Vaimo ihastunut toiseen
Oli pakko lähteä tänne kirjoittamaan, koska ahdistus on niin suuri.
Olen 29v mies ja ollut naimisissa 7,5 vuotta. Suhteessamme on ollut kriisejä ja rakkautta. Meillä on kolme ihanaa lasta. Olen tukenut ja rakastanut vaimoani kaikissa tilanteissa, enkä koskaan ole puhunut hänestä pahaa (joskus riidellessä jotakin pientä). Vaimo oli 5 vuotta lasten kanssa kotona ja koki sen takia jonkinlaisen burnoutin.
Vaimo sai töitä noin puolitoistavuotta sitten, ja olimme molemmat innoissaan tästä, se piristi häntä huomattavasti.
Suhteemme on ollut koetuksella seksiongelmien kanssa,joita on ollut lähinnä minulla. Omassa häpeäntunteessani en hakenut apua tarpeeksi pian. Ja tapahtui jotain mitä en osannut kauheimmissa kuvitelmissakaan arvata. Vaimosta tuli etäinen ja hän vältteli kosketuksia. Ja kun kysyin että mikä mättää, niin hän kertoi ihastuneensa työkaveriinsa, ja samalla selvisi että sormukset on ollut kotona viimeiset puoli vuotta.
Tämä nosti itselle sellaisen ahdistuksen että tuntui että kuolema tulee. Vaimo sanoi että ei siitä kuitenkaan tule mitään kun sillä on tyttöystävä. No ei hirviästi helpottanut.
Saimme vielä kuitenkin puhuttua asioista ja päätimme jatkaa. Sain apua ongelmiini ja pystyimme nauttimaan seksistä ihan erilailla. Vaimo sanoi tunteiden palanneen ja ettei hänellä ollut mitään tunteita sitä toista kohtaan.Meillä meni tosi hyvin. Itselle tuli silloin tällöin ahdistuskohtauksia kun vaimo oli työpaikallaan, mutta selvisin niistä.
4 kuukautta tästä, vaimo lähti työpaikan virkistyspäivään. Ja jostain kumman syystä minua pelotti tämä päivä. Seuraavana päivän vaimo oli kuin perseelle ammuttu karhu, ja minä tietenkin kyselemään että mikä rakasta vaivaa. Pitkän keskustelun jälkeen sain kuulla että hänellä on edelleen tunteita tätä toista kohtaan. Vajosin taas pohjalle, tuntui niin pahalta, oli vihaa, itkua, puristusta, hengenahdistusta. Ja siinä mielentilassa tein virheen ja laitoin viestin tälle ihastukselle, vaikka sovimme että vaimo puhuu asiat selväksi hänen kanssaan. (tätä ei olisi pitänyt tehdä). Vaimo sanoi ettei voi antaa minulle anteeksi tekoani ja että petin hänen luottamuksen.
Meni taas muutama päivä ja vaimo epäili tunteitaan minuun, mutta päättettiin vieläkin taistella, koska tässä pelissä panokset ovat valtavan suuret. Vaimolla loppuisi työsopimus kesällä mutta hän haluaa jatkaa samassa paikassa vuodenvaihteeseen.
Rakastan vaimoani kuin ensimmäisenä päivänä, rakastan lapsiani niin paljon kuin voi rakastaa, olen valmis tekemään mitä vaan jotta suhde toimisi ja perhe pysyisi kasassa. Olen omasta mielestäni hyvännäköinen ja hyväkuntoinen mies.
Jatkuva ahdistus on vaan valtava. En pysty syömään, näen painajaisia, itken, en kestä mitään, työt kärsivät. Vaikka omasta mielestäni olin ennen tapahtunutta tasapainoinen ihminen. Minusta vaan tuntuu, että vain toinen meistä yrittää😞
Onnea teille! Itsellä sama tilanne hiukan vakavampana.
Vaimolla työkaveriin lähes rakkaussuhde, ja itse en haluaisi sitä rikkoa.
Harmittaa heidän puolestaan, kun eivät ole löytäneet toisiaan jo aikoja sitten.
Olisi vaimo päässyt minusta eroon.
Meillä vaimon kanssa niin paljon yhteistä, että eroaminen todella vaikeaa, mutta
ei näinkään voi jatkua. Itse haluaisin jutella ihan rauhassa, mutta vaimo menee
aina ihan lukkoon. 10 vuotta olen antanut vaimon toimia mielen mukaan,
enkä ole hänen menojaan estellyt. Itse jonkunlaista tyydytystä saan hänen toimistaan.
Ei liene ihan tervettä. Jonkunlaista apua tarvisin, kun masennusta on ilmassa, kun ei saa asioita puhutuksi. Uniinkin tulevat jo.
Heippa Untamo2
+ Muut
Nämä nyt on minun ajatuksia ja minun näkemyksiä ja jokainen tekee
itse niin kuin haluaa eikä ole ketään tarkoitus loukata eikä mieltä pahoittaa.
Mutta mielestäni on aika syvä loukkaus toista kohtaan jos pettää ja viellä
syvempi loukkaus jos jatkuu vuosia.
sillä kun mennään naimisiin ja perustetaan perhe niin tiettyjä asioita täytys
kunnioittaa.
väitän myös että kaksi ihmistä pystyy elämään loppu elämän onnellisena mutta se
vaatii yhteistä halua ja tahtoa.
vaikka minuun aina sattuu kun joudun toiselle ihmiselle sanomaan niin kuin
asiat on kun minä aina toivon että ihmiset voisi elää onnellisena mutta monesti
on sanottava et eväät on syöty.
Sinullekin untamo2 sanon että ei ole edellytyksiä onnelliselle parisuhteelle kun on
10. vuotta jatkunut eukkos viheltelyt etkä tule olemaan onnellinen etkä ikinä
pysty luottamaan puolisoosi 100.%
Niin sanoisin sinulle suoraan että etsi itsellesi arvoisesi puolisomeitä suomessa on
jokaiselle niin miehiä kuin naisia satoja sopivia jokaiselle.
Mutta kun elämä murjoo niin ikinä ei pidä jäädä ongelmien kanssa yksin
vaan jokaisella pitäisi olla joku jolle voi kertoa iloja ja suruja.
Elämä myös aina järjestyy vaikka välillä tuntuu vaikealta.
Kaunista kevättä kaikille
untamo2 kirjoitti 26.5.2011 11:39
Onnea teille! Itsellä sama tilanne hiukan vakavampana.
Vaimolla työkaveriin lähes rakkaussuhde, ja itse en haluaisi sitä rikkoa.
Harmittaa heidän puolestaan, kun eivät ole löytäneet toisiaan jo aikoja sitten.
Olisi vaimo päässyt minusta eroon.
Meillä vaimon kanssa niin paljon yhteistä, että eroaminen todella vaikeaa, mutta
ei näinkään voi jatkua. Itse haluaisin jutella ihan rauhassa, mutta vaimo menee
aina ihan lukkoon. 10 vuotta olen antanut vaimon toimia mielen mukaan,
enkä ole hänen menojaan estellyt. Itse jonkunlaista tyydytystä saan hänen toimistaan.
Ei liene ihan tervettä. Jonkunlaista apua tarvisin, kun masennusta on ilmassa, kun ei saa asioita puhutuksi. Uniinkin tulevat jo.
Ei totisesti ihan tervettä, jos haluatte selvennystä tilanteeseen, eikä eroa suosittelen teille tätä: http://katajary.fi/pariskunnille/kurssit/solmuja-parisuhteessa
siellä saa setvittyä ajatuksensa ja suunniteltua miten eteenpäin, ero vai uusi yritys.
itse olisin jos jotain suhteesta on jäljellä pistänyt aikoja sitten stopin vaimon puuhasteluille, mutta kukin tehköön päätöksensä itse.
mutta miettikääs ihan tosissaan tuota kurssia.
särkynyt3 kirjoitti 23.5.2011 11:48
Viikonloppu takana. Ja paljon on ehtinyt tapahtua. Mietimme vaimon kanssa eroa vakavasti, mutta se teki vaan molemmat niin surullisiksi ettei se vaan nyt yksinkertaisesti ole mikään ratkaisu.
Mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Tuemme, arvostamme ja rakastamme toisiamme, niin miksi antaa tämän yhden käärmeen luikerrella väliimme.
Nukuin moneen viikkoon parhaat yöunet viime yönä, ja harrastimme parempaa seksiä kuin koskaan☺️❤️.
Tänään ois terapia aika ja pääsis purkamaan tuntemuksiaan kunnolla. Ja huomenna olisi tarkoitus palata töihin.
Alkaa pahasti näyttämään siltä että tästä voisi vaikka selvitä🙂👍
Hienolta kuulostaa, että yritätte, siltikin suosittelen ehdottomasti parisuhdeleiriä jossa pääsette jäsentämään juttua kataja ry järjestää, esim. tämä olisi lienee hyvä: http://katajary.fi/pariskunnille/kurssit/solmuja-parisuhteessa
Miettikää tosissanne asiaa, kannatta tehdä kaikkensa, että saa suhteen toimimaan uudelleen, jos kerran rakkaus on jäljellä.
Hei!
Olen seurannut tätä keskustelua koko ajan ja tosi hienoa, että asiat on kääntyneet parempaan, särkynyt3, olen ilonen sun puolesta🌻🙂🌻
Itse en ole ihastunut toiseen mieheen, mutta joitain samoja asioita omasta parisuhteestanikin löydän. Jollain tapaa helpottanu omaa elämää, kun huomaa, että jollain muullakin on ollut ongelmia. Tuo linkki jonka Mara laittoi oli kyllä hyvä, varmasti ehdottaisin miehelleni jos elämäntilanne olisi toinen, talon rakennus, on oma opiskelu kesken, niin ja jos uskaltaisin. Tosin meidän tilanne on myös rauhottunutkin.
Me ei olla mieheni kanssa avioliitossa vielä, asutaan yhessä ja ollaan kihloissa.
On hienoo huomata kuin paljon mies voi välittää vaimostaan ja on valmis tekemään kaikkensa että eroa ei tulisi! Ja kun te vielä puhuitte siittä kahestaan!
Minä en ihan täysin perillä ole oman mieheni ajatuksen juoksusta aina, emmekä me ole koskaan puhuttu yhdessä eroamisesta, ehkä kerran, silloin se oli ajankohtasta, silloin kumpikin halusi yrittää vielä, ja mentiin pariterapiaan. Meillä kuitenkin puhutaan nyt enemmän ja kyllä suhde eteenpäin on mennyt.
Keskinäinen luottamuspula meillä on edelleen, mutta luulen, kun itse työstän omia asioitani omassa päässäni, pystyn luottamaan enemmän.
Mutta tää keskustelun seuraaminen on tuonut itselle lohtua, että asiat selviää, enemmin tai myöhemmin!
Hyvää kesää🌻🙂🌻
Kiitos kaikille kirjoittaneille. Tässä on aikaa kulunut ja ollut huonoja ja parempia päiviä. Itse olen voinut jättää nukahtamislääkkeet pois ja ahdistus on loppunut (huhuh).
Vaimoni oli puhunut tämän ihastuksen kanssa ja sopinut että kaikenlainen leikkiminen loppuu. Sen tarkemmin en tentannut mitä oli puhuttu, vaan luotan tuohon.
Toki tämä asia pyörii lähes taukoamatta mielessä, mutta sitä osaa jo ajatella järkevästi, eivätkä se ahdista niin pirusti. On päiviä jolloin olen todella katkera ja vihainen vaimolleni, mutta yritään pitää ne tunteet sisälläni, tai purkaa ne johonkin muualle.
Terapeuttini sanoi että minun pitää olla rehellinen itselleni enkä saa esitää mitään muuta. Olen yrittänyt noudattaa tätä, mutta ihan huomaamatta sitä yrittää tehdä asioita erilain kuin ennen, toista mielyttääkseen😳.
Vaimo on sanonut että hän tarvitsee aikaa, ja olisi minulta fiksua jos antaisin hänen olla omissa oloissaan. Halailemista ja hellimistä pitäisi vähentää😟.
No olen antanut sitä aikaa, mutta yrittänyt silti olla oma itseni. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa lähde. Molemmat ovat jotenkin varovaisia sanomisissaan ja tekemisissään.
Kesää kohti🌻🙂🌻
Osaisko joku joka on ollut samassa tilanteessa. Voisi kertoa että kuin kauan kestää päästä tällaisesta yli.
Välillä tulee niin uskomattoman paskoja päiviä. Olen täynnä katkeruutta ja vihaa, ja mietin olenko ihan pelle kun olen monta kertaa jo kuunnelut lupauksia että "ei mulla oo mitään tunteita sitä jätkää kohtaan" ja sitten saanut pettyä, ja silti aina halunnut jatkaa.
On niitä hyviäkin päiviä, eikä varsinaista ahdistusta ole ollut, kait se joskus tästä helpottaa. 😠
Heippa särkynyt 3
Niin olen puolestani ihan vilpittömästi pahoillaan minä nyt kirjoitan omalla ajatuksella
ja vaikka pahalta tuntuu sanoa niin vaikea tuosta on saada onnellista parisuhdetta.
Mutta vähän samanlainen tilanne oli vuonna 92 kun meillä paloi navetta ja tuli
lomittaja sitten auttamaan siihen niin entinen eukko ihastui siihen ja kun tiesin
asiasta varmasti ( ihminen kyllä aavistaa ja toinen muuttuu ) niin minä en kyllä
surrut exää sekunttiakaan vaan annoin aikaa oliko 15 minuttia kerää mitä tavaroita
ottaa mukaan ja vein lapsuuden kotia ja se oli sitten siinä.
Vaikka välillä elämä potkii päähän niin ei me näihin sorruta mennään vaan elämässä
ja vaikeuksista huolimatta eteenpäin ja rakennetaan uutta ja parempaa huomosta.
Ei elämä eroon kaadu.
Ja jokaiselle niin miehille kuin naisille suomessa on satoja sopivija puoliso ehdokkaita
Mutta keskust
Mitä pitemmän aikaa pettäminen on jatkunut niin sitä vaikeampaa on asioiden
korjaaminen ja ikinä ei saa tilannetta ennalleen.
Vaikka pahalta tuntuu sanoa kun minä toivon aina että ihmiset pystyis elämään onnellisena
loppu elämän ja pystyy jos on yhteistä halua ja tahtoa ( mutta nyt vaimollasi sitä ei ole )
ja avioliittoon kun kuuluu tietyt periaateet miten käyttäydytään niin sanon sinulle
suoraan että hiljakseen rupea ainakin miettimään eroa.
Mutta keskustelkaa puolisosi kanssa vakavasti mitä teette suhteellenne ja ainakin
pitää tapansa muuttaa.
Kuin suosittelisin teille että kävisitte ammattiauttajan juttusilla mene nettiin ja googleen
laita hakusanaksi perheasiain neuvottelukeskus sieltä saisitte upeaa ammatti apua.
Mutta kun sinulla on nyt elämässä vaikeata niin yksin et saisi jäädä ???
onko sinulla ketään ystävää tai kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Kaunista kesää sinulle
En onneksi ole ollut samassa tilanteessa, tiedä miten olisin toiminut, käynyt kaverin kimmppuun ja mätkinyt turpaan tai muuta vastaavaa.
Noh en tiedä, miltä muuten näyttää, toivoisin niin, että vaimosi vaihtaisi työpaikkaa ja pääsisi sitäkautta pois päivittäisestä näkemisestä tuon ihastuksen kanssa, niin kauan kun ihastus pyörii joka päivä vaimosi silmien alla tilanne on vaikea.
Onko sormus mennyt takaisin sormeen?
Suosittelen teille lämpimästi Kataja RY:n kurssia solmuja suhteessa, ottakaa aikaa ja menkää ihmeessä sinne.
Ruokoilen puolestasi.
Sormus on palannut sormeen. Se kaveri ei ole nyt ollut töissä, jonka ehkä pitäisi helpottaa minun oloa, mutta eipä ole juuri vaikutusta.
On käynyt mielessä nuo temput mistä mara sanoit, mutta eipä sekään edistäis asiaa mihinkään. Sen jälkeen kun se kaveri sai tietää, että minä tiedän sen pelistä, niin se jäi jollekkin lomalle. Ja oli selvittänyt vaimolle että pitää lopettaa leikkiminen, kun teillä on lapsiaki ja ne kärsii jos te tappeletta. Ja vaimo ihan pähkinöissään että on se fiksu kaveri kun ajattelee meijän lapsia. Voi hel.. Haisee niin kauas vaimoa varten keksityltä selitykseltä että...kyllä ne jotku osaa.
Olen muutaman kerran nähnyt sen jälkeen sen kaverin, ja se on suurinpiirtein karkuun lähtenyt. Ainoa asia mikä sitä pidättelee on se että minä tiedän.
Tuntuu vaan että roikun vain vaimossani. Ja välillä tuntuu että vaimo nauttii siitä että hänellä on ohjat käsissä. Jotenki tuntuu että vain toinen meistä tajuaa minkälaiset panokset tässä on.
Jos meillä ei olisi lapsia eikä sitä kaikkea muuta yhteistä mitä on vuosien mittaan tullut, niin vaimo saisi vapaasti lähteä ihastuksensa perään. Kyllä se minun rakkauskin kuolisi ajan mittaan. Mutta kun on niin paljon kaikkea ja kuitenkin tunteita vielä niin paljon.
Tunnen itseni säälittäväksi raukaksi, joka ei uskalla tehdä minkäänlaista ratkaisua.
Olen kokoajan ollut hyvä vaimolleni. Olen purkanut vihani ja katkeruuteni jonnekkin muualle, mutta pelkään että jossakin vaiheessa räjähtää.
Vaimo menee ihan lukkoon kun yritän kysellä siitä kaverista, ja hänen tunteistaan☹️
Valitettavasti tuntuisisiltä, että vbaimosi on edelleen korviaan myöten ihastunut koska ei pysty puhumaan asiasta.
Lisäksi vaimosi ei ymmärrä kahta asiaa, tuo mies on kokenut ja pyörittää vaimoasi miten tahtoo, siitä näyttönä tuo kommentti siitä, että ei halua sekaantua teidän asioihin ja vaimosi kommentti siihen.
Toinen on se, että vaimosi ei tajua minkälaisilla panoksilla pelataan vaan tosiaan nauttii tilanteesta, avioerossakin vaimosikin häviäisi paljon, enkä tarkoita pelkästään rahaa, vaan tovin päästä vaimosi voisi joutua väistämään paremman tieltä.
Useinhan tällä tavalla alkavat suhteet päättyvät samalla tavalla.
Mutta ottakaa lomaa ja menkää sinne kataja ry:n kurssille, jos se saisi vaimon silmät aukeamaan.
Rukouksin, Mara
Tuossa on oikeastaan sellainen juttu, mistä olen tuolla omassa ketjussani paljon puhunut. Eli jotkut miehet vain ovat sellaisia, jotka saavat noiden naisten huomion täysin, riippumatta siitä, onko nainen naimisissa, sinkku, parisuhteessa, jne. Lopulta vaikka suhde olisi kuinka hyvä, niin tuollaiset miehet vetoavat naisiin.
Tuossa on lopulta enää paha tehdä yhtään mitään. Itsekin tässä olen miettinyt, että kannattaako sitä hankkia parisuhdetta lainkaan, aina löytyy niitä miehiä, jotka vievät varatutkin. Itsekin jäisin monesti vain lehdelle soittelemaan.
Aina ei auta se, että ottaa naisen huomioon, hellii, harrastaa seksiä, jne. tekee kaikenlaisia sellaisia asioita, mistä naiset pitävät. Lopulta kun se naisen mielestä kiinnostavampi mies tulee paikalle, niin se on menoa silloin se. Aina löytyy joku naisen mielestä se parempi mies, joka osaa myös nuo samat asiat.
En ainakaan itse tiedä, mikä olisi paras ratkaisu. Yleensä tuollaiset eivät ole mitään pelkkiä ihastuksia, ei naisen tarvitsekkaan tietää, millä panoksilla pelaa. Riittää, että on naisen mielestä kiinnostava mies.
En voi edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Samantyylisiä juttuja olen miettinyt tuolla omassa viestiketjussakin. Itse ainakin olen tullut siihen tulokseen, että jotkut miehet vain ovat meitä etevämpiä ja parempia. Ei sille mitään voi. Voisin vain kuvitella omalla kohdallani esim. seurustelusuhteen ja sen, kuinka paljon kumppaniani kiinnostaisi muut paremmat miehet.
Mutta onnea kuitenkin jatkoon!
Sain vihdoin keskusteltua vaimoni kanssa, koska en pystynyt enää peittelemään pahaa oloani.
Hyvä puoli asiassa oli se että saatiin puhuttua ja huomasin selvää katumusta vaimoni puheissa. Huono puoli oli taas se että kuulin asioita joita en todellakaan olisi halunnut kuulla. Näistä asioista kävi selväksi kuinka vietävissä oma vaimoni on.
En tiedä jaksanko uskoa siihen että tämä pelko joskus poistuu. Vaimoni sanoo että hän haluaa olla tämän jätkän hyvä ystävä, ja että yleensäkkin hän tulee toimeen paljon paremmin ikäistensä miesten kanssa kuin naistyökavereiden kanssa. Mitä tästäkin pitäisi ajatella. En tiedä. Totta kai miehet ovat kohteliaampia naisille kuin toiset naiset, ja toiset vielä jaksavat kehua ja imarrella. Jos oma vaimoni on nuin toisten ihmisten vietävissä, niin en tiedä kannattaako edes yrittää solmia kaverisuhteita muihin miehiin.
Oma mielipiteeni on että hyvin harvoin mies haluaa olla naisen sydänystävä, ja että ei sellainen tulisi toimimaan kovin pitkään. Varsinkaan parisuhteessa olevat mies ja nainen.
Miehillä on omat juttunsa ja harva nainen sopii niihin kaverikuvioihin. Tuollainen ystävyys päättyy lähes aina ainakin toisen ihastumiseen. Ja vielä jos tässä tapauksessa molemmat ovat jo valmiiksi ihastuneita.
En tiedä mitä pitäisi ajatella. Nämä asiat raastavat minut rikki pala palalta😞.
Pahalta tuntuu puolestasi, ensinnäkin tuo ystävyys vaimon ja ihastuksen kanssa olisi saatava poikki, heidät mahdollisimman kauas toisistaan ja toiseksekin kun vaimosi sanoo haluavansa olla nimenomaan miesten ystävä, helkyttää tuo hälytyskelloja mielessäni, siihen kun vastakkaiset sukupuolet ovat ystäviä keskenään liittyy aina seksuaalista jännitettä, ei hyvä.
Vaimosi on liikaa vietävissä, koeta saada hänet sinne parisuhdekurssille, maanittele....
Heippa
Oletkos työssä / työtön ???
Kyllä ihmisellä voi olla ystäviä niin mies kuin nais puolisia ja niin pitääkin
olla ( ainakin itselläni on ) mutta pitää tietää missä mennään eikä pidä hölmöillä
jne
Mutta tosi asia on että kun eukkosi on ihastunut turhan läheisesti niin toiseen mieheen
niin vaikea on rakentaa elämää ennalleen ja mitä pitempään on jatkunut niin
aina vaikeampi korjata tilannetta.
Tosin tuollaiset jutut menee yllättävän nopeasti ohi ( kun arki astuu elämään noin 2 vuodessa )
Kaunista kesää sinulle