Hei,

Olen keski-ikäinen mies ja olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä lähes 25 vuotta. Meillä on lapsia, ei tosin kovin pieniä enää.

Parisuhteemme oli vakavassa kriisissä reilut kymmenen vuotta sitten alkoholismini takia. Sairaus sotki elämäämme ja parisuhdetta monien vuosien ajan. Tuona aikana olin itse uskoton muutamia kertoja humalapäissäni. Myös vaimolla oli lyhyt suhde tuolloin. Sittemmin raitistuin ja molempien seikkailut vieraissa loppuivat siihen.

Tuon ajan moleminpuolinen uskottomuus oli suhteellisen helppo käsitellä koska molemmat ymmärsivät alkoholismini olleen suurimpana syynä tapahtuneisiin. Parisuhde muuttui raitistuttuani paljon paremmaksi ja luottamus palautui suhteeseemme varsin nopeasti. Mustasukkaisuutenikin katosi raittiuden myötä ja itselläni oli varsin ”turvallinen” olo suhteestamme. En ole ollut fyysisesti / henkisesti uskoton vaimolleni koko tänä aikana.

Olemme pystyneet puhumaan todella hyvin ja mielestäni meidän suhde on ollut hyvin läheinen, toki vuosien saatossa varmasti arkipäiväistynyt. Kaiken piti siis olla hyvin kunnes eräänä aamuna viime talvena sain puhelun johon elämä tuntui pysähtyvän. Soittaja kertoi vaimollani olevan suhteen työkaverinsa kanssa. Olin täysin järkyttynyt kuulemastani. Olin itse työreissulla ja mietin mitä pitäisi tehdä. Olin palaamassa kotiin ja matkalta soitin vaimolleni töihin. Hän yritti ensin kieltää asiaa mutta sovimme että puhumme illalla kotiin päästyäni.

Illalla vaimo suhteellisen nopeasti myönsi ihastuneensa syksyllä työkaveriinsa ja heidän suudelleen pikkujouluissa, muuta ei kuulemma taphtunut. Tämä oli johtanut viestittelyyn ja muutamiin puheluihin sekä salatapaamisiin töiden jälkeen joitakin kertoja. Suhde ei ollut vielä johtanut sänkyyn mutta vaimoni myönsi tapaamisissa suudelleensa ja halailleensa miehen kanssa. Tällä miehellä itsellä kuulemma oli hankala tilanne liitossaan ja tapaamisissa tämä oli usein kertonut vaikeasta suhteestaan. Vaimoni mukaan hän oli ollut lähinnä tukena ja kuuntelevana osapuolena, vaikkakin ihastumisen tunteita oli hänelläkin.

Vaimo kertoi ettei hänellä ollut mitään ”tilausta” suhteelle ja sanoi sanoneensa miehellekin ettei hän ymmärrä miksi on tässä tilanteessa koska mitään tarvetta sille ei ole. Seksielämämme on mielestäni normaalia pitkässä suhteessa oleville, vuosien saatossa vain paremmaksi muuttunutta. Vaimoni sanoikin ettei seksuaaliset syyt olleet uskottomuuden takana. Arvostus, hyväksyntä ja ihailu jota hän mieheltä sai oli tuntunut vaan niin hyvältä.

Suhde päättyi siihen mutta tietenkin itselleni on todella vaikeata hyväksyä että he työskentelevät edelleen samassa työpaikassa, vaikkeivat päivittäin välttämättä näe. Vaimon mukaan he eivät puhu enää muusta kuin työhön liittyvästä sen mikä pakollista on, viestittely ja muu yhteydenpito on loppunut. Toki hänen mukaansa mies on edelleen mukava mutta suhde on pelkästään työsuhde. Minulle asia on tietysti todella vaikea uskoa ja hyväksyä.

Olemme pystyneet puhumaan suhteellisen avoimesti tapahtuneesta. Minua kiusaa lähinnä se että vaimon elämä ei minusta tunnu mullistuneen juurikaan tapahtuneesta, toisin kuin minulla. Asia on edelleen lähes koko ajan mielessä ja puuskittaiset vihan ja kiukun tunteet lähes päivittäisiä.

Olen hakenut ulkopuolista apua ja olemmekin menossa yhdessä perhe- / parisuhdeterapeutille muutaman viikon kuluttua. Vaimo tosin sanoo ettei tunne tarvetta puhua ulkopuoliselle, minun kanssa puhuminen riittää. Minusta tämä tuntuu kurjalta koska itselläni puhumisen tarve on suuri.

Olemme pystyneet järjestämään yhteistä aikaa ja lomareissuja ja ne ovatkin onnistuneet tosi hyvin. Seksielämäämme on parantunut ja jonkin verran vilkastunutkin. Pystymme nauramaan yhdessä eli kaikki huumori ei ole kadonnut suhteesta.

Kaikki onkin näennäisesti hyvin, silti minusta tuntuu että välillämme on lasiseinä. Molemmat koittavat käyttäytyä kuin sitä ei olisikaan ja silti molemmat tietävät sen läsnäolon.

Oloni on lähes koko ajan ahdistunut, vatsassa / rinnassa tuntuu sysimusta möykky. Olen itkenyt paljon ja edelleenkin, vaikken ihan päivittäin. Molemmilla on halu jatkaa yhteistä matkaa, vaimo kertoi suhteensa aikanakin ajatelleensa ettei minusta halua erota. Oli ajatellut tunteiden työkaveriinsa hiipuan ajan myötä ja koko asian pysyvän ikuisesti salaisuutena.

Kuulisin mielelläni varsinkin toisten miespuolisten kokemuksia vastaavassa tilanteessa.