Olen naimisissa miehen kanssa joka juotuaan muuttuu hulluksi. Alkuun vaan rikkoi tavaroita nykyään pahoinpitelee minua. Haluan apua meille molemmille. Haluan että elämä paranee. Onko kokemuksia? Voinko vaan hylätä miehen jota rakastan vai auttaako mikään terapia tähän… Mä olen nuori ja en enää tiedä mitä tehdä.
...jaahas...
Jos molemmat olette sitä mieltä, että apua on saatava, niin sitä saa.
Ensimmäisenä ajatuksena käväisi, onko miehen sitten "pakko" juoda? Lopettaminen on ensimmäinen askel lyömättömyyteen, sillä siellä päässä vain jokin naksahtaa, jossakin humalan vaiheessa, kontrolli katoaa, kädet alkavat puhua
Mutta, jos mies ei halua ongelmaansa apua, sinun on tehtävä omat ratkaisusi, sillä jokainen lyönti voi olla, se viimeinen.
Moikka
Minulla oli aikaisemmin alkoholistimies, joka juomiskausien pidentyessä joi vaan enemmän ja alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti. Uhkasi tapaa minut jne. Pakko oli erota. Meillä oli siinä vaiheessa yksi yhteinen lapsi, 2v. Pakko oli ajatella myös hänen hyvinvointiaan. Mies ei halunnut apua, on narsisti vielä kaikenlisäksi. Yritin rakastaa ja auttaa kaikin tavoin. Kävimme parisuhdeleireillä, ammattiauttajilla jne. Mies ei halunnut muuttua... vaikka monta kertaa niin minulle vannotti. Minulla meni tässä prosessissa kaikkiaan aikaa neljä vuotta.
Nyt olen ollut naimisissa uuden miehen kanssa noin 1,5 vuotta ja aluksi hänelläkin oli väkivaltisia piirteitä humalassa... nykyään jo selvinpäinkin ja ihan kaikissa riidoissa huutaa aivan kamalasti sekä heittää jollain tavaralla seinään tms. Lyö nyrkillä johonkin, uhittelee, tönii jne. Olen tässä taas aikamoisessa pattitilanteessa ja mietin, että kuinka ihmeessä olenkin saanut kerättyä tämänkaltaista porukkaa itselleni....
Tilanne ei nykyään ole vielä niin paha, mutta pelkään suunnattomasti, että siihen menee. Hän ei myöskään ole niin kamalan innokas lähtemään minnekään puhumaan meidän perheen asioista.
Toivon sinulle kovasti tsemppiä ja myös järkevyyttä omiin ajatuksiin. Mitään pahoinpitelyyn liittyvää et ole ansainnut. Ja apua tosiaan saa, sinä vaikka yksinkin.
Mulla oli sellainen mies. Aivan mahtava selvin päin mutta kun joi niin muuttui ihan kummalliseksi. Pari kertaa pakenin kotoa ja sain soitettua poliisit, kun uhkasi tappaa ja kävi kurkkuun. Selvisin eteenpäin niin että, koska tilanne oli oikeasti vakava käskin hänen hommata oman asunnon. Hän sitten oli siellä kun joi. Ei ollut avaimia luokseni. Lopultahan järjestely vei eroon, mutta lasku oli pehmeä ja annoin kuitenkin mahdollisuuden. Voin kertoa että vaikka edelleen parin vuoden jälkeenkin saatan nähdä painajaisia, olo helpottui ja koko ajan unohtuu. Nyt elän onnellisinta aikaa. Muista että kerran täällä eletään tätä elämää. Itse valitsemme sen miten sen elämme. Kyllä helpompi ja turvallisempi elämä on sellainen mihin sunkin kannattaa rohkeasti pyrkiä....