Aion sanoa nyt ihan suoraan.
Vaimosi pelaa tuota peliään niin kauan, kun hän luulee sinun katselevan sitä. Niin kauan kun hän luulee sinun olevan talutusnuorassaan ja "varalla", hän ei TAJUA mitä on menettämässä.

Sinun on lopetettava mielistely, ja mietittävä mitä haluat. Vaimosi käytös on törkeää. Nyt on alettava miettimään asumista eri osoitteissa, tehtävä valintoja. Mielestäni se jos sanot "se on joko hän tai minä", ei ole yhtään painostavaa. Minusta se on juuri niin kuin se asia on. Jos hän valitsee 'ystävänsä', kuten todennäköisesti tekee, silloin se on viesti siitä että hän on valmis ihan oikeasti menettämään sinut. Yksi vaihtoehto olisi asua hetki eri osoitteissa niin että hän vaikka asuisi siis muualla etkä sinä. Sinä olisit lasten kanssa siellä teidän kodissa ja hän voisi koota ajatuksiaan muualla. Ja tätäkään ei tehtäisi niin että "kulta rakas tarvitset omaa tilaa.." vaan että homman nimi on se, että "sinä mietit nyt mitä haluat siellä itseksesi, ja sen jälkeen ilmoitat mitä haluat ja siinä pysyt. Jos valitset eron, se on sitten ero. Mutta mitään keskitietä ei ole, ei ihastuksen kanssa kahdenkeskisiä syöminkejä tai illanviettoja, vaan pelkästään työasioita ja sillä selvä." Eli rajat. Rajat !

En kestä lukea täältä vierestä näin epäreilua kuviota. Nyt sun on laitettava naisesi selkä seinää vasten: ja tee se niin, että hänelle on selvää se, että sinä et ihan oikeasti tätä enää sulata ja VOI OLLA, ettet sinäkään enää halua pian häntä. Sano suoraan ettet uskonut miten vietävissä hän on, etkä tätä menoa enää edes halua tällaista ihmistä rinnallesi. Siis jos tämä asia mielestäsi näin on, ja niin sen ainakin pitäisi olla. Sinä sen tietysti päätät. Mitä tahansa teet, tee se päättäväisesti, ilman että pian muutat tai pehmität sanojasi. Sinun on oltava kertakaikkisen tosissasi.

Ongelma näissä asioissa nimittäin on aina se, ettei ihminen ihastuksissaan tajua mitä on menettämässä. Ihastus vie kaiken huomion, ja kun se ihana aviopuoliso on siinä vierellä katsomassa, tuntuu ettei eroakaan tule, joten sitä pelleilyä voi jatkaa.

Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Sinun on nyt alettava miettiä itseäsi, älä enää missään nimessä miellytä vaimoasi, se vain todennäköisesti ärsyttää häntä tai saa hänet näkemään sinut jotenkin "säälittävänä".
Vedä selvät rajat nyt tuohon touhuun. Minä tiedän ihan oikeasti mistä puhun. Olen ollut tuossa tilanteessa, eikä se muutu ennen kuin vaimosi tajuaa, että sinä et todellakaan katso enää sekuntiakaan tuota pelleilyä.
Mieti millaisen vaimon sinä haluat rinnallesi. Ihmisen joka on noin vietävissä (joka toivottavasti järkiintyy kun sanot suoraan mitä tapahtuu jos ystävyys ei lopu), vai sellaisen ihmisen joka on luottamuksen arvoinen ?

Kuten olet huomannut, tilanne ei muutu sillä, vaikka olisit kuinka ihana ja mukava. Päinvastoin.
Sinulla on ihmisarvo. Älä anna kohdella itseäsi noin. Nyt se on JOKO TAI. Ei enää muuta.

Voimia.

Jatkan vielä että pointti tulee varmasti selville.
Ei missään nimessä mitään maanitteluja.
Vaan selvät rajat, että tilanne on nyt tämä.
Ja nimenomaan niin että hän on poissa sieltä kotoa vähän aikaa, silläkin UHALLA että hän menee ja pettää.
Hän ei näe mitä menettää koska olette siinä koko ajan ja olet niin ihana koko ajan. Sinun on oltava jämäkästi ja selkeästi, että hän tajuaa että nyt on panokset asetettu ja hänen on se päätös tehtävä.

Ei enää mitään maanitteluja ja ruusunpunaisia lässyttelyjä. Vaimosi tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä ja elää hattaraunelmaansa tajuamatta mitkä panokset tässä pelissä on.

Tunturisopuli: puhut todella asiaa, AP, jos todella rakastat vaimoasi, tee niin kuin tunturisopuli neuvoo, muuten vaimosi ei herää.
Ja tiedän se tuntuu pahalta, se satuttaa, mutta nyt on otettava kovat keinot käyttöön.

minulle kävi myös että vaimoni rakastui toiseen nuorempaan mieheen.suhde oli alkanut keväällä työpaikan virkistysreissulla ulkopaikkakunnalla.en tiennyt suhteesta pariin kuukauteen mitään kunnes epäilyt heräsivät ja tein sen saman kuin monet muut ja menin lukemaan vaimoni tekstiviestit.
parit tekstarit luettuani tuntui että maailma kaatuu päälle,puukkoa isketään selkään ja matto vedetään alta.otin asian heti puheeksi mutta vaimoni ei halunnut puhua asiasta mitään,tokaisi vaan että olenko lukenut hänen viestinsä? yhdessä olemme olleet 16 vuotta(nuorena aloitettu) ja meillä on kohta 2 vuotias tyttö.suhteen paljastuttua vaimoni haki lähes saman tien avioeroa ja laittoi asuntomme myyntiin jossa asun tällä hetkellä yksin.vaimoni muutti lapsemme kanssa pois yhteisestä asunnostamme juuri ennen juhannusta mikä oli omalta kannaltani hyvä ratkaisu.
vaimoni uuden suhteen paljastuttua oma koti oli maailman ahdistavin paikka kun tiesi että hänellä on uusi mies/poika ja hän kaiken lisäksi oli minua kohtaan ylimielinen kuin sanoakseen:16 vuotta ei merkinnyt mitään ja nyt olen onnellinen!!!
ongelmia meillä on ollut ja ja varmasti oma käyttäytymiseni on osaltaan ajanut hänet uuteen suhteeseen.ongelmistamme emme ole eron jälkeen puhuneet mitään keskenämme mutta itse olen hankkinut ammattiapua jotta saisin läpikäytyä kaikki asiat ja ongelmat.tällä hetkellä on hyviä päiviä ja huonoja päiviä.viha,katkeruus ja petetyksi tuleminen ovat kuitenkin vahvasti läsnä....😯🗯️

Voi surkeutta 🙁 Samojen asioiden kanssa painin itsekin ja tiedän, että se ei ole helppoa.

Vaimo petti minua erään tuttumme kanssa reilun vuoden ja kaveripiirissä oli paljon ihmisiä jotka tiesi asiasta, mutta eipä tullut kukaan minulle siitä kertomaan. Vaikeaa oli meillä parisuhteessa, arki vei meitä ja suhteen hoito jäi retuperälle. Neljä lasta ja lemmikit ja työ vei kaiken ajan, vie vieläkin ja sinne ne voimat häviää, tosin niistä sitä saakin, että jaksaa jatkaa hetkestä toiseen.

Helppo on sanoa mitä toisella kannattaisi tehdä, vaikea on toteuttaa itselläkin pitäisi tehdä. Vaimosi tulisi katkaista kaikki ylimääräinen tekeminen ihastuksen kanssa, "ystävyys" tai "kaveruus" varmasti vain jatkaa sitä heidän suhdettaan. Jos ovat töissä samassa paikassa, voi työasiat hoitaa, mutta ei muuta. Vaimosi käytös kuitenkin tuntuu kertovan siitä, mistä aikaisemmatkin kirjoittajat mainitsivat, että olet hänelle se turvallinen kotona oleva mies, joka hoitaa arjen, mutta kirjoituksista henkii se, että tunteet ovat ihan muualla. Hänelle se on hyvä tilanne, ei tarvitse tuntea syyllisyyttä asiasta, koska tiedät, että hän on ihastunut toiseen ja näytät että sinulle riittää se, että yritätte selvittää asiaa. Ei hänellä kovin suuri motivaatio tunnu teitä kohtaan olevan 🙁
En oikein tiedä tuostakaan, että pitäisikö sinun juuri nyt yrittää helliä, halia ja tehdä kaikkeasi teidän suhteen eteen, jos hänkään ei yritä. Kyllä asia pitäisi saada teillä selvitettyä keskenään ja puhuttua siitä, mikä asiaan johti, mitä hän on saanut siitä mitä ei ole saanut sinulta ja onko hänellä tahtotilaa lopettaa se ihastus ja alkaa taas suuntaamaan ajatukset sinua kohtaan. Se edellyttää avoimuutta ja rehellisyyttä ja häneltä selkeitä tekoja sen suuntaan, että ei ole yhteydessä sen toisen kanssa.

Toisaalta ymmärrän asioiden vaikeuden, vaimoni petti täysin minua yli vuoden. Minä jouduin hoitamaan lapset, talon ja kaiken arjen, jälkeenpäin ymmärrän, olin niin väsynyt siitä kaikesta, että en huomannut sitä muutosta mikä hänellä oli käynnissä. Ja tiedän että en ollut paras mies silloin, kun nalkutin siitä, että eikö näitä asioita yhdessä voisi tehdä.
Minulla oli aikanaan vahva periaate, että jos toinen pettää, niin se on ero. No ei tullut, kun vastuu lapsista ja kodista tunki ne minun periaatteet roskiin.
Vaikeinta tällä hetkellä on kestää se, että vaimoni haluaa edelleen olla "kaveri" tälle hepulle, jonka kanssa petti. Hän tietää, että en hyväksy sitä millään tavalla, mutta hän ei välitä siitä.
Kuten aiemmin mainitsin, tulisi se suhde pettävien osapuolten kanssa katkaista, mutta joudun itsekin elämään sen asian kanssa koko ajan. Joku sanoo, että mitä minä turhaa yritän, kun ei edes tuon vertaa vaimo välitä, että ymmärtäisi mitä aiheuttaa haluamallaan "kaveruudella". Mutta kun ei aina asiat ole niin helppoja.
Sinun osalta homma on ilmeisesti paremmin kuin minulla, ymmärsin että he eivät ole vielä sänkyyn asti päässeet ? Jos näin on, olet säästynyt _vielä_ pahimmalta. Henkinen pettäminen on se, joka minulla tuntuu olevan pitkäkestoinen eikä siitä tahdo päästä ylitse, mutta se, että meidän puhtaaseen suhteeseen (kumpikin toisen ensimmäiset ja ainoat oltiin) tuli kolmas sänkykaveri kummittelemaan, iski sen pahimmiten ja pahin romahdus tuli siitä.

Heippa Mustaa 75 ja muut
Ei sitten ole tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa tai harmia tehdä mitä
seuraavaksi kirjoitan.
Minusta on aina kurjaa kun ihmiset eroavat ja kun väitän että kaksi ihmistä
pystyy elämään onnellisesti mutta se vaatii kummaltakin yhteistä halua ja tahtoa.
Mutta jos pettäminen on jatkunut pitempään ja vaikka kerrankin niin
kyllä se kertoo toisen halusta ja tahdosta sillon paljon.
Ja jos viellä haluaa jatkaa toisen kanssa ystävyyttä niin kertoo viellä enempi.
Kyllä minä olen sen periaatteen kannalla että se on kerrasta poikki.
Kuunteleppa Tarja ylitalon laulu Kerrasta poikki siinä on hurjasti sanomaa.
meillä paloi navetta 92 vuonna ja siihen tuli lomittaja auttamaan niin ex ssä rakastu
siihen ja vuonna 93 erottiin kun asiasta tiesin niin sanoin ex älle että sinulla
on aikaa 15-30 minuttia kerätä ne tavarat mitkä haluat ottaa mukaan ja haluatko
mennä rakastajas luokse vai lapsuuden kotia niin halusi mennä lapsuuden kotia
ja sinne vein ja en surrut sekunttijakaan vaan se oli sitten siinä.
Vaikka välillä elämältä tulee turpaan mut ei ruveta suremaan vaan hiljakseen vaan
rakennetaan uutta elämää ja elämä kyllä järjestyy usko minua.
Itse etsin itselleni uuden vaimon ja nyt meillä on menossa 18 yhteinen vuosi ja eletään
tosi onnellisena.
Minä olen kyllä aika vahva ihminen enkä jää suremaan asioita mutta olisi tosi
tärkeätä että ihmisillä olisi aina joku ystävä tai kaveri niin ei ihminen jäisi ikinä yksin.
Kaunista kesää kaikille

näitä pettämisjuttuja tupsahtelee joka suunnasta ja kohtalotovereitakin on löytynyt.vaimoni on niin rakastunut uuteen mieheensä vaikkakin uskon että ongelmia siinä suhteessa tulee olemaan kunhan alkuhuuma hellittää koska vaimoni vaihtoi minut pitkän suhteen ja 1 lapsen jälkeen ns.lennosta toiseen käsittelemättä ongelmiaan yhtään.
ongelmia on helppo paeta toiseen/uuteen suhteeseen saadakseen itselleen hyvänolontunteen mutta väitän että esim. omalla ex- vaimollani ongelmat ja tunteet joita itse käyn läpi tällä hetkellä ovat edessä päin.melkein toivoisin että hän ei tule katumapäälle sillä oveni on hyvin todennäköisesti kiinni hänelle lopullisesti.itse työstän eroani koko ajan jotta elämä jatkuisi vielä normaalina ja suuri haaveeni tällä hetkellä on että jostain tupsahtaisi eteen nainen johon rakastua😍 voimia kaikille petetyille🙂 ette ole yksin vaikkakin meitä on ihan liikaa....

Morjensta. En oikeen tiedä mistä aloittaisin. Tässä nyt vielä tapahtui pahin mitä tässä tilanteessa voi tapahtua, eli vaimo ilmoitti olevansa raskaana. Se ilmeisesti on minun aikaansaannoksia vaikka sukelluspukua on käytetty sen muutaman kerran milloin vaimoni on halunnut seksiä.
Olin todella järkyttynyt kun kuulin asiasta, koska hyvin usein tuntuu etten jaksa uskoa yhteiseen tulevaisuuteemme ja raskaus ja vauva ei todellakaan ole tervetullut tähän tilanteeseen.
Vaimo haluaa pitää lapsen, eikä itselläkään ole itse lasta vastaan mitään, tilanne vaan on mikä on.

Ollaan oltu lomalla ja palattu töihin. Vaimo ei ole ollut missään tekemisissä ihastuksensa kanssa muutamaan kuukauteen, joka on sinäänsä hyvä asia.
Vaimon "kylmyys" kuitenkin näyttää missä ajatukset pyörivät. Olemme harrastaneet seksiä viimeiseen kolmeen kuukauteen kolme kertaa. Vaimo ei omasta tahdostaan koske minuun ja minunkin koskettaessa pyrkii pakenemaan tilanteesta keksimällä mitä ihmeellisempiä selityksiä. Muutaman kerran on uhannut erolla kun on niin hankalaa.

Tuntuu aika pirun pahalta, kun olen aina tukenut, kuunnellut ja auttanut kun vaimollani on vaikeaa. Nyt kun mulla on vaikeaa niin tukea ei saa vaimolta. Joskus illalla on tosi vaikea olla ja ahdistaa ja kun yritän puhua vaimolle niin se ei jaksa kuunnella kun sitä väsyttää ja on aikainen herätys.

Viimeksi kun vaimo uhkasi lähteä, niin sanoin että "senkun menet. En aio ruveta kerjäämään sinua enää". Sen jälkeen se ei ole ollut lähdössä.

En tiedä mitä tehdä. On tuskallista olla suhteessa jossa vain itse rakastaa eikä saa suhteelta mitään. Ei seksiä, suukkoja, halauksia, kosketuksia. Seksiä en jaksa edes yrittää enää, siinä hommassa olen saanut pakit niin monesti.

Edelleen rakastan, vaimosta en tiedä. Ja hän odottaa meille lasta. Rankkaa ☹️

Olen sinusta hyvin huolissani.
Nyt olisi tärkeää, että pääset johonkin juttelemaan. Ja vaikka vaimosi on raskaana, se ei oikeuta häneltä sitten mitään kiukuttelua siihen suuntaan, että olisit hänelle jotain velkaa. Hän on ilmeisesti tyytymätön tilanteeseen koska ei yhäkään näe metsää puilta.
Sinun jaksamisestasi on nyt pidettävä kuitenkin huolta.

Vaikka ja kun ja jos lapsi on sinun, se ei tarkoita, että tätä asiaa voi lakaista maton alle mistä on lähdetty. Eli vaimosi on yhä sinua kohtaan kylmä, eikä tilanne muutu ellette pääse johonkin ratkaisuun ja siihen tarvitsette varmasti ulkopuolista apua. Vaimosi ei oikein tunnu vieläkään ymmärtävän, ettet ole siinä itsestäänselvästi. Kuten itsekin nyt huomasit, kerjäämisen lopettaminen oli ensimmäinen askel. Sinun on todella mietittävä mitä haluat. Jos vaimosi on taistelemisen arvoinen, taistele. Mutta älä kadota itseäsi siinä melskeessä.

Raskaus ei ts. saa olla asia, jonka varjolla vaimosi hautaa ongelmat, ja sinun pitäisi nyt vaan olla mies perheessä ja hoitaa velvollisuudet. Ei. Tämä teidän asia pitää käydä läpi, koska sitten kun lapsi syntyy, pitää tietää oletteko vielä se pari joka on yhdessä tiimi. Siihen kuuluu toisen tukeminen. Pelkkä rakkaus ei riitä.. Teidän on ihan oikeasti keskusteltava tämä asia. Myös sinulla on täysi oikeus sanoa minkä haluat muuttuvan jos jatkatte yhdessä. Lapsesta huolimatta. Pääsetkö jonnekin juttelemaan? Soita terveyskeskukseen, soita minne tahansa! Ei kannata jäädä yksin. Eikä siinä ole mitään heikkoutta sanoa suoraan vaimollekaan että koska sinulla on ollut helvettiä nämä viime ajat, sinäkin tarvitset tukea.

Olet arvokas. Koita jaksaa. Laita kuulumisia taas, jooko?

tunturisopuli kirjoitti 24.8.2011 10:23

Olen sinusta hyvin huolissani.
Nyt olisi tärkeää, että pääset johonkin juttelemaan. Ja vaikka vaimosi on raskaana, se ei oikeuta häneltä sitten mitään kiukuttelua siihen suuntaan, että olisit hänelle jotain velkaa. Hän on ilmeisesti tyytymätön tilanteeseen koska ei yhäkään näe metsää puilta.
Sinun jaksamisestasi on nyt pidettävä kuitenkin huolta.

Vaikka ja kun ja jos lapsi on sinun, se ei tarkoita, että tätä asiaa voi lakaista maton alle mistä on lähdetty. Eli vaimosi on yhä sinua kohtaan kylmä, eikä tilanne muutu ellette pääse johonkin ratkaisuun ja siihen tarvitsette varmasti ulkopuolista apua. Vaimosi ei oikein tunnu vieläkään ymmärtävän, ettet ole siinä itsestäänselvästi. Kuten itsekin nyt huomasit, kerjäämisen lopettaminen oli ensimmäinen askel. Sinun on todella mietittävä mitä haluat. Jos vaimosi on taistelemisen arvoinen, taistele. Mutta älä kadota itseäsi siinä melskeessä.

Raskaus ei ts. saa olla asia, jonka varjolla vaimosi hautaa ongelmat, ja sinun pitäisi nyt vaan olla mies perheessä ja hoitaa velvollisuudet. Ei. Tämä teidän asia pitää käydä läpi, koska sitten kun lapsi syntyy, pitää tietää oletteko vielä se pari joka on yhdessä tiimi. Siihen kuuluu toisen tukeminen. Pelkkä rakkaus ei riitä.. Teidän on ihan oikeasti keskusteltava tämä asia. Myös sinulla on täysi oikeus sanoa minkä haluat muuttuvan jos jatkatte yhdessä. Lapsesta huolimatta. Pääsetkö jonnekin juttelemaan? Soita terveyskeskukseen, soita minne tahansa! Ei kannata jäädä yksin. Eikä siinä ole mitään heikkoutta sanoa suoraan vaimollekaan että koska sinulla on ollut helvettiä nämä viime ajat, sinäkin tarvitset tukea.

Olet arvokas. Koita jaksaa. Laita kuulumisia taas, jooko?

Voihan paska mikä tilanne, Tunturisopuli sinun näkemyksesi lohduttaa ja selventää omalla tavallaan myös minun tilannettani, joka on samansuuntainen kuin Särkyneellä. 🤔 Olen samaa mieltä, että raskaus ei ole syy - ei saisi olla syy - asioiden lakaisemiseen maton alle. Jotain syvemmällä on vinossa, tulee vaan mieleen, että olisiko jossain hyväksikäyttötaustaa tms. Olisiko mahdollista, että asiat pullahtaa tällä tavalla esiin? Tai että onko suhteessanne tilaa hänen syvimmille toiveilleen. (Ihan samalla tavalla on syytä kysyä onko myös sinun toivellesi tilaa).

Asioiden aukipuhuminen on mahdotonta yksin, jos toinen ei osaa ei pysty ei kykene ei tiedosta. Olen itse ollut se tiedostamaton ja kykenemätön aiemmissa suhteissani ja mulle tuli vastaan puolitoista vuotta sitten ihana ihminen, joka ei osannut piirtää rajojaan ja minä onneton en osannut niitä tarkoin ja herkin korvin kuunnella ja ... tilanteeni on melkein samanlainen, nyt ilmeisesti entinen naisystäväni on ihastunut aivan uuteen tuttavuuteen ja saattaa olla raskaana meille. Ahdistaa ja vääntää vatsasta, 😯🗯️ kun olen yhtäkkiä entinen ja kakkonen ja kolmas pyörä näyttää vievän potin sosiaalisella kohteiliaisuudellaan...😠 ja puhuminen auttaa kyllä, mutta kommunikaatio on jotenkin tukossa meidän kahden aiemmin rakkautta toisillemme osoittaneen ja puhuneen välillä. Epäilen että kumppaniani on käytetty hyväksi tai häiritty aiemmin, mutta asian toinen puoli on myös minun oma tunnevammani, läheisyydenkaipuu, joka on joskus melko ylitsevuotavainen... 😉 Eli kun suhde kupruilee, niin molemmissa on jokin asia joka haluaa tulla päivänvaloon, keinolla tai toisella. Eniten mua korpeaa ja vääntää, kun kumppanini (entinen?) ei kommunikoi, pakenee, ei ole tavoitettavissa ja asia ei meidän välillä näytä selkiävän. Mä haen tässä tilanteessa itselleni apua alkuviikosta, onneksi on näitä vertaistuki- ja puhelinpalveluita, että saa tulpan edes auki asioiden selvittelemiseen.

Ehkä mä haluaisin sua Särkynyt kehottaa katsomaan itseäsi ja omaa elämääsi uusin silmin, keksi vaikka joku hyvä ystävä, joka saa kertoa sinulle sinun hyvät puolet ja lähde elämään omaa elämääsi. Oma elämä ja oma persoona on olemassa, vaikka on parisuhteessa. Sitä ei saa hukata eikä peitota suhteeseen. Sinä olet Sinä, sulla on oma harrastus, mielitoiveet, jotain muutakin kuin pelkästään olet parisuhteen toinen osapuoli. Siinä saattaa puolisollasikin silmät aueta, että wau mikä tyyppi.
🤨