Oli bileet, jotka jatkuivat baarissa valomerkkiin asti ja sen jälkeen palattiin meille jatkoille… Minä, vaimoni ja ystäväpariskunta. Me miehet käytiin saunassa ja vaimot halusikin sinne meidän jälkeen… Hieman jäi kaivamaan=epäilyttämään, kun eivät yleensä ole saunassa käyneet. Jäin kuulostelemaan ja äänien perusteella saunan ikkunasta kurkkaamaan, niin siellähän vaimoni harrasti seksiä ystävättärensä kanssa.
Suoraan marssin saunaan ilmoittamaan, että eiköhän tämä touhu riitä. Siitä alkoi nyt noin 4 viikkoa kestänyt ahdistus ja vitutus. Vaimoni vannoo lapsiemme kautta, että oli ainut kerta ja kovassa kännissä tehty moka. Ollaan käyty pariterapiassa ja tavallaan menty eteenpäin positiivisessa mielessä.
Silti mieltä kalvaa aina, kun on hetki aikaa miettiä rauhassa. Jääkö tämä ahdistava tunne elämään ja syömään sisältäpäin?? Meneekö ohi? Voinko anta anteeksi? Kuinka paljon on valehdeltu?
Tarinasi tuo erittäin hyvän ja uuden näkökulman pettämiseen näitten liian yleisten, liian tavallisten ja surullisten tarinoitten jatkoksi. En sano, ettetkö kokisi juuri sitä samaa pettymyksen ja epäuskon helvettiä, mitä "heteropetettykin" kävisi läpi, mutta tarinasi herätti ajattelemaan syitä pettämisen taustalta eri tavalla kuin tähän saakka.
Me petetyt suremme - ymmärrettävää kyllä - aina sitä mitä MINULLE on tehty, kun MINUT on petetty. Yksi pettämisen taustalta löytyvä syy on usein omien tarpeiden huomiotta jättäminen. Se kauhea, hirveä, syntinen pettäjä onkin siis kokenut pitkään jonkin piilotetun toiveensa jääneen vaille toteuttamismahdollisuutta. Miksi hän ei ole sitä tuonut esille, siinä kysymys joka selvinnee parisuhteen kommunikaatio-ongelmista tai jomman kumman osapuolen arvomaailmasta ja moraalista, mutta siihen en puutu. Joka tapauksessa pettäjällä on ollut jokin toive, johon vastapuoli ole osannut tai pystynyt vastaamaan. Sinun tapauksessasi on vain fyysinen mahdottomuus, että jos vaimosi on tuntenut halua harrastaa seksiä toisen naisen kanssa, niin sitä kokemusta mies ei pysty tarjoamaan - omakaan. Oman avioliittoni pettämiskuvion tultua esiin olen joutunut käymään myös omaa seksuaalisuuttani täysin uusiksi läpi; mikä lopulta kiihottaa, houkuttaa, mikä on vain fantasiaa, mikä tuntuu oikealta omalta halulta, mikä on vain toisen nautinnon maksimoimista. Olen umpihetero naisihminen, mutta kuinkas ollakaan, kaunis nainen on mielestäni paljon kiihottavampi ajatus, kuin yksikään perinteisesti seksistisessä mielessä kuvattu mies.
Kysypä rohkeasti, ilman sarvia ja hampaita, tunteeko vaimosi yhä halua toiseen naiseen. Ja nyt kyse on nimenomaan SEKSISTÄ toisen naisen kanssa, ei tunteista, ei yhteisistä haaveista, ei yhteisestä elämästä sinut unohtaen. Osaako hän kertoa mikä toisessa naisessa houkuttaa? Ulkonäkö, vartalon kaaret, kosketus, tuoksut, naiselliset liikkeet, ääni, haave olla sen toisen naisen näköinen? Älä hyppää laukalle seuraavasta: jos hän sitä yhä haluaa, oletko valmis seuraamaan tilannetta? Omaa seksuaalisuuttaan voi etsiä netin aika kattavan videomateriaalinkin avulla ja näitä maksullisia, oikeasti ammattimaisia "terapeutteja" löytyy kyllä. Meinaan jos synnytysten jälkeen mieheni olisi tuonut esiin seksin puutteen olevan hänelle ongelma, olisin aidosti antanut hänelle luvan käyttää maksullisia palveluita. Samalla olisin kenties itse oivaltanut, että jos tarpeidenne määrä ei kohtaa, voisin omalta osaltani tehdä jotain asian hyväksi, muutakin kuin ajaa käytökselläni mieheni vieraisiin.
Asian tultua myöhemmin koko karuudessaan julki on suhteen korjausrakentaminen paljon ankarampi homma.
Tekstini voi tuntua hurjalta, mutta usko tai älä, olen ehdottomasti sinun puolellasi. Olen vain tällä pettämis-eloonjäämismatkalla sinuun nähden jo puolen vuoden etumatkalla ja lukenut Tukinettiä uskollisemmin kuin sanomalehteä, joten silmät on avautuneet yllättäville uusille näkökulmille.
Edessäsi on armotonta aallokkoa, mutta kun et anna tunteiden ottaa valtaa, etkä yritä käydä näitä asioita väsyneenä läpi olen varma, että sinäkin selviät eteenpäin. Ja kaikesta nykymaailman seksin ylikorostamisesta huolimatta uskallan sanoa, että parisuhde on onneksi paljon muutakin, kuin pelkkää seksiä!
Limestiina2 kirjoitti 2.1.2015 22:28
...voisin omalta osaltani tehdä jotain asian hyväksi, muutakin kuin ajaa käytökselläni mieheni vieraisiin.
Ehkä noin, jos asiasta on sovittu. Muuten kysymys on pettämisestä eikä mistään muusta. Edellä ei ollut sovittu kerrotun perusteella.
Voi, olen niin pahoillani sinun puolestasi ☹️ Mutta tähän voi valitettavasti vain vastata, että tervetuloa kerhoon, meitä petettyjä on aivan liikaa. Mihin tämä maailma on mennyt? Läheisten loukkaamista ja perheiden tuhoamista vain.
Kysyt päättyykö tuskasi koskaan, paraneeko haavat, onko yhteistä tulevaisuutta? En tiedä, ei sitä kukaan osaa sinulle vastata. Aika näyttää (tiedän, kliseinen vastaus mutta niin totta) ja aika haalistaa tuskaa, mutta se ei katoa koskaan. Oma mieheni petti minua lähes kaksi vuotta sitten tuntemattoman baariruusun kanssa, päätti tuhota avioliittonsa yhdellä kertapanolla. Seksiä oli kotona tarjolla muutama kerta viikossa, mutta kuulemma se oli liian vähän ja kuulemma olisi pitänyt käyttää paljon seksileluja ja asuja. No olisiko tästä voinut keskustella eikä mennä pettämään? Ei, mies ei koskaan sanonut, että tällaiset fantasiat ovat niin tärkeitä, että jos ei toteudu niin sitten hän pettää (tosin tuskin tuolla baariruusulla oli mukanaan mitään riettaita seksileluja). Sinne meni 15 vuoden avioliitto. Olen yhä miehen kanssa naimisissa. Kovin on ollut katuvainen, pyydellyt anteeksi ja anonut että en ota avioeroa. Mutta eihän se tekoa saa tekemättömäksi. Voin sanoa, että se ei unohdu. Joka päivä se käy mielessä, joskus vain lyhyesti ja joskus itkun kera. Meillä ei riidellä ja korotella ääntä , ei ole koskaan tehty niin. Olen vain hiljaa.
Mitäkö se miehen petos teki avioliitollemme. Luottamus meni jokaisen asian suhteen, en luota tulevaisuuteemme, en mihinkään mitä mies tekee tai sanoo. Kaikki hänen sanansa valuvat merkityksettöminä toisesta korvata sisään ja toisesta korvasta ulos. En arvosta häntä, en tunne sääliä, en myötätuntoa, en auttamisenhalua. Mutta ei meillä riidellä, on hiljaista ja tyyntä. Puhutaan säästä ja sovitaan kuka käy kaupassa ja kuka vie lapset harrastuksiin. Hyvin eleetöntä. Kuinka idiootti ihmisen täytyy olla, että tilaa tällaisen loppuelämän vain uittamalla munaansa 10 minuuttia täysin tuntemattoman (ja ties kuinka tautisen) ihmisen haaravälissä? Nauttikoon puolestani nyt sitten tekojensa tuotoksista.
Me emme käyneet koskaan parisuhdeterapiassa. Mitä siitä on hyötyä, jos tiedän jo että ajatukseni häntä kohtaan eivät muutu. Uskollisuus on niin vankka elämänarvo, että mikään terapeutti ei saa minua enää kunnioittamaan miestäni. Ja jos mies nyt kaiken katumisensa ja rakkaudenvannomisensa jälkeenkin päätäisi haluta avioeron niin menköön. En todellakaan voi sanoa, että olisin menettänyt jotain hyvää.
Teidän tilanteestanne voisin jotain kommentoida. Onko vaimosi koskaan kertonut olevansa BI? Tai kertonut haluavansa olla naisen kanssa edes kerran? Jos ei, niin naisen logiikalla ajateltuna hän on ehkä haaveillut omassa mielessään sellaisesta ja nyt vain toteutti sen. Se siis saattoi olla joku fantasian toteutuskokeilu joka ei enää toistu. Tai sitten toistuu, koska on huomannut olevansa bi/lesbo ja pahimmassa tapauksessa teidän avioliitto päättyy sen vuoksi, että hän haluaakin alkaa elää jonkun naisen kanssa.
Mutta väärin hän teki joka tapauksessa sinua kohtaan.
Miten tuon ystäväpariskuntanne mies on suhtautunut asiaan? Ovatko he eronneet? Oletteko vielä tekemisissä tämän ystäväpariskunnan kanssa vai onko välit laitettu poikki?
Ei varmaankaan kannata enää olla heidän kanssaan missään tekemisissä, jos jatkatte avioliittoanne.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimaa elämääsi. Eräs myös petetty suurperheen äiti sanoi minulle viisaan neuvon : "Nyt ei ole enää hyviä vaihtoehtoja jäljellä , on vain vähemmän tai enemmän huonoja vaihtoja. Ja näistä huonoista vaihtoehdoista tulee harkiten valita se vähiten huono". Tee valintasi järjen, tunteen ja kokonaisuuden kannalta. Itse tein valinnan järjellä ja kokonaisuuden kannalta. Jäin avioliittoon lasten vuoksi. Voinhan ottaa avioeron, kun lapset muuttavat pois kotoa. Saman päätöksen on tehnyt tuo petetty suurperheenäiti tuttavani. Eli meitä on todella paljon, liian paljon kulkemassa tätä kivistä tietä, ja nuo pettäjät tuntuvat minun ja tuttavaäitinikin tapauksessa kulkevan arjessa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Niin väärin.