Väkivalta parisuhteessa
En tiedä mistä alottaa. Tiedän vaan että jostain tulisi löytää voimia erota.
Vuosien on-off suhde takana, kun väkivalta on käynyt ylivoimaiseksi olen muuttanut pois mutta sitten aina palattu yhteen.
Väkivalta on fyysistä ja henkistä. Mies vahtii mm puhelimeni käyttöä sekä hänellä on pääsy messengeriin/facebookkiin jne. Käy niitä tarkistelemassa. Ainoa hetki kun olemme erossa on kun käyn töissä, kaikki vapaa-aika vietetään yhdessä. Silti syyttää minua että minulla olisi joku toinen, vaatii minua todistamaan että ei ole. En ymmärrä miten? Asentamalla gopro kameran itseeni kun olen töissä? gps paikantimen? Vai minkä. Ja ennen kaikkea missä ihmeen välissä kerkeäisin pitää toista miestä kun kaikki hetket olen työtäni lukuunottamatta hänen kanssaan sekä kaikki viestintävälineet on avoinna hänen tarkastelulleen.
Fyysinen väkivalta tulee kuvioihin mukaan kun juo alkoholia. Repii tukasta ja paiskoo lattiaan, istuu päällä ja sylkee naamaan, kuristaa, tuuppii tönii ja lukitsee ulos yhteisestä kodista. Varastaa tavaroitani ja heittelee niitä pitkin poikin pihoja ja ojia. Ja tarkkaan valitsee tavarat…..kadottaa ne mitkä on arvokkaita joko rahallisesti tai niillä on tunnearvoa.
Heittelee/hukkaa omia tavaroitaan ja aamulla syyttä minua että olisin ne vienyt.
Aamulla yleensä ei muista (tai leikkii että ei muista) mitä on tapahtunut ja syyttää minua valehtelusta, keksin asiat. Mustelmat hänen mielestään teen itse itselleni jotta voin valehdella hänen ne aiheuttaneen.
Noh. ongelmahan on nyt tämä että joka kerta minä olen muuttanut pois kun hän ei ole suostunut. Asutaan jälleen saman katon alla ja nyt en piruvie halua enää muuttaa. Asunto on juuri sellainen mitä olen aina itselleni etsinyt ja miehellä on osake joka kohta tyhjenee vuokralaisista joten hänen olisi helppo sinne mennä. Mistä ihmeestä revin voimia siihen että saan sen ulos täältä? Kaikki energia menee siihen että joudun taistella sen mielikuvitusta vastaan. Syyttää jatkuvasti että minulla olisi joku toinen vaikka kaikki tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että jälleen viikonloppuna uhkasi tappaa koirani, kävi käsiksi, heitti lattiaan, painoi polvella selkää/kylkeä niin että selkä on nyt rikki. Varasti puhelimeni, aktiiviivisuusrannekkeeni sekä paketin joka piti lähettää eteenpäin. Pöytään oli ilmestynyt uhkausviestejä kurkun auki viiltämisestä ja veren valuttamisesta ja kostosta tussilla tuherrettuna. (Kuulemma tosin laulun sanoja, ei mitään sen kummallisempaa)
Onko jollain kokemusta siitä että olisi saanut väkivaltaisen kumppaninsa lähtemään vai onko se vaan niin että on itse lähdettävä?
Muutenkin vertaistuki olisi isosti tarpeen….
Oli niin surullista lukea sun tekstiä, toivon, että saisit voimia erota lopullisesti!
Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, että ei voi mennä aina niin, että uhri joutuu lähtemään pois omasta kodistaan. Sulla on nyt koti, missä viihdyt, kyllä se pitäisi sen hakkaajan sieltä lähteä!! Valitettavastihan niin se harvoin menee ☹️ ja kun väkivaltaisen, mustasukkasen ihmisen kanssa "järkikeskustelu" ei onnistu, niin harvoin pääsee yhteisymmärrykseen asioista. Toi asuntoasiakin on yks henkisen väkivallan ja vallankäytön keino.
Mulla on vuosien takaa kokemusta erittäin väkivaltaisesta suhteesta (onneks ei asuttu koskaan yhdessä) ja tiedän kuinka vaikea siitä on lähteä. Mekin palattiin yhteen liian monta kertaa, välillä uhkailun ja kiristyksen kautta, välillä halusta uskoa muutokseen. Neljä vuotta kärsin siitä väkivallasta, kunnes vaan jostain sain voimia viheltää pelin lopullisesti poikki. Tähän varmaan vaikutti se, että tapasin miehen, johon ihastuin korviani myöten heti, joten se ihastuminen auttoi mua jaksamaan (se suhde ei kauaa kestäny, mutta riittävän kauan, että pääsin siitä väkivallasta eroon). Mutta tiedän myös sen, että kun väkivalta on noin vakavaa, kuten teilläkin, niin lähtemiseen liittyy paljon pelkoja, mitä toinen tekee, kun lähtee. Onko sun mies kiusannut sua kun oot aiemmin muuttanut pois yhteisestä asunnosta ?
Poliisille ilmottaminen pahoinpitelystä on tietysti yksi juttu, minkä voit tehdä (jos voimia riittää) ja lähestymiskiellon hankkiminen, jolla saisit miehen ainakin pois sieltä teidän kodista. Mä oon käynyt molemmat noi läpi ja ne oli yhtä piinaa ja pelkoa, joten ymmärrän hyvin, jos et sitä vaihtoehtoa halua.
Mä en osaa sanoa, mistä saisit voimia eroon, mutta ainakin itellä autto, kun oli ystävä jolle puhua ja nyt tällä hetkellä kun on raskasta (mustasukkasuutta), niin tänne kirjoittelu on mua ainakin helpottanut ihan mielettömästi! Hyvä, että oot tullut tänne palstalle ja kirjottele tänne niin usein kun suinkin vaan jaksat ja aina kun siltä tuntuu, täältä saa tsemppiä ja vertaistukea ja varmasti myös ihmisten omia selviytymistapoja samanlaisesta tilanteesta, joista voi saada jotakin "vinkkejä" omaan tilanteeseen.
Tosta mustasukkasuudesta vielä.. Mä oon tullut siihen tulokseen omien kokemusten pohjalta, että mustasukkasuus on sairaus, josta ei parane, se vaan pahenee. Tietysti, jos ihminen itse haluaa aidosti saada muutosta ja hakee apua siihen, niin silloin sen voi saada pysymään kurissa, mutta harvemmin tuntuu mustasukkaset ymmärtävän, että vika on heissä, mielellään syyttävät taas kerran sitä uhria, vaikkei mustasukkasuuteen olis mitään syytä - kuten teillä. Mustasukkasuus sairastuttaa mun mielestä myös sen uhrin ja ainakin mulla välillä meinaa unohtua, ettei se ole normaalia, että toinen epäilee koko ajan kaikesta. Ja lähtökohta pitäis olla se, että "syytön kunnes toisin todistetaan", mutta mustasukkasen kanssa se on toisinpäin. Ja se on väärin!! Ei sun pitäis joutua todistelemaan, että sä et käy vieraissa! Ja millä sen todistaakaan, koska mustasukkanen ei pysty ajattelemaan järjellä, esim. että missä välissä olis aikaa edes toiseen suhteeseen!!
Oot tosi kamalassa tilanteessa ja todella toivon koko sydämestäni, että pääsisit lopullisesti eroon koko miehestä ja jonain päivänä eläisit terveessä parisuhteessa, jolloin kaikki tää olis menneisyyttä. Päivitä kuulumisia tänne, mielelläni luen miten sulla asiat etenee ja kommentoin vaikka neuvoja en osaa antaakaan.
Kiitos tsemppi-vastauksesta.
Oman ongelmansa tähän tuo taloudellinen puoli.
Long story short: Perustin yrityksen joka toimi edellisessä asunnossa jossa asuimme yhdessä. Väkivaltaisuuden takia jouduin muuttamaan pois (mies ei suostunut) ja yritystoiminta päättyi siihen kun paikkaa yrittää ei enää ollut. Velat investoinneista jäi mutta tuloja ei.
Olen yrittänyt pyristellä pinnalla ja järjestellä näitä velkoja mutta enää se ei onnistu, muutaman kk sisällä alkaa palkasta ulosmittaaminen. Millä pärjään sitten? Asumiskulut eivät ole tässä kovinkaan suuret mutta 550 vuokran jos maksan yksin ei jää rahaa enää yhtään mihinkään muuhun. Ei ruokaan, ei bensaan (auto pakollinen työmatkojen takia) ei mihinkään. Lapseni asuvat muutaman sadan kilometrin päässä isällään ja heitäkin haluaisin nähdä mahdollisimman usein koska ikävä on valtava niin lapsilla kuin minullakin.
Lasten muutto isälleen johtui myös väkivaltaisesta suhteesta... Eli olen käytännössä menettänyt kaiken tämän suhteen takia. Lapseni, luottotietoni, terveyden Niin henkisen kuin fyysisenkin, ystävät. Mitä muuta tarvitaan vielä siihen että ymmärrän kuinka myrkyllinen tuo mies on?
Asia lähti vähän harhailemaan mutta onkohan jollain kokemusta siitä saako soskasta/jostain apuja tälläsessä tilanteessa jossa palkasta ulosmitataan pitkälti yli puolet ja rahat ei riitä elämiseen?
Vai sanotaanko sieltä että hommaa halvempi asunto? myy auto? vai?
Tämä on nyt yksi iso syy miksi en uskalla samantien potkasta tuota ulos.... jäänkö sitten kodittomaksi????
Hei OJA.
Kannattaa selvuttää mahdollisuus asumistukeen. Sen jälkeen voit hakea toimeentulotukea, sen maksussa otetaan huomioon ulosottoon menevä osa. Taloudellisen tilanteen vuoksi ei tuollaiseen suhteeseen kannata jäädä, pärjäät varmasti omillasi. Tottumista se tosin voi aluksi vaatia. Kuulostaa siltä että olet menettänyt suhteen vuoksi todella paljon. Voi olla vaikeaa saada mies lähtemään asunnosta, mikäli se on yhteinen. Mikähän tilanteessa auttaisi.. yhteys poliisiin ja rikosilmoituksen teko? Lähestymiskielto? Perusteita vaikuttaa kyllä olevan. Oletko ollut yhteydessä Ensi-ja turvakotiin, saisiko sieltä ohjeita ja neuvoja?
En ole ollut yhteydessä turvakotiin. Jos koiria ei olisi, olisin varmasti jo sinne lähtenyt. Hakenut lähestymiskiellon ja sitäkautta saanut miehen ulos.
Koirani ovat suuria ja rotunsa vuoksi haastavia antaa kenellekään hoitoon. Turvakotiin ei varmaankaan eläimiä voi mukaan ottaa.
Kotiin niitä en voi jättää jos lähden turvakotiin koska mies on uhannut tappaa ne useamman kerran. En tiedä onko se vaan uhkailua mutta en ole valmis ottamaan sitä riskiä.
Hei OJA,
Millainen on tilanteesi nyt? Olet ottanut jo ensimmäisen askeleen, kun haet vertaistukea. Oma kokemukseni Turvakotien toiminnasta on vain positiivista, eli itse ainakin kehottaisin rohkeasti kysymään mahdollisuutta päästä sinne (koirienkin kanssa). Itse 2,5 kk sitten mustasukkaisesta ja väkivaltaisesta suhteesta eronneena tiedän, miten kova henkinen ote toisella voi olla itsestä. Tiedän myös varsin hyvin, että lähteminen on sekä tuskallista että pelottavaa. Eikä kukaan muu voi tulla siinä neuvomaan (ainakaan omasta kokemuksestani). Kotona ei kuitenkaan kuulu joutua pelkäämään oman tai koiriensa hengen puolesta. Ansaitset rauhaa, turvaa ja mahdollisuuden harjoittaa työtäsi, tavata lapsiasi jne.
Toivottavasti saat asumistilanteesi järjestymään. Lähestymiskielto ja asumistuki kuulostivat todella varteenotettavilta askelilta.
Voimia sinne <3