Hei!
Olipa ikävää luetavaa,ja varmasti sinulle kova paikka.Mietin tässä miten itse käyttääntyisin jos mieheni tekis vastaavaa,mitä vaimosi teki...Olisin tietty niin loukkaantunut ja aiheesta!
Vaimosi ei ole sinut itsensä kanssa,eikä varmasti hyväksy vanhenemistakaan.Joillekkin tuollainen käyttääntyminen vahvistaa omaa kuvaa itsestään,-itsetuntoa?Mutta uskon kyllä että samalla syö sitä,valehteleminen ja pettäminen,ei varmasti taas kohota itsetuntoa,eikä itsensä arvostamista.
Minusta sinun olis nostettava ns.kissa pöydälle,asioista olisi puhuttava.Sinun pitäisi kertoa mitä tunnet ajattelet ja kuinka paljon se sinua loukkaa ihmisenä,puolisona.
Minä itse haluaisin asumuseron-toinen näkisi että olen tosissaan ,saataisiin molemmat etäisyyttä asioihin ja aikaa miettiä-miten tästä eteenpäin!
Parisuhdeterapia olisi myös hyvä-mikäli molemmilla tahto yrittää vielä yhteistä elämää.
Vaikka rakastat vaimoasi,älä suostu olemaan ns.kynnysmattona.Jos vaimosi on pystynyt pettämään sinua nämä vuodet,ei hän sitä noin vaan lopeta..?Ei ainakaan mikäli sinä annat siihen mahdoliisuuden,olemalla hiljaa tai olemalla kynnysmattona.
Minulla ystäväpiirissä vastaavanlainen tilanne,ja voin sanoa että vaikeneminen,salailu,on tavallaan hyväksyntää ja sairasta seurattavaa.Kukaan ei muka tiedä..kaikki tietää!Kukaan ei sano mitään kun pelkäävät että mies "menne narun jatkoksi"...omaiset kärsivät,ystävät ja varmasti eniten kyseinen pariskunta!
Voimia elämääsi ja muista että se että rakastat vaimoasi ei ole sama asia kuin että annat hänen kävellä ylitsesi!

Tämä pitkä 15 vuoden yhtäjaksoinen valehtelu paljastui nyt vuoden vaihteessa. Mielialani nousevat ja laskevat. Tunnen ikäänkuin riippuvani tunteissani kiinni. Kyllä minä oikeasti tunnen, että vaimoni kohtelee minua todella törkeästi ja että hänen mieltymyksensä nuoriin poikiin on sairasta. Tiedän senkin, että joka on kerran pettänyt pettää toisenkin kerran. Pettäminen alkoi siis jo 3 viikon päästä seurustelumme alkamisesta. Vaimoni on jäänyt parisuhteemme aikana kiinni kaksi kertaa suutelusta, kerran käsi kädessä kävelystä laivalla, kerran siitä, että suunnitteli salaisia tapaamisia pojan kanssa tähän tyyliin: "käyn usein Helsingissä, mieheni ei huomaa mitään kun jään Tampereella pois ja jatkan sitten myöhemmin Helsinkiin".

En todellakaan tiedä mitä kaikkea on tapahtunut ja mihin saakka on menty. Tunnen kuitenkin sisälläni sen, ettei läheskään kaikki ole tässä. Vaimoni valehtelee kirkkain silmin ja häntä ei saa puheista kiinni muuta kuin vahingossa. Seurusteluaikanamme hän meinasi päästä hengestään, kun lähti yölliselle ajelulle tuntemattoman pojan kanssa ja poika vei hänet aamuyöstä hiekkakuoppaan ja alkoi ahdistella, kunnes sai kielisuudelman. Tämänkin asian hän taitavasti salasi kauan. Sain itse elämäni ensimmäisen suudelman valmiiksi lämmitetyiltä huulilta, kun nykyinen vaimoni oli ollut edellisen yön viiteen saakka toisen pojan sylissä ja meillä oli treffit kolmen tunnin päästä tästä. Ja taas piti valehdella asiasta kauan.

Suhteemme on siis alusta asti ollut aina tätä: olen alkanut oppia siihen, että "tämä kuuluu meidän elämäämme". "Kaikki kunnossa, asiat on kuten ennen", "Näin meillä on aina ollut, ei tässä mitään uutta." Olen alkanut jo tottua siihen, että hän jää pettämisestä kiinni, kun 33 vuoden ajan olen saanut näitä tapauksia katsella. Olen huomannut turtuvani asiaan, se ei saa minua enää edes suuttumaan.

Olen kuitenkin tässä alkanut laittaa vaakakuppiin asioita. Mitä mieltä olette, voiko uskollisuuden puutetta parisuhteessa korvata millään? Onko hyviä syitä jatkaa uskottoman puolison kanssa esim.

- pelko yksin jäämisestä
- pelko siitä ettei saa enää uutta puolisoa
- pelko että satuttaa sukulaisia erolla
- pelko siitä että satuttaa lasta erolla
- pelko omaisuuden menetyksestä
- pelko rahan menetyksestä
- pelko uuden kohtaamisesta
- pelko ettei jaksa alkaa säätämään asioita

Voiko näistä mikään syy riittää siihen, että pitäisi jatkaa näiden pettämisten ja valheiden nielemistä vuodesta toiseen? Onko yleensä olemassa mitään niin painavaa syytä, että pitäisi jäädä, vaikka toinen parisuhteessa pettää uudelleen ja uudelleen?

hei sinulle!

Voimia tilanteeseesi, vaimosi käytös on mielestäni niin huonoa, ettei se kuulu normaaliin suhteeseen. Älä todellakaan tyydy kynnysmattona olemiseen, ota rohkeasti tilaa omalle elämälle, tapaile mukavia ihmisiä, aloita uusia harrastuksia ja hakeudu kivojen ihmisten pariin. Miten olet jaksanut tilannetta näinkin kauan, todella toivon sinulle voimia jaksaa..Sinulla on oikeus olla onnellinen, jos et tunne olevasi sitä vaimosi kanssa, niin mieti uudelleen tilannettasi, sinulla on vielä aikaa löytää ilo ja onni ehkäpä jonkin toisen parisuhteen myötä..ihan aluksi kannattaa vain tehdä kivoja asioita, harrastaa, jutella ihmisten kanssa ja sieltä voi tulla ajan myötä uusi, sinua rakastava ja kunnioittava nainen vastaan, naisesi itsetunto on ilmeisesti tosi huono koska hän tekee näin sinulle ja todistelee itselleen olevansa viehättävä nuorten silmissä 😑❓

tsemppiä ja voimia!

Olen todella pahoillani puolestasi. Tiedän miten paljon uskottomuus sattuu. Minua on mieheni pettänyt, mutta kun asia paljastui, hän katkaisi kaiken yhteydenpidon tuohon toiseen naiseen ja itki, katui ja pyysi anteeksi. Olemme päättäneet jatkaa yhdessä, koska rakkautta ja tahtoa tehdä töitä suhteemme eteen löytyy molemmilta.

Mutta minä olen kyllä sitä mieltä, että jos vaimosi on täysin haluton lopettamaan käytöksensä (joka muuten on todella törkeää), eikä hän ole valmis panostamaan teidän suhteeseenne, niin olisiko aika sinun arvostaa itseäsi tarpeeksi paljon, että irrottaudut noin vahingollisesta suhteesta..? Olet enemmän arvoinen - olet rehellisyyden ja uskollisuuden arvoinen. Oletko todella valmis jatkamaan tätä, salailun ja valehtelun kestämistä, vuosia ja vuosia eteenpäinkin?

Yksin jääminen on tietenkin pelottavaa vuosien jälkeen, mutta se ei tarkoita ettetkö selviäisi siitä - sinussa on voimia joista et tiedäkään. Sekin voi pelottaa, että löytääkö sitten enää ketään uutta ihmistä rinnalleen, mutta sitähän ei voi etukäteen tietää... Mitä jos pystyisitkin ottamaan elämän ja kaiken mitä se antaa vastaan sellaisena kuin se tulee? Sukulaisten takia ei minun mielestäni kannata jättää eroamatta - ero toki koskettaa monia ihmisiä, mutta tämä on sinun elämäsi ja ansaitset enemmän. Ja mitä se hyödyttää sukulaisiakaan tai ketään ihmistä, jos jäät vain jäämisen takia toimimattomaan suhteeseen, joka satuttaa sinua?

Vaimosi käytös on mielestäni anteeksiantamattoman julmaa ja törkeää. Hänen on tajuttava tekonsa vääriksi, koska pyrkii niitä salailemaan, mutta ei silti lopeta. Vaimosi toiminnassa ei ole mitään oikeutettua.

Mutta loppujen lopuksi - vain ja ainoastaan sinä tiedät lopulta mitä sinun tulee tehdä. Kukaan muu ei voi sitä sinulle kertoa. Sinä tunnet itsesi ja vaimosi parhaiten, sinä tiedät tilanteenne paremmin kuin muut. Oletko keskustellut tilanteesta vaimosi kanssa? Miten hän perustelee käytöstään, vai perusteleeko mitenkään? Oletko puhunut vaimollesi eron mahdollisuudesta? Miten hän suhtautuu siihen?

Nämä olivat tietenkin vain minun ajatuksiani, mutta minä en pystyisi jäämään tuollaiseen suhteeseen, jossa kumppani jatkaa syvästi loukkaavaa ja julmaa käytöstään anteeksi pyytämättä - se satuttaisi liikaa. Mutta kuten sanottu - sinun on tehtävä oma päätöksesi.

Päädyit mihin ratkaisuun tahansa: valtavasti voimia ja uskoa tulevaan sinulle! Usko tai älä, mutta lopulta elämä kantaa 🙂🌻

Hei!
Surullista luettavaa oli tekstisi. Nykypäivänä tosin tuntuu että onko millään mitään väliä, seksiseikkailut "kuuluu" muka asiaan, mutta lienen sitten niin vanhanaikainen, etten vaan osaa niitä kuvitella parisuhteeseen.

Olen muuttanut erilleen 1½ v sitten. Syy ei ollut että kummallakaan olisi ollut muita suhteita.

Pelkosi mitä luettelit on varmasti kaikilla ajatuksissa. Kaikki pelottaa, joutuuhan kaikki "pistämään uusiksi".

Olen kärsinyt syyllisyyttä eromme johdosta, minua syyllisti myös osittain läheiset, naapurit, miehen sukulaiset, mutta: kun apua olisin tarvinnut, ei ollut montakaan auttavaa kättä tarjoamassa apuaan, heistä kukaan ei tiennyt, missä tilanteessa elin, siksipä ratkaisunikin oli vain minun, vaikkakaan ratkaisu ei todella ollut helppo. (Mieheni on halvaantunut)

Tällä hetkellä tilanne on jo hieman selkiintynyt, olemme puheväleissä, vaikka emme varmasti koskaan muuta asumaan yhteen, ystäviä, kavereita voimme olla edelleen, eikä se ole pieni asia!🙂 Uskon että nyt molemmat voimme henkisesti paremmin, hän ei tarvitse kokea syyllisyyttä että "joudun" uhrautumaan, ja minä taas tunnen että apu jota hänelle voin antaa, on sellasta auttamista, jota annetaan lähimmäiselle.

Vaikka eromme oli minun halustani, pelko tuntemattomasta pelotti, miten pärjään taloudellisesti, miten ihmis-suhteet, miten vähäisen omaisuuden jako, miten tilanne, kun / jos löytyykin uusi ihmis-suhde? Paljon kysymyksiä!!

Osaan on tullut vastaus kuin itsestään, sanonta: "asioilla on tapana järjestyä"- pitää paikkansa.

Vasta nyt eromme jälkeen mieheni on myöntänyt kohdelleensa minua huonosti, vaatimalla, omistamalla, kieltämällä minulta omat harrastukset, joita en tehnyt vuosikausiin. Elimme tavallaan sairauden ehdoilla, nyt kun hän asuu omassa asunnossaan, on oppinut keittämään kahvit, ottaa lääkkeensä itse, pukeutuu itse, hitaasti mutta pukee kuitenkin.

Kun ajattelen tuota Sinun tilannettasi, minusta vaimosi loukkaa Sinua ihmisenä ihan hirvittävästi,😭 miten ihmeessä sallit sen? Jo ns. normaalissa parisuhteessa on "taistelemista" tarpeeksi, en ymmärrä miten jaksat, sallit vaimosi pettämiset? Varsinkin kun selkeästi kärsit tilanteestanne. Jokin perheterapia, (mikäli pystytte rehellisesti siellä puhumaan) voisi auttaa, ainakin avoimuus ja rehellisyys asioissa.

Voimia Sinulle!
baabuska🙂🌻

Kiitos lohduttavista sanoista "Emo monelle", "Tauluteline" ja "Baabuska"! Kyllä tuntuu hyvältä, että voin saada teiltä ymmätämystä yksinäisen miehen taisteluuni. Olen yrittänyt käydä vuosien mittaan perheterapiassa useammassakin paikassa, mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän, miten kovasti minuun sattui tuo nuoruudessä kokemani ensimmäinen pettämistapaus, josta olen kertonut. Koen syvästi, että tulin raiskatuksi. Nuoren neitsytpojan kauniit herkät haaveet suuresta ihanasta rakkaudesta revittiin riekaleiksi. Sain ikuisen verta vuotavan haavan sieluuni, joka on muuttanut minun elämäni sunnan ja luonteeni. Minulta menee valtavasti aikaa ja energiaa tämän asian miettimiseen ja siitä lähtevän tuskan kestämiseen. Kukaan perheterapiassa ei ole ymmärtänyt, miksi vuosien jälkeen koen näin tuskallisena tämän. He ovat alkaneet jopa etsiä vikaa minusta, koska asia ei arpeudu.

Yritin antaaa anteeksi tapauksen, kun tyttöystäväni itkien pyysi, että älä jätä minua. Minä lupasin, mutta tapahtuma ei anna minulle rauhaa. Se on vienyt elämän haluni ja tehnyt minut masentuneeksi. En tarvitse lääkkeitä, mutta olen päivittäin masentunut.

Ensimmäisen tapauksen jälkeen on tullut sitten muita jo seurusteluaikana ja sitten avioliitossakin. Olen ollut pitkän aikaa voimieni äärirajoilla noiden seurusteluikojen pettämisten vuoksi ja nyt sain pommin lailla tietooni tämän 15 vuotta sitten tapahtuneen pettämisen, josta vaimoni on taitavasti valehdellut koko ajan, mutta jota olen kuitenkin aina epäillyt. Minulla on vahvaa näyttöä, että pettäminen on mennyt paljon pidemmälle mitä vaimo on kertonut. Kuinka voi saada totuutta esiin valehtelevan ihmisen puheista?

Minulla on ollut aina periaate, ettei erota ja olen yrittänyt pitää siitä kiinni. Olin jo kuitenkin jättänyt eropaperit vuonna 92, mutta vedin ne takaisin. Kävin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Yritin tämän jälkeen kostaa vaimolleni laivareissun tuolloin tiedossa olleet epäilyttävät tapahtumat, mutta en pystynyt viemään sitä loppuun ja minun oli pakko tunnustaa.

Yritin äskettäin puhua miten paljon minuun sattuu tuo hänen ravintoloissa käymisensä ja etenkin hitaiden tanssiminen nuorten poikien kanssa. En voinut vaatia häntä lopettamaan, kun hän sanoi, että "hänen tyttökaverinsa alkaisivat ihmetellä, jos hän lopettaisi, että mikäs sille nyt on tullut". Kuten mainitsin, hän on taas ulkomaan matkalla tyttökaverinsa kanssa. Paikka on lomaparatiisi, jossa on lukuisia yökerhoja ja diskoja. Varmaan taas tänä iltana vaalealla suomalaisnaisella riittää tummia komeita poikia, jotka puristavat häntä syliään vasten aamuyön tunteina ja kuiskivat lemmensanoja korvaan. En koskaan tiedä miten pitkälle hän tällä kertaa menee. Hän halusi väen väksin lähteä, vaikka meillä on juuri nyt menossa yksi elämämme suurin kriisi kotona.

Hei!

Ensinnäkin haluan onnitella siitä, että olet noinkin runsaasti pystynyt kertomaan tunteistasi ja suhteestasi täällä. Onko sinulla ketään läheistä ystävää tai sukulaista, jonka kanssa voisit keskustella? Minäkin suosittelisin terapian kokeilemista. Sinulla on huonoja kokemuksia terapiasta, ja tiedän omasta kokemuksestani, että ei ole enää helppoa avautua, jos kerran on saanut kuulla olevansa väärässä ja vainoharhainen! Kuitenkin terapeutteja on erilaisia (kuten meitä muitakin ihmisiä) ja terapeutin vaihto on aina mahdollista.

Kuten sinäkin olet turtunut vuosia jatkuneeseen salailuun ja valehteluun, on vaimosi myös oppinut elämään pettäjän elämää. Todennäköisesti vaimollasi on myös jokin psyykkinen trauma, joka pistää hänet etsimään menoa ja jännitystä sivusuhteista (kadotettu nuoruus?). Alistumisesi tilanteeseen ja nuorten poikien ihailu tuo hänelle tunteen vallasta. Sanoit vaimosi lähteneen taas matkaan, vaikka suhteenne on pahassa kriisissä. Selityksiä voi olla useita. Ensinnäkin, ehkä vaimosi ei usko, että pystyisit kuitenkaan tekemään mitään vakavia päätöksiä suhteen jatkumisen suhteen. Toisekseen, nuo laivaristeilyt voivat nimenomaan toimia pakopaikkana todellisuudesta. Vaimosi pitäisi ehdottomasti mennä terapiaan. Huolimatta siitä, eroatteko vai jatkatteko yhdessä, hän tuskin muuttaa tapojaan ilman todellista selvittelyä. Krooninen pettäjä ja valehtelija on sama kuin väkivaltainen puoliso. Häntä ei voi puoliso parantaa, hänen on itse haluttava parantua. (Ja ensimmäinen vaihe on myöntää olevansa sairas ja toimivansa väärin.)

Haluan toivottaa sinulle valtavasti voimia ja jaksamista! Mikään luottelemistasi syistä ei ole syy jäädä tuskalliseen parisuhteeseen. Mahdollista eroa ei tule missään nimessä tehdä ilman syvällistä terapiaa. Kuitenkin, jos rakastat vaimoasi, ja haluat edelleen uskoa rakkauteen myös vastoinkäymisissä, vaihtoehdoksesi jää yrittää saada vaimosi hoitoon. Jos se on mahdotonta, sinun täytyy tehdä päätös, minkälaisessa suhteessa haluat elää. Voi olla, että jos eroat, et koskaan löydä uutta puolisoa. Olisiko yksin eläminen surkeampaa kuin elämäsi nykyisessä parisuhteessa? Paljon on mietittävää.

Itse ymmärrän hyvin kokemuksesi "raiskatuksi tulemisesta", kun ensisuudelma olikin jotain muuta. Itsellenikin on ensisuudelma jäänyt sieluuni haavaksi, niin typerää kuin yritän itselleni muistuttaa sen olevan. Ensisuudelma... tuo romanttinen, ainutlaatuinen hetki. Onko sitä vain saduissa?

Voimia. 🙂👍:

Kiitoksia "Ryövärintytär" punnituista, viisaista ajatuksistasi. Kun ne luen, koen niiden olevan totta. Noin yummärrän nyt itsekin ja tämän suuntaisesti minulle on sanottu terapiassa, jossa pari kertaa olen nyt kuitenkin käynyt.

Jos tässä vielä yrittäisin kasata ajatuksia, olen huomannut seuraavaa:

1. Pettäminen tulee monesti onnellisten päivien keskelle suhteessa, kun kaikki näyttää
olevan täydellistä. En osannut suurimmalla mielikuvituksellanikaan uskoa olevani taas
vaarassa tulla petetyksi. Luottaako pettäjä tähän, ettei toinen voi arvata?

2. Ovatko pettäjät tavallista sosiaalisempia ja löytävät tavallista helpommin sen toisen?
Vaimoni on äärettömän ulospäin suuntautunut ja pidetty ihminen.

3. Vaimollani on aina hyvin luontevat selitykset tekoonsa. Hän osaa kertoa asiat siten,
että pettäminen ei kuulosta pettämiseltä.

4. Vaimo ei osaa kertoa pettämisen syytä. Hänellä ei ollut mielestään tarkoitus pettää
- kuitenkin niin tapahtui jostain syystä. Eikös näin ole useimmiten, pettäjä ei osaa
sanoa miksi niin teki: "Se vain tapahtui".

5. Perimmäinen syy löytyy sitten pitkän tutkiskelemisen jälkeen minusta. Olen tehnyt
joskus vuosia sitten jonkun häntä loukkaavan teon tai sanonut jonkun sanan, jonka hän
nostaa keskustelussa tekonsa puolustukseksi. "Tämän vuoksi varmaan tein sen..."

6. Vaimoni hakeutuu tietoisesti iskupaikkoihin. Hän näkee suurta vaivaa päästäkseen
lähtemään luontevasti numeroa herättämättä viettämään ravintolaöitä. Takaisin hän
tulee myös luontevasti kuin pyhäkoulusta. Pedataanko tällä käytöksellä uutta
mahdollisuutta pettämiseen?

7. Vaimoni sanoi ettei hyväksyisi minun tanssittavan ravintoloissa nuoria tyttöjä ja
viettävän ravintolaöitä. Hän sanoo olevansa niin mustasukkainen ettei hyväksyisi
tällaista. Ei hyväksyisi edes minun tekevän pari kertaa vuodessa ulkomaanmatkoja
poikaporukassa kuten hän tekee tyttöporukassa. Miltä kuulostaa?

"Ryövärin tytär": kerroit sinäkin saaneesi haavan sydämeesi ensisuudelmassasi. Onko meitä kohtalotovereita enemmänkin? Miksi ihmiset ovat niin raakoja, että eivät jätä käyttämättä tilaisuutta satuttaa kipeimmin juuri tällaisella hetkellä? Miettikää miltä tuntuu yrittää elää elämäänsä raiskaajansa kanssa, joka yhä 33 vuoden kuluttua pettää ja valehtelee?
Miksi olen pysynyt tässä liitossa? Yksi syy varmaan se, että hän on minun todellinen ensirakkauteni, haaveeni onnesta. En ole kyennyt vuosikymmentenkään jälkeen tunnetasolla myöntämään, että tämä ei ole totta. Unelmani suuresta rakkaudesta ei näytä toteutuneen ainakaan tämän ihmisen kanssa, mutta millä ihmeellä pääsisin tunnetasolla hänestä irti? Toisena päivänä olen jo varma, että nyt lähden, mutta toisena päivänä olen taas nielemässä kaiken ja en halua menettää kaikkea vaivalla hankittua. Elämäni on tätä vuoristorataa ja huomaan pelkääväni menettämistä. Minkä menettämistä oikein pelkään? Kertokaa minulle mitä olen menettämässä? Enkö halua myöntää lopullisesti, että olen epäonnistunut rakkaudessa?

Hei E.V.

Luin tänään ketjuasi. Halusin kommentoida muutamia ajatuksiasi omien kokemusteni perusteella. Kommenttini isoilla kirjaimilla.

E.V kirjoitti 15.02.2007 klo 07:56:

2. Ovatko pettäjät tavallista sosiaalisempia ja löytävät tavallista helpommin sen toisen?
Vaimoni on äärettömän ulospäin suuntautunut ja pidetty ihminen.

KOEN ETTÄ MIEHENI OVAT OLLEET MYÖS SE SOSIAALISEMPI OSAPUOLI SUHTEESSA. MUTTA TOISAALTA ITSEKIN PYSTYN LUOMAAN HELPOSTI KONTAKTEJA JOS HALUAN. KUITENKIN MITÄ ENEMMÄN SUHTEENI ON OLLUT SOLMUSSA, SITÄ VÄHEMMÄN OLEN HALUNNUT KONTAKTEJA. SENKIN TAKIA ETTÄ KULISSIEN PITÄMINEN EI OLE HELPPOA. JA KUN TOINEN ON NIIN VALTAVAN IHANA ULKOMAAILMAN MIELESTÄ, YRITÄ SIINÄ SITTEN OLLA NAAMA PERUSLUKEMILLA. OLETAN MYÖS ETTÄ TARVE OLLA PIDETTY IHMINEN ON MEILLÄ USEIN OIRE SIITÄ ETTEI HYVÄKSY ITSEÄÄN. JA SILLOIN ETSII TOISTEN KASVOILTA TAI SANOISTA SITÄ MITÄ EI ITSE PYSTY ANTAMAAN ITSELLEEN ELI TAPUTUSTA OLALLE SIITÄ ETTÄ OLET IHAN OK.

3. Vaimollani on aina hyvin luontevat selitykset tekoonsa. Hän osaa kertoa asiat siten,
että pettäminen ei kuulosta pettämiseltä.

KUN KERROT ETTÄ PETTÄMINEN ON NOIN SÄÄNNÖLLISTÄ JA OIKEASTAAN HÄNEN ELÄMÄNTAPANSA, HÄNEN MIELESTÄNI TÄYTYY LUODA ITSELLEEN SELLAINEN PSYYKKINEN MAAILMA JOSSA HÄN VIELÄ VOI HIUKAN VILKAISTA ITSEÄÄN PEILIIN ROMAHTAMATTA HENKISESTI TÄYSIN. ELI TULKITSEN SEN SAMAAN TAPAAN KUIN PÄIHTEIDEN KÄYTTÄJIEN JA RIKOLLISTEN TARVE LUODA ITSELLEEN OMA TODELLISUUS JOSSA NORMIT MUKAUTUVAT HÄNEN OMAAN KÄYTÖKSEENSÄ. KOSKA NORMIT JOIDEN MUKAAN HE ELÄVÄT EIVÄT KÄY YKSIIN TODELLISUUDEN KANSSA.

5. Perimmäinen syy löytyy sitten pitkän tutkiskelemisen jälkeen minusta. Olen tehnyt
joskus vuosia sitten jonkun häntä loukkaavan teon tai sanonut jonkun sanan, jonka hän
nostaa keskustelussa tekonsa puolustukseksi. "Tämän vuoksi varmaan tein sen..."

HAH, ÄLÄ NYT SITTEN TUOHON LANKAAN MENE. KYLLÄ MEISSÄ JOKAISESSA ON VIKAA JA TEEMME VIRHEITÄ. SE EI SAA OLLA SYY KIEROUTUNEELLE KÄYTÖKSELLE. TAI SIIS SE ON VAIN TEKOSYY.

7. Vaimoni sanoi ettei hyväksyisi minun tanssittavan ravintoloissa nuoria tyttöjä ja
viettävän ravintolaöitä. Hän sanoo olevansa niin mustasukkainen ettei hyväksyisi
tällaista. Ei hyväksyisi edes minun tekevän pari kertaa vuodessa ulkomaanmatkoja
poikaporukassa kuten hän tekee tyttöporukassa. Miltä kuulostaa?

KUULOSTAA IHAN TUTULTA. JOLLAKIN TAVALLA AINA NÄEN IHMISTEN KÄYTÖKSESTÄ ETTÄ HE PEILAAVAT VAATIMUKSILLAAN VAIN OMAA KÄYTÖSTÄÄN. ELI KUN HE ESIMERKIKSI PETTÄVÄT HE OLETTAVAT KAIKKIEN MUIDENKIN ELÄVÄN SAMAAN TAPAAN. HÄN TIETÄÄ VAARAT PAREMMIN KUIN SINÄ ITSE EHKÄ. TOISAALTA JOTENKIN OLEN ALKANUT USKOA SIIHENKIN ETTÄ SELLAINEN IHMINEN KUTEN KUKA TAHANSA MUUKIN KAIPAA NORMAALIA ELÄMÄÄ. KULISSIKOTI ANTAA HEILLE JONKINLAISTA TURVAA JA POHJAA. NÄIN AJATTELEN JÄLKIKÄTEEN EXÄÄNI. LUULEN ETTÄ HÄNESTÄ OLI ERITTÄIN HELPOTTAVAA TIETÄÄ ETTÄ OLIN KUIN VAHVA TAMMI AINA KOTONA OTTAMASSA HÄNET VASTAAN. ETTÄ HÄNELLÄ OLI KOTI JOHON PALATA REISSUILTAAN. ERI ASIA SITTEN ON ONKO SE OIKEIN TOISTA KOHTAAN, EI TIETENKÄÄN. MUTTA RIKKINÄINEN IHMINEN AINA TEKEE TILIN OMANTUNTONSA KANSSA MUOKKAAMALLA PELISÄÄNNÖT OMAN KÄYTÖKSENSÄ MUKAISIKSI. NIIN TEIN ITSEKIN SILLOIN KUN OLIN TÄYSIN RIKKI.

Miksi olen pysynyt tässä liitossa? Yksi syy varmaan se, että hän on minun todellinen ensirakkauteni, haaveeni onnesta. En ole kyennyt vuosikymmentenkään jälkeen tunnetasolla myöntämään, että tämä ei ole totta.

TUO ON IHAN YMMÄRRETTÄVÄÄ. NIIN TUHOISA KUIN SUHTEENI EXÄN KANSSA OLIKIN, MINUNKIN OLI VAIKEA ANTAA PERIKSI ELÄMÄNI ENSIMMÄISESTÄ YHTEISELÄMÄSTÄ. SE EI OLLUT SUURI RAKKAUTENI MUTTA OLIN SILTI TEHNYT PALJON TÖITÄ TUKEAKSENI HÄNTÄ JA POTKIAKSENI HÄNTÄ ETEENPÄIN. OLIN SIIS ERITTÄIN SITOUTUNUT JÄRKITASOLLA. MUTTA JÄLKEENPÄIN AJATELLEN TIEDÄN ETTEN TODELLA RAKASTANUT HÄNTÄ TUNNETASOLLA SILLÄ HÄNEN MUUT SUHTEENSA EIVÄT MINUA SATUTTANEET TUNNETASOLLA. NE LOUKKASIVAT MINUN IHMISYYTTÄNI ENNEMMIN.

Unelmani suuresta rakkaudesta ei näytä toteutuneen ainakaan tämän ihmisen kanssa, mutta millä ihmeellä pääsisin tunnetasolla hänestä irti? Toisena päivänä olen jo varma, että nyt lähden, mutta toisena päivänä olen taas nielemässä kaiken ja en halua menettää kaikkea vaivalla hankittua. Elämäni on tätä vuoristorataa ja huomaan pelkääväni menettämistä. Minkä menettämistä oikein pelkään? Kertokaa minulle mitä olen menettämässä? Enkö halua myöntää lopullisesti, että olen epäonnistunut rakkaudessa?

MINUSTA ON OLLUT IHANAA LUKEA ETTEN OLE YKSIN EPÄROINTINI KANSSA. KUN PUHUIN ONGELMISTA MIEHENI KANSSA LAPSUUDEN PERHEELLENI JA JOILLEKIN YSTÄVILLENI, HEILLÄ KAIKILLA OLI SELVÄ VASTAUS - JÄTÄ MOKOMA, PILAAT VAIN ELÄMÄSI. HE TEKIVÄT KAIKKENSA VAIKEUTTAAKSEEN ELÄMÄÄMME VIELÄ ENEMMÄN KUN KUITENKIN PÄÄTIN PALATA JA YRITTÄÄ VIELÄ ETEENPÄIN. HEIDÄN MIELESTÄÄN MIEHENI VAIN PUHUU MINUT YMPÄRI JA KUN KERROIN ETTÄ HÄN ON MINUN KOKO ELÄMÄNI JA SUURI RAKKAUTENI SIITÄ TEHTIIN PILKKAA... JOTEN KUN LUIN JUTTUJA TÄÄLLÄ KOIN SUURTA HELPOTUSTA. AINAKIN TÄÄLLÄ TÄTÄ INHIMILLISTÄ TUSKAA JA HÄTÄÄ RAKKAUDESTA YMMÄRRETÄÄN TUOMITSEMATTA HEIKKOUDEN TUNTEITA. JA OLET OIKEASSA OSANA ONGELMAA MEILLE KAIKILLE ON VARMAAN MYÖS EPÄONNISTUMISEN TUNNE JOLLAKIN TASOLLA KUN MIETIMME EROA.

VOIMIA, KIVA JOS KOET SAAVASI TUKEA TÄÄLTÄ. MINÄ AINAKIN OLEN KOKENUT SUURTA HELPOTUSTA SIITÄ ETTÄ EN OLE AINOA TÄLLAISTEN KYSYMYSTEN KANSSA. JOSKUS NAURATTAA OIKEIN KUINKA SAMANTAPAISIA TUNTEEMME SAMOISSA TILANTEISSA OVATKAAN JA MINÄ KUN KUVITTELIN OLEVANI OMITUINEN. SILLÄ NIIN SAIN TUNTEA JOIDENKIN IHMISTEN REAKTIOIDEN MYÖTÄ KUN AVAUDUIN. OLEN KUITENKIN KYLLÄSTYNYT MUSTAVALKOISEEN AJATTELUUN. EN OLE KOSKAAN USKONUT ETTÄ JOKAINEN ELÄMÄ ON KOPIO TOISESTA JA KIELTÄYDYN USKOMASTA SIIHEN EDELLEENKIN. OLIPA KYSE YKSITTÄISESTÄ ELÄMÄSTÄ TAI PARISUHTEESTA! JOTEN ETSI SINÄKIN SE ITSELLESI HYVÄLTÄ TUNTUVA RATKAISU - VAIMOLLASI ON PITKÄAIKAINEN ONGELMA ITSENSÄ KANSSA. HÄN TARVITSISI APUA, MUTTA ELLEI HÄN KOE SITÄ TARVITSEVANSA ET VOI HÄNTÄ SIIHEN PAKOTTAA. YRITÄ KUITENKIN LÖYTÄÄ APUA ITSELLESI ETTÄ JAKSAT TEHDÄ OIKEALTA TUNTUVIA RATKAISUJA. TSEMPPIÄ SIIS 🙂🌻