Moikka
Minulla oli aikaisemmin alkoholistimies, joka juomiskausien pidentyessä joi vaan enemmän ja alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti. Uhkasi tapaa minut jne. Pakko oli erota. Meillä oli siinä vaiheessa yksi yhteinen lapsi, 2v. Pakko oli ajatella myös hänen hyvinvointiaan. Mies ei halunnut apua, on narsisti vielä kaikenlisäksi. Yritin rakastaa ja auttaa kaikin tavoin. Kävimme parisuhdeleireillä, ammattiauttajilla jne. Mies ei halunnut muuttua... vaikka monta kertaa niin minulle vannotti. Minulla meni tässä prosessissa kaikkiaan aikaa neljä vuotta.
Nyt olen ollut naimisissa uuden miehen kanssa noin 1,5 vuotta ja aluksi hänelläkin oli väkivaltisia piirteitä humalassa... nykyään jo selvinpäinkin ja ihan kaikissa riidoissa huutaa aivan kamalasti sekä heittää jollain tavaralla seinään tms. Lyö nyrkillä johonkin, uhittelee, tönii jne. Olen tässä taas aikamoisessa pattitilanteessa ja mietin, että kuinka ihmeessä olenkin saanut kerättyä tämänkaltaista porukkaa itselleni....
Tilanne ei nykyään ole vielä niin paha, mutta pelkään suunnattomasti, että siihen menee. Hän ei myöskään ole niin kamalan innokas lähtemään minnekään puhumaan meidän perheen asioista.
Toivon sinulle kovasti tsemppiä ja myös järkevyyttä omiin ajatuksiin. Mitään pahoinpitelyyn liittyvää et ole ansainnut. Ja apua tosiaan saa, sinä vaikka yksinkin.