moikka!! olin itse aika samanlaisessa tilanteessa mutta emme olleet naimisissa.. mieheni oli virolainen.. sain joka päivä kuulla olevani h*ora ja pettäväni vaikka hän kävi vieraissa en minä!!! väkivalta ja alistaminen oli jokapäiväistä 🤕 sinun kannataa miehen selän takana hankkia asunto ja ottaa ero koska tilanne ei tule tosta enää mihinkään muuttumaan kokemusta on!!! niin tein itse ja totesin että se oli parasta mitä olen sen suhteen aikana tehnyt!! 🙂 tsemppiä sinulle ja koita saada asiat hoitumaan!! ja mieti itseäsi äläkä miehesi tunteita koska hänkään ei ajattele sinua!!!! 😍

Turvakoti voisi olla oikea paikka miettiä asioita rauhassa ja saada tukea muilta.

Kiitos vastauksistanne ☺️❤️ ja vinkeistänne. Joo, totta se on, ettei sairas ihminen muutu, turha sitä toivoa ja odottaa. Eri asia normaalin ihmisen kanssa, jos suhteessa ilmenee ongelmia, siitä voi keskustella ja hakea apua tai miettiä yhdessä ratkaisua. Tässä tilanteessa alistaminen ja ilkeily vaan jatkuu ja muuttuu pahemmaksi mieheni puolelta. Fyysistä väkivaltaa nyt vähemmän, mutta henkinen sitäkin sadistisempaa ja hirveämpää kestää! Pakko siis yrittää alkaa tosiaan etsia asuntoa " salaa ", vaikka tämäkin asunto omissa nimissä eikä mies kirjoilla, poliisi tosin kertoi, ettei miestä saa ulos noin vain, koska hänellä asumisoikeus kuulemma lain mukaan tänne, kun aikansa jo majaillut ja olemme aviossa!!!???
Sitä ihmettelee, miten ihminen voi muuttua tai olla jo lähtökohtaisesti paha? Ainakin meillä, alussa mies oli huomaavainen, kiltti ja kohtelias, mutta hyvin pian muuttui täysin. Nykyisin vain ihmettelen, mitä hän yrittää minulle kostaa!!!??? Ja mitä itse luulee hyötyvänsä tästä kamalasta tilanteesta?! Miksi hän näkee minut verivihollisenaan, jota vastaan pitää hyökätä kaikin mahdollisin tavoin!? Tätä ei terve mieleni pysty sisäistämään, ei mitenkään.
Hieman tuo toivoa tieto, että muutkin selvinneet vastaavista tilanteista elämässä eteenpäin! Kirjoitelkaa lisää kokemuksianne 🙂

Olen nähnyt tälläistä ystäväni kohdalla ja heidän tapauksessaan kävivät jopa parisuhdeneuvojalla tms. puhumassa, mutta mies ei nähnyt väkivaltaisuuttaan ongelmana, tai ainakin siihen oli aina syy tuossa naisessa.

Lisäksi hän ei edes aina muistanut ollenkaan lyöneensä. Oli hyvä, kun ystäväni lopulta pääsi irti miehestä.

Kyllä hänekin kohdalla sinne lapsuuteen jäljet johtivat. Oli kokenut omassa maassaan väkivaltaa kouluelämässä ja muutoinkin heidän maassaan kaikenlaista sekasortoa ja luultavasti väkivalta lapsia kohtaan aivan yleisestikin sallittua.

Kun näitä asioita ei tiedosteta, myönnetä ja eletä tunnetasolla läpi, ne tulevat elämän jossakin vaiheessa esille jotakin kautta. Usein tietysti juuri läheinen suhde kuvastaa tavallaan läheisiä lapsuuden suhteita. Tuollainen lapsen syntymä voi hyvinkin aktivoida sen kaiken, mitä itse on kokenut lapsena ja onhan se niin, että toistamme samaa, mitä silloin olemme kokeneet, ELLEMME katkaise sitä. Pahan voi katkaista, mutta siihen vaaditaan ainakin vähintään päätöksiä. Toisethan päättävät jo lapsena, etteivät koskaan esim. lyö omaa lastaan. Ovat jo silloin lapsena kokeneet niin tiedostetusti vääräksi sen, että äiti tai isä tai joku muu aikuinen on käynyt käsiksi ja satuttanut.

Kyllä nämä elinolot ja lapsuuden kokemukset ja mallit ovat meillä selkärangassa, aivan tiedostamattominakin. Lisäksi, jos ne ovat liian tuskallisia, ne voivat tulla juuri parisuhteessa ilmi niin, että toinen syyllistetään kaikesta omasta tuskasta.

Pikkumyy76 kirjoitti 5.1.2012 0:52

Hei, olen todella vaikeassa tilanteessa avioliitossani ja toivoisin saavani hyviä vinkkejä tai kuulla ihmisiltä kokemuksia jostain vastaavasta. Itse olen suomalainen, mieheni lähi-idästä. Muslimeita olemme molemmat. Itse jo vuosia ennen avioliittoani. Naimisissa olemme olleet 3 vuotta. Ongelmat alkoivat heti kohta avioitumisen jälkeen. Toivoisin erityisesti vinkkejä ihmisiltä, joilla kokemusta kahden kulttuurin liitoista tai muuten vaan vastaavassa tilanteessa olleilta, mitä tehdä, kuinka päästä eroon tai saada apua, vai auttaako mikään!!??
Mieheni pyrkii manipuloimaan, kiristämään ja uhkailemaan ja on ollut myös fyysisesti väkivaltainen. Valehdellut ja pettänyt paljon. Syyttää minua päivittäin asioista, joita itse tekee, eli kaikki em. Olen löytänyt todisteita liittyen pettämisiin, joten mielikuvituksen tuotetta se ei ole. Mielestäni täyttää pitkälti narsistin piirteet. Hän on hyvin ilkeä, haluaa loukata, riitatilanteissa kostonhimoinen. Ei myönnä tehneensä mitään väärää, koskaan ei ole minua pahoinpidellyt mielestään, vaikka meillä keskeneräisiä oikeusjuttuja yms. Hän saa tehdä mitä haluaa, olla öitä poissa kotoa jne ilmoittamatta. Hänellä täysin omat oikeudet suhteessamme. Hänen mielestään minussa kaikki vika ja muissa asioissa tai Suomen maassa. Hän työtön eikä ole koko aikana saanut otetta työnhakuun tai opiskeluun. Hengailee vaan päivä-ja yökaudet jossain. Olen yrittänyt tukea ja auttaa, muttei hän ota sitä vastaan. Olen myös yrittänyt puhua, että hakisi apua, maahanmuuttajamiehille suunnatuista ryhmistä, niille, joille väkivalta suhteessa ongelma. Mutta koska ei myönnä, ei tietenkään hae apua, ongelmaahan ei ole.
Mieheni siis on muslimi, mutta ei harjoita uskoa mitenkään. Se tässä on ongelmia paljon tuonutkin, koska hän elää täysin Islamin oppien vastaisesti.
Tiedän kyllä, että suurin osa ihmisistä ihmettelee, miksi olen yhä suhteessa! Ihmettelen sitä itsekin. Kuitenkin esim tätä palstaa lukiessa huomaa, että tuhoisasta suhteesta vaikea irrottautua. On koko ajan kuitenkin sitä väkivallan ym uhkaa ilmassa ja muuta manipulointia. Ja avioliitossa vaikeampi päästä eroon, kun asunto ym kuviot, ei enää niin yksinkertaista vain potkaista ulos! Avioeroa en ehkä uskaltaisi hakea, jos samassa osoitteessa asumme.
Aina kai elättänyt toivoa, että hän myöntäisi ongelmat, hakisi apua, yrittäisi edes muuttua. Itse olen hakenut kyllä itselleni apua, silti voimat alkaa olla loppu! Tämä pitkä ja monimutkainen tarina, mutta tässä niin lyhyesti kuin nyt mahdollista. Toivottavasti kuulen kohtalotovereista ja kokemuksia pian .

Hei! Todella tutun tuntoista tekstiä, itselläni samoja kokemuksia, nyt vain kolme yhteistä lasta ja voin taata ettei tilanne lasten myötä parane, päinvastoin. Jos sinusta tuntuu että haluaisit erota tai muuttaa erilleen, kannattaa valmistella lähtö huolella ja vain lähteä. Itse olen ensimmäisellä kerralla vihtanut paikkakuntaa -98, silloin sain sosiaalitoimistosta apua, apu loppuikin siihen, mies löysi ja tuli perässä ja nyt tällä paikkakunnalla olen vaihtanut asuntoa pari kertaa, ja aina sama juttu, perässä tulee koska hänen mielestä olen hänen omaisuuttaan.
Taas pahoinpitelyt ovat tihentyneet ja olen jälleen yrittänyt etsiä asuntoa. Nyt minulla on vain luottotedoissa merkintä miehen rahan hupiloinnin myötä ja lisäksi mies uhkailee minua iäkkäillä vanhemmillani. Polisille en uskalla tehdä enään ilmoitusta, niin kuin joskus aikaisemmin, koska kostoksi on auton ikkunat on rikottu, kissa tapettu, kasvoja yritytty viiltää CD:llä tai jotain ikävää kuitenkin.
Yö poissaoloja meillä ei ole ollut, mutta se voi auttaa sinua vaikka mies ei harjoitaisikaan uskontoa, sillä islamin uskoisissa maissa uskottomuus on vakava rike ja tuomio kova🙂👍

Hei ja kiitos Eveny ja Mama5 vastauksistanne ja muillekin 🙂 Sitä miettinyt itsekin, millainen lapsuus on mahtanut olla ja sen osuus tämän päivän ongelmiin ja huonoon käytökseen. Perhe vaikuttanut päällisin puolin normaaleilta ja mukavilta, tosin hiukan etäisiltä, mutta moni kakku päältä kaunis. Sen tiedän, että ihan normi perhekuviosta ei ole ollut kyse, mutta en tiedä ongelmista tarkemmin, mitä ovat olleet ja kuinka lapsiin vaikuttaneet. Mahdollisesta väkivallasta vanhempien välillä tai vastaavaa minulla ei ole tietoja. Mutta kyllä se on myös opittu malli toimia ja käyttäytyä. Ehkä lapsuuden kotioloissa jotain vastaavaa ollut.
Mama5 kertomuksesi kuulosti rankalta!!! Toivon sinulle ja lapsillesi turvallista tulevaisuutta, voimia ja parempaa jatkoa! Melkein kuin kirjasta Uhatut, Liza Marklundin tositapahtumiin perustuva kirja. Suosittelen kaikille, vaikka rankkaa tekstiä. Itsekin pelkään, meneekö elämäni pahimmillaan juuri tuohon mitä kerroit. Joudunko muuttamaan jatkuvasti osoitetta, jopa maata!? Myös minulla perhettäni uhattu, mieheni aina vetää vanhempani juttuun mukaan. Lupaa loppuelämän kestävää kärsimystä yms kauheuksia. Minulla myös lemmikkieläimet saaneet osansa miehen hulluudesta!!! Vielä ei ole hengiltä ottanut, mutta ei kai olisi yllätys sekään. Yritettävä vaan suojella parhaansa mukaan! Kun minua ei uskalla lyödä, jotta ei jälkiä jäisi, joista hänet voidaan syylliseksi todeta, voi aina kiusata lemmikkejäni. Tietäähän hän sen sattuvan minuun, jopa lyöntejä enemmän, kun näen pienten puolustoskyvyttömien viattomien suloisten eläinten kärsivän!
Kyllä päivittäin joutuu ihmettelemään miten paha voi ihminen olla tai sairas- tai sekä että! Joskus tunnen sääliä, ajatellen, että mieheni voi henkisesti niin huonosti, tarvitsisi apua. Toisinaan en sääli, vaan ajattelelen, että läpeensä noin paha ihminen ei itse tunne edes syyllisyyttä eikä muutakaan. Ja miten apua voi tosiaan hakea, jos ei näe missään mitään korjattavaakaan!
Muutto tosiaan tehtävä vaan ns. salaa ja todella valmisteltava se etukäteen huolella. Suomessa sosiaalitoimen apu varmasti vähäinen, poliisiinkaan ei voi luottaa eikä oikeuden päätöksiin!!! Syytöntä voidaan syyttää, jos oikeus pitää narsistin ja patologisen valehtelijan kertomuksia luotettavina yms. Luottotiedot voi mennä, miehen käytöksen takia, kuten kerroit. Mitä tahansa, ja aina syyttömän pahaksi! Oman onnen nojassa aika pitkälle saa olla. Kuka oikeasti auttaa!? Kuten sanoit, aina ei edes poliisille kannata ilmoittaa, aiheutuu vain lisää pahaa. Minkäs sille voi, ettei tiennyt avioituvansa mielipuolen kanssa. Saatikka sitten noin kuin esimerkkisi kertoi, että mies seuraa vaan vuodesta ja paikkakunnasta toiseen perässä!
Lapset tosiaan tuskin helpottavat tilannetta. Usein joutuvat vain pelinappuloiksi sairaissa suhteissa. Miehellä myös hyvä syy roikkua perässä aina vaan lapsiin vedoten! Meillä ei niitä ole onneksi ehtinyt tulemaan. Aikoinaan ajattelin, että se toisi onnen ja ratkaisun, mutta päinvastoin se menee! Sitä vaan pelkää elämän ja mahdollisuuden menevän hukkaan, kun ikääkin 36. Mutta pakko uskoa, että elämä menee niinkuin on tarkoitettu ja jos perhe minulle kuuluu, tulen sen vielä saamaan!
Voimia kaikille vastaavassa tilanteessa oleville! Kirjoitelkaa ☺️❤️

On käsittämätöntä, että tässä maassa joutuu pelkäämään: kissat tapetaan ja naamaa viillellään, uhkaillaan vanhempien tappamisella?
Kyllä poliisin on jotenkin pystyttävä pitämään ihmisistä huolta! Missä lähestymiskiellot jne?..

Pikkumyy: Eläimet ÄKKIÄ pois sieltä! Vie ne ihan minne tahansa, mutta et voi antaa miehen jatkaa eläinten kiduttamista. Ja polisille ilmoitus siitäkin.

Ihmiselle rakasta eläintä satuttaessaan toinen todella satuttaa myös sitä eläimelle läheistä ihmistä. Eläin on monesti omistajalleen erityisen lähellä sydäntä.

Niinhän se on, että jos ei ihminen näe itsessään vikaa tai muutettavaa, ei toinen ihminen voi asialle mitään. Silloin on se puoli unohdettava ja keskityttävä omaan itseen.

Kiinnostuin lukemaan näitä viestejä, koska omassa perheessäni on ollut paljon eri kulttuurien välisiä liittoja, tavallaan myös omien vanhempieni. Itse asuin yhdessä vaiheessa ulkomailla miehen takia. Se suhde on nyt menneisyyttä, koska oli liian riitaisa, liian väkivaltainen ja mies liian kontrollinhaluinen. Hänellä oli aina omat menonsa ja tulonsa, eli kotiin saattoi tulla ilmoittamatta keskellä yötä... Ja ystävättären kanssa hän lähti lomamatkalle kahden päivän varoituksella. Miehen perhe ja ystävät velvoittivat antamaan anteeksi.

Koko suhteen aikana mies ei tietenkään myöntänyt tehneensä mitään väärää, vaan vika oli aina minussa, koska olin katsonut väärällä tavalla tai vaikutin uhkaavalta (mm. lattialla maatessani). Mies yritti aina selittää käytöstään kulttuurieroilla ja pakotti minut psykoterapiaan, koska olin kuulemma masentunut. Siellä sitten kerroin monista asioista, tosin en väkivallasta. Muistan vielä, kuinka psykoterapeutti katsoi minua pitkään, ja sanoi "ei tuollaisia kulttuurieroja ole. Sä tiedät itse mikä on oikein."

Ja sitten päätin, etten enää jaksa salailla enkä peitellä mustelmia enkä etsiä epätoivoisesti pieniä onnenaiheita, kun onnettomuuden tunne johtui pelkästä yksinäisyydestä.

Hiljattain olen lukenut aika paljon vallankäytöstä, ja lämmön ja väkivallan vuorottelu onkin yksi kontrollin muoto. Olen tajunnut, miten paljon alistuin suhteessa hänen tahtoonsa. Ja miten pahalta teolta tuntui avoero. Ja miten suurelta rikokselta hän yrittää sen yhä saada tuntumaan syyllistämällä minua sähköposteissaan ja tekstareissaan. En ole koskaan jättänyt kenellekään vastaamatta, mutta nyt en ole moneen kuukauteen vastannut, ja eksä on tainnut jo viimein unohtaa hyödyttömän narinansa.

Et tee mitään väärää jättämällä miehesi. Sinun miehesi on ollut sinulle törkeä ja on sinua kiusatakseen pahoinpidellyt eläimiäsi. Myös eläinrääkkäys on rikos Suomen laissa. Sinun elämäsi on tärkeää, ja sinä, ja me kaikki, ansaitsemme hyvää, kunnioittavaa ja rakastavaa kohtelua. Kellään ei ole oikeutta kohdella toista ihmistä huonosti eikä alistaa toista henkisesti eikä fyysisesti.

Hei Pikkumyy.
Tarinasi kuulostaa jossain määrin hyvin tutulta.
Minua kohtaan on kanssa käytetty henkistä väkivaltaa..nimittelyä,ahdistelua jne.
Nyt olen lähdössä omaan kotiin viikonloppuna🙂

Mies ei tosiaan siitä muutu..siitä olen täysin varma!!
Henkisessä väkivallassa on juuri se että tekijä ei myönnä tekosiaan. Olen itsekin yrittänyt saada ex-miestäni johonkin keskustelemaan asioistaan mutta en ole onnistunut koska hänen mielestään ei ole tehnyt mitään.

Kannattaa hakea salaa asuntoa ja kun pääset lähtemään niin hae ehdottomasti lähestymiskieltoa! Se kattaa sen ettei mies pääse liian lähelle ja jos tulee niin silloin poliisit on velvollisia hakemaan hänet pois.

Turvakoti on paikka jonne voi mennä jos tuntuu vaikealta ja jos et muuten pääse pois niin soita vain poliisit. He kyllä toimittavat miehesi pois tai auttavat sinua pääsemään pois.

Toivotan kovasti tsemppiä asunnonhakuun ja muutenkin elämääsi🙂👍

Hei Polunkävijätär ja Jonsku84, kiitos viesteistänne. Tutulta kuulosti Polunkävijätär sinun kertomus aiemmasta suhteestasi!!! Meillä tätä samaa juttua, että mies suunnilleen pakottanut minut lääkäriin ja terapiaan, koska syyttänyt minua kaikesta ja koittanut leimata milloin milläkin diagnoosilla. Ei sen puoleen, ei minua hänen eikä kenenkään ole tarvinnut pakottaa terapiaan, kyllä tämä suhde hänen kanssaan on ollut niin sairasta, että jo aika alusta tajusin lähteä etsimään apua! Mutta se ei tee kenestäkään mielisairasta, jos haluaa keskustella vaikeista asioista ja kokemuksista ammatti-ihmiselle tai hakee väkivaltaongelmiin apua. Usein juuri se syyllinen syyllistää toista ja yrittää kääntää kaiken päinvastoin ja omaksi edukseen aina tilaisuuden tullen.
Minulla kanssa tapahtunut samaa suhteessa, mitä kuvailit, että mies häipynyt mm.ulkomaan matkoille etukäteen ilmoittamatta.
Se sattuu ehkä eniten, että on niin yksin suhteessa. Yksinäisyyttä en pelkää ja jopa viihdyn hyvin yksin, mutta se, että olet avioliitossasi yksinäisempi ja lohduttomampi kuin koskaan elämässäsi, se kyllä sattuu!
Jonskulle onnea omaan kotiin pääsemisestä! 🙂 Minäkin yritän alkaa katselemaan uutta kotia. Vaikka tuntuu väärältä ja todella typerältä, että minä joudun lähtemään omasta hankkimastani kodista. Olen vain huomannut, että ei Suomessa tosiaan helpolla pääse eroon, jos joku ahdistelee ja kiusaa eikä poliisista saa aina apua. Olen lähestymiskieltoasiaa jo aiemmin tiedustellut, mutta silloin minulle sanottiin, että " ei ole tarpeeksi näyttöä "!!!! Mietin vain, mitä pahaa ja miten paljon pitää tapahtua, että näyttö riittää!? Henkistä väkivaltaa vaikeampi todistella ja antaa siitä näyttöä, mutta se on pahinta ja tällähetkellä erityisen julmaa. Henkinen väkivalta voi varmasti aiheuttaa paljon enemmän tuhoa, kuin fyysinen ja siitä toipuminen vie kenties loppuiän.
Tältä palstalta saanut onneksi paljon voimia, kiitos kaikille 🌻🙂🌻

Miten on eläinten laita, onko ne viety nyt turvaan? Mies tekee niille todennäköisesti jotain todella pahaa kun saa tietää sinun muuttoaikeistasi, joten nyt on viimeinen tilaisuus viedä ne pois.

En myöskään ymmärrä tätä maamme ymmärtämispolitiikkaa. Mitä tahansa saa tapahtua, uhrilla ei tunnu olevan mitään oikeuksia. Lähestymiskieltoon tarvitaan vahva näyttö. Olethan sanonut että eläimiisi on jo nyt kohdistunut uhkaa myös?
On epäreilua että se jonka koti on, joutuu muuttamaan pois. Mutta nyt niin on toimittava, koska muuten et pääse koskaan pois. Ota kaikesta kuvia, nauhota tilanteita, ihan mitä tahansa. Sinun on nyt päästävä pois ja pian.
Ja ne eläimet turvaan viipymättä.

Hei Pikkumyy76!

Luin alkuvuodesta aloittamasi ketjun vasta tänään - todella vaikeassa tilanteessa olit silloin. Kuinkahan asiat mahtavat olla nyt? Toivon, että pääsit turvaan ja voit jo paremmin!

Pikkuanni.

Hei!

Itse olen myös 2-kulttuurisessa liitossa afrikkalaisen kanssa, mutta meillä ei siis ole tuommoisia ongelmia, haluaisin kysyä että oliko miehesi lupa-ym paperiasiat kunnossa kun avioiduitte?