Tämä on ihan typerä ajatuskuvio. 🤨
Anteeksi kun sanoin ääneen mitä ajattelin. 🤕

Omakohtainen kokemus on se, että olimme vaimoni kanssa toistemme ensimmäiset ja ainoat seksikumppanit 16 vuotiaista alkaen. Ja kivaa oli. 24-vuotiaana tämä samainen ajatus (kuinka vähän on vähän) tuli vaimoni päähän: Cosmopolitanissa oli tyypillinen naistenlehden testi "Oletko hyvä rakastaja" (tai jotain) ja siellä oli kohta seksikumppaneiden määrä.

10+ kpl (olet kokenut, tiedät mitä teet, 5 pistettä)
5-10 kpl (hyvällä tiellä ollaan, 3 pistettä)
3-5 kpl (olet matkasi alussa, 0 pistettä)
1-2 kpl (välttelekö petipuuhia, -3 pistettä)

Siitähän se ajatus vaimollani sitten lähti. PITÄÄ OLLA KOKEMUKSIA. Ja sen seurauksena viimeinen vuosikymmen on ollut ikävähkö.

Seksikumppaneiden määrällä ei ole mitään tekemistä seksistä nauttimisen kanssa. Ei mitään. Kyllä se nakertaa nuoren ihmisen mieltä kun ympärillä hehkutetaan, tuuletetaan ja selitetään kuinka joku saa sen ja sen verran ja kuinka joka viikonloppu pitää saada vähintäänkin sen ja sen verran. Sitten jos ympärillä pyörii toinen toistaan paremman näköisiä ihmisiä jotka ovat mahdollisesti vielä sinusta kiinnostuneita, niin tulee se ajatus: miksi tyytyä yhteen.

Mutta oikeassa elämässä: mielummin harrastan seksiä rakastamani ihmisen kanssa 1000 kertaa kuin hankin itselleni 1000 kumppania yhden yön tarinoiksi.

Sanon tämän 36-vuotiaana ja kahden seksikumppanin kokemuksella. Jos haluaa seksistä "kokea" enemmän, niin saman kumppanin kanssa avoimesti pelehtimällä ja kiusoittelemalla ja leikkimällä siitä voi löytää sellaisia ulottovuuksia, että koko meuhkaamista seksistä voi jopa ymmärtää. Se on kivaa. Ihan oikeasti.

On toki eri asia, että kohtaavatko kemiat kahden ihmisen välillä, mutta kumppaneiden määrällä ei ole mitään tekoa sen kanssa. Vastaus löytyy oman pään sisältä.

Pidän itsekkin ajatusta typeränä,mutta minkäs teet. Juurikin tuo "pitää olla kokemusta" on se isoin murhe. Miten voi olla suhteessa, jos ei ole kokemusta? Tiedän ettei sen pitäisi merkata, jos on sen "oikean" kanssa. Mikä on sopiva määrä kokemusta? Pienempänä ajattelin, että kunhan nyt pääsisi poikuudesta eroon niin ei murhetta. Nyt tämä. Mikään ei tunnu ikinä riittävän

Jos pääsisin aikakoneella 15v takaisin päin, niin moni keskustelu ja valinta menisi juuri toisin päin. Antaisin itselleni ns. isän kädestä.

En oikein osaa sanoa tähän mikä auttaisi ajatuksien ja kuvioiden selvittämiseen pään sisällä. Jos löydät joskus sen oikean, niin nämä ajatukset nostavat punan poskillesi vuosien päästä. Mutta mustalla huumorilla höystettynä: kukaan ei ole katunut kuolinvuoteellaan että olisi harrastanut elämässään liikaa seksiä. Pidä mieli avoinna ja ota vastaan mitä tulee.

Omista kokemuksistani voin vain sanoa, että oman puolisoni kanssa koettu seksi on ollut hyvää ja molempia tyydyttävää. Kemiat ovat kohdanneet ja seksi on osaltaan ollut parisuhteemme 'liima', joka on pitänyt meidät kiinni toisissamme silloinkin kun tunneyhteydessä on ollut häiriöitä. Sitten tämä toinen kokemus oli koulukaveri, jonka kanssa tultiin juttuun ja alusta asti pelin henki oli selvä että siitä ei koskaan edes seurustelusuhdetta tullut. Seksi oli kumppanin kokeneisiudesta huolimatta meh.

Seksi voi olla tempullisesti ja teknillisesti erilaista ja ehkä 'parempaa' joiden kriteereiden mukaan, mutta kyllä seksin salainen ainesosa on rakkaus, jolloin kokemuksella ei ole juurikaan väliä.

Oih ja Voih, näin se on! Epäilen, että osa ihmisistä ei ole kokenut todellista rakkautta, eivätkä oikeasti tiedä minkälaisesta salaisesta ainesosasta todella on kysymys. Seksihän voi ilman sitäkin tuntua hyvältä mutta tajunnan tasolla kuitenkin laimealta verrattuna siihen mitä rakkaus saa aikaiseksi.

Sinä olet vielä sen ikäinen, että ehdit hankkia kokemusta. (Sori, tämä ei ehkä lohduta, ei ole tarkoitus olla tökerö. )

Olen myös sitä mieltä, että rakkaus on tärkein, ja jos homma oikeasti pelaa ja kemia on molemminpuolista, ei kumppaneiden määrällä ole väliä.

Se kannattaa kuitenkin huomioida, että naisilla on ihan evolutiivista ikivanhaa perua oleva tarve valita mahdollisimman "kuntoinen" isä jälkeläisilleen (vaikka sellaisia ei oltaisi edes hankkimassa, mutta tämä on suurelta osin jopa tiedostamaton tarve). Yksi tapa osoittaa kuntoisuuttaan on, että kelpaa muillekin ja sitä kautta vähäinen kokemus saattaa vähentää joidenkin naisten kiinnostusta. Etenkin hieman vanhempana ja jos on epävarma toisen kiinnostavuudesta, voi toisen kokemattomuus olla ns. miinusta. Mutta missä se on määrätty, että pitäisi kenellekään aiemmista kokemuksistaan tai niiden puutteesta tehdä tiliä? Kuinka moni sellaista edes kysyy ja jos haluaisi vastata, en itse ainakaan antaisi lukumäärää vaan jotain tyyliin "joitain", "kymmenkunta" tms.

Niin, mikä sitten olisi riittävä määrä kokemusta? Mistä käsitykset ”nuoruuden seksiseikkailuista” ovat peräisin? Kuka sanoo, että parisuhteen tai elämän ylipäätään pitäisi mennä tietyn kaavan mukaan?

Samboo, kuinka monelle sinun pitää riittää ja kelvata? Lisää kysymyksiä: haluaisitko kokemusta parisuhteista vai seksistä? On tietysti naisia, joita kiinnostaa seksi sen itsensä vuoksi, eikä siinä mitään, seksi on kivaa, mutta toisaalta aika moni nainen ei olisi innokas tutustumaan mieheen, jolle olisi vain kokeilukappale.

Kysyt, miten voi olla suhteessa, jos ei ole kokemusta. Tärkein ”kokemus” on mielestäni se, minkä voi oppia myös ilman lukuisia partnereita: pitää puolin ja toisin kysyä ja kuulostella, mistä toinen tykkää ja olla avoin kokeilemaan. Seksi samankin ihmisen kanssa voi olla hyvinkin vaihtelevaa, ja erilaista eri aikoina.

Niin en tiedä kuinka monelle minun pitäisi "kelvata" että tuntisin oloni iloisemmaksi. Luulen, että asiassa mikään ei riitä vaan tietyn rajapyykin jälkeen tulisi toinen.

Tamarindi: en edes halua lisää kokemusta parisuhteista taikka seksistä. Asia ei ole siitä kiinni. Suurin ongelma on, ettei tule mitään vanhuuden katumisia, kuinka olen ollut vain kahden naisen kanssa, jos löytäisinkin jonkun. En tietenkään voi tietää saisinko ikinä tälläisiä ajatuksia, mutta tällä hetkellä niitä ainakin on😑❓

Minulla on ollut useita kumppaneita, pääosin yhden illan juttuja. Toki myös sitten pidempään jatkuneita. Voin kertoa että näistä olisi suurimman osan voinut jättää kokeilematta. Parasta seksiä saa kun on parisuhteessa ja kumppani tuttu. Varsinainen akti ei juuri eroa eri henkilöiden välillä, laatu tulee ihan muista seikoista joita edellä onkin lueteltu. Näin naisena oma historia jopa joskus hävetti, mutta kaikesta on ollut se seuraus etten enää kuvittele jääväni paitsi mistään jos viettäisin lopun elämäni jonkun yhden ihmisen kanssa.

Itselleni ei ole mitään merkitystä vaikka olisin jonkun ensimmäinen jos kemiat osuvat yksiin. Sen verran otantaa on kertynyt että turha kuvitella jonkun kokeneen olevan yhtään sen parempi kuin kokemattomamman.