MOI EAalto!!

Tiedän miltä sinusta tuntuu, tavallaan... elin avoliitossa ex-mieheni kanssa 6,5 vuotta. Hän "bailasi" myös todella usein, myös ryyppäsi (ja pahoinpiteli minua). Kuitenkin, erottuamme sain kuulla kuinka hän oli pettänyt minua lähes koko suhteemme ajan. Ja aina oli vain omien sanojensa mukaan "pitämässä hauskaa ystäviensä kanssa, koska minun kanssani hän ei siihen pystynyt". Sinun kannattaa ottaa asia vakavasti puheeksi vaimosi kanssa, se on vaikeaa tiedän, mutta asia ei muutu ilman että keskuttelette siitä (helppoa olla jälkiviisas). Toivon että saatte asianne kuntoon, ennenkuin on liian myöhäistä! TSEMPPIÄ 🙂👍

-minttuli-

Ehdota, että haluaisit lähteä vaimosi mukaan ja opetella itsekin tanssimaan ( ellet jo osaa) Jos vaimosi ei halua sinua mukaasi, kyseessä lienee muutakin kuin pelkkä tanssi? Jos taas hän huolii sinut mukaan, saatatte löytää uuden, yhteisen mukavan harrastuksen, jossa kuntokin nousee 😉

Hyvää päivää.
Varmaan itse kokisin tilanteen vaikeaksi: äkkiä alkanut uusi toiminta, joka sitten vielä sijoittuisi sellaiseen vuorokauden aikaan mikä on aiemmin ollut yhteistä ja jaettua. Vielä vaikeammaksi kokisin jos puoliso ei käsittäisi miksi tämä tuntuu itsestä vaikealta. Luultavasti pyytäisin ajattelemaan omalta kannaltani, kysyisin miten hän suhtautuisi jos itse menisin jollekin yli yön kestävälle kurssille/harrastetoimintaan jonkin puolitutun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Varmaan riippuu muuten sitten suhteen laadusta, toimintamalleista, yhteisistä ihanteista ja muusta jaetusta. Mutta todellakin, jos asia on sellainen minkä koet vaikeaksi tai ahdistavaksi niin kyllä siitä pitäisi voida pystyä keskustelemaan (sanoo kaveri, jolla kyllä itselläänkin on ollut vaikeata saada sanottua selkeästi mielipiteitään ja tuntemuksiaan 🙂 ). Ei välttämättä niin, että kumpikaan muuttaisi mieltään, mutta että pystyisi näkemään asiat toisen katsantokannasta myös: vaimo sen, miltä sinusta tuntuu; sinä sen, miksi vaimosi nyt kokee tämän tanssimisen niin oleellisena. Tai miten hän sen sitten kokeekaan.

Toivottavasti asiat selviävät.
yrmy

No niin,

meidän tilanteemme on edennyt sillä tavalla, että vaimo jätti yhden tanssikeikan väliin.

Olemme puhuneet jatkosta. Hän harkitsee tanssiseuraan menoa tuon tansspartnerinsa kanssa, mutta haluaa vielä ennen sitä käydä tanssimassa lavalla. Ja myös tanssiseurassa käymisen lomassa.

Minä ehdotin, että hän tulisi sitten kuitenkin tansseista suoraan kotiin.

Hän ei suostunut tähän. "Miksi hänen pitäisi tulla?" "Eikö hän saa itse määritellä" "Miten se eroaa muista iltaharrastuksista? Ei niihinkään laiteta kotiintuloaikaa."

Nyt minua pelottaa, että koko avioliitto kariutuu tähän: Vaimo ei suostu tulemaan tansseista kotiin, vaan vaatii saada viettää vielä lavan sulkeuduttua tai pilkun jälkeen aikaa tuon partnerinsa kanssa.

Voi hyvin olla, että minä en kestä sitä. Tuntuu niin kovin triviaalilta eron syyltä.

EAalto kirjoitti 03.10.2006 klo 03:59:----
Nyt minua pelottaa, että koko avioliitto kariutuu tähän: Vaimo ei suostu tulemaan tansseista kotiin, vaan vaatii saada viettää vielä lavan sulkeuduttua tai pilkun jälkeen aikaa tuon partnerinsa kanssa.

Voi hyvin olla, että minä en kestä sitä. Tuntuu niin kovin triviaalilta eron syyltä.

Sellaistahan ei minun mielestäni ole kuin triviaali eron syy. Tämä on asia, joka vaivaa sinua - joko sen vuoksi mitä se on, tai sen vuoksi mistä se mahdollisesti kertoo (puolisossasi, suhteessanne...). Olet puhunut asiasta, ja tarjotut ratkaisumallit eivät jotenkin tunnu tyydyttäviltä. Varmaan nyt jatkon kannalta on ongelmana, miten tässä esiinnostamiasi tunteita voisi välittää vaimollesi ilman, että kuulostaisi siltä että kiristäisit avioeron mahdollisuudella - siitähän tässä ei käsittääkseni ole sinun puoleltasi kyse, vaan rehellisestä huolesta: "Miten tämä vaikuttaa liittoomme?".

Toivon että asiat järjestyvät, jollakin tavalla.
yrmy

Hei,

tiedoksi kiinnostuneille: parin viikon aika rankan molemminpuolisen vihoittelun, loukkaantumisten ja väärinymmärysten jälkeen ollaan nyt siinä tilanteessa, että vaimo päätti ainakin toistaiseksi pitää tanssitauon, kunnes kaikki sen suhteen on täysin selvää.

Minua vähän harmittaa, että hän veti harrastuksensa niin överiksi - siis minun mielestäni - heti alussa, että jouduimme tällaiseen tilanteeseen. Maltillisemmalla alulla kaikki olisi ehkä sujunut hyvin.

Ei tietenkään ole taattua, etteikö mustasukkaisuus voisi iskeä silloinkin, mutta nyt koko tämä tanssijuttu iski kyllä turhan kovalla voimalla.

EAalto

Terve, E.Aalto ja muut rytmiorkesterilaiset!

Meidän parisuhteessamme käytiin myös muutamia vuosia sitten tanssikeskustelua. Mies olisi väen vängällä hinkunut tanssimaan koska oli sitä harrastanut joskus aiemminkin. Osasin minäkin tanssia, mutta tällaisena hieman umpimielisenä ja varauksellisena ihmisenä en pitänyt ajatuksesta, että joku tuntematon mies tai edes puolituttu tulisi minua niin lähelle kuin mitä tanssiessa tapahtuu. Meille tuli asiasta erimielisyyttä, koska en tajunnut miksi pitää lähteä savuiseen ravintolaan pikkusievässä pitelemään vieraita ihmisiä kiinni kummallisista paikoista. Mitä sillä tavoitellaan? 🙄

Lopputuloksena oli, että mieheni luopui vuosiksi ajatuksesta ja keksi muita liikuntaharrastuksia, kuten uimisen. No, ollaanhan siellä uimahallissakin melkein alasti julkisella paikalla... Jossain vaiheessa tajusin oman ajatuskulkuni typeryyden. Eivät mieheni harrastukset johda pettämiseen, mutta minun tyhmät ennakkoluuloni ja mustasukkaisuuteni voivat siihen viedä, joten turha jatkaa jarruttelua. Mies ei kuitenkaan lähtenyt enää tanssimaan koska minä olin ollut siitä niin loukkaantunut. Jurnutimme molemmat sitä tanssiasiaa omissa nurkissamme ja välillä siitä roihahti pieni riidanpoikanenkin. Jollakin tasolla kävimme kuitenkin keskustelua eteenpäin.

Olemme nyt ikään kuin kompromissina saaneet käytyä pari kertaa yhdessä tanssimassa ja mieheni on ottanut ihanasti minun ajatukseni asiasta huomioon. Hän on käyttäytynyt herrasmiesmäisesti ja olemme molemmat nauttineet tanssimisesta. Aikaa tämän "tasapainon" saavuttamiseen kyllä kului useampi vuosi.

Se, että vaimosi teki tanssitauon, kertoo mielestäni hänen tunteistaan sinua kohtaan. Hän haluaa ottaa sinun mielipiteesi huomioon. Sitä en minäkään toisaalta ymmärtäisi, jos oma mieheni hilluisi jossain teillä tietämättömillä vielä aamuyöstä. Olisinpa minäkin moisesta hyvin vihainen. 😠

Elämä on minulle opettanut, että parisuhteessa pitäisi tehdä keskinäiset säännöt selviksi. Kukaan muu ei pysty määrittelemään mikä teille kahdelle on parasta ja oikein. Muista, että myös sinä joudut tekemään joskus ilkeältä tuntuvia kompromisseja ja antamaan periksi. Kysy suoraan vaimoltasi niistä asioista, jotka sinua mättävät. Kerro, mitä pelkäät. Sano, että rakastat häntä hyvin paljon jos niin tunnet. Sinun pitäisi kai kuitenkin olla se ykkösasia hänen elämässään, olettehan naimisiinkin mennet vasta äskettäin. Yritä, ystävä hyvä, neuvotella vielä vaimosi kanssa. Ero ei välttämättä ole se paras ratkaisu. Toivon sinulle rohkeutta ja voimaa! 🙂👍

Helga-Elina kirjoitti 10.10.2006 klo 14:49:
----
Elämä on minulle opettanut, että parisuhteessa pitäisi tehdä keskinäiset säännöt selviksi. Kukaan muu ei pysty määrittelemään mikä teille kahdelle on parasta ja oikein. Muista, että myös sinä joudut tekemään joskus ilkeältä tuntuvia kompromisseja ja antamaan periksi. Kysy suoraan vaimoltasi niistä asioista, jotka sinua mättävät. Kerro, mitä pelkäät. Sano, että rakastat häntä hyvin paljon jos niin tunnet. --

Tästähän se tuntuu monesti olevan kyse. Niin tohtori Phililtä tai muulta Melrose Placelta kuin se kuulostaakin, niin kommunikointi, puhuminen, kuunteleminen ... kuullun ja sanotun ymmärtäminen, sehän se on sekä ongelma että ongelman ratkaisu 🙂👍. Ei voi luottaa siihen, että toinen osapuoli olisi ymmärtänyt sanomatta että miltä itsestä tuntuu - tai toisinpäin, että itse olisi onnistunut päättelemään toisen tuntemukset. Ja tuntuu että tässä tapauksessa, te "rytmiryhmäläiset" olette molemmat valmiita keskustelemaan, kommunikoimaan ja etsimään ratkaisuja. Lykkyä.

Yrmy