Hei,

riittää että hyväksyt sen, mikset hyväksyis? Miksi pidät mieltäsi vankilassa. Ei sinun pakko ole aloittaa suhdetta toiseen naiseen, mutta hyväksyisi ajatuksiasi ja tunteitasi. Itsensä tukahduttaminen tuottaa vain ahdistusta, tiedostavaa tai tiedostamatonta. Nauti kesästä!

Tuohon omaan suhtautumiseen tähän asiaan liittyen voi olla monta vaikuttavaa asiaa. Ensin se mistä kokemuksista tulee, sitten ne sisäistyneet perinteiset rooliajatukset tms. Sitten ne toteutumatta jääneet toiveet aiemmassa elämänvaiheessa.

Omiin ajatuksiin jos kysyy taholta tai toiselta taholta jotain näkökulmaa, voi tulla vaikutetuksi tai johdatelluksi. Parasta kuulla omaa mieltä, kokea lupa elää todeksi niinkuin itsellle kokee parhaaksi.

Seksuaalisuus on jokaisen oikeus, osa ihmisyyttä. Jokaisella oikeus kokea omalla tavallaan.

Shawnn1 Voi olla, että pidän mieltäni vankilassa. Se on totta, että itsensä tukahduttaminen tuottaa ahdistusta.

Keskustelua Perinteiset rooliajatukset ovat yksi este. Toteutumattomia toiveita aina on. Eikä niitä toiveita aina edes tiedosta.

Kyllä mua eniten hirvittää omat ajatukset ja se, jos tulee oman kiinnostuksen kohteen torjumaksi. Varsinkin kun on kyseessä ei perinteinen malli. Mitäs sitten tehdään, kun seurustelisin toisen naisen kanssa. Mitä mieltä ovat lapseni ja ystäväni.

Kunnioitan todella kaapista ulos tulleita. He ovat avoimia ja sinuja itsensä kanssa. Jotain on kait itsessäni rikkoutunut kauan sitten. Ilmeisesti kiellän itseäni osaksi tuntea. Kai rikotullakin on oikeus jopa haluta seksiä. Onpa vaikeaa kirjoittaa sana seksi. Vähänkö mä tunnen itseni noloksi.

Minulla myös on ikää siinä määrin paljon jos suhteuttaa seksuaalisesti aktiivisiin ihmisiin, ovat sitten miehiä tai naisia. Koen pitkälti tuota samaa ongelmaa, rikkoutuneisuutta jossain 'alakerrassa' jos vähän epämääräisesti ilmaisisi. Jotain elämästä puuttuu, se tuntemus on vaikka 'usko' on toinen osa elämää, jota kaikilla ei ole, mutta joka myös ehjää jotakin. Tai toimivana niinhän sen tulisi tehdä. Paitsiossa elämisen tuntua tässä on. Kun jo pienenä on rikotuksi tullut, se perusturvallisuus joka normaalissa perheessä lapseen tulisi saada kehittyä, jossain määrin puuttuu. Lapsenkaltaisuus jatkuu halki elämän, kun on ihmisyydestä kyse suhteessa uskon kohteeseen. Mutta saada tuo turvallisuus näin jälkenpäin, sitä kun ei täysin ole saanut vielä tähänkään ikään mennessä, kertoo miten vaikeaa siihen luottaminen on. Uskolla on kuitenkin enenmmän kuin 'paikka'merkitys. Se ei paikkaa mitään, mutta toimivana se korjaa koko ihmistä. Matkalla olen vielä. Tämän ketjun otsikkona on 'väärä' seksuaalisuus. Mitä sen ajatellaankaan tarkoittavan, toivon, ettei seksuaalisuuden tarvitsisi kenenkään kohdalla olla vääräksi koettua.

Käytät sanaa usko tässä kohdassa. Haluan ajatella sen suhteen, että löytyisi vielä uskoa hyvää ja kaunista tapahtuvaksi. Pohdin tässä sitä, kun on lapsena ja nuorena rikottu seksuaalinen koskemattomuus ennenkuin se edes alkoi. Onko mun oma suhtautuminen seksuaalisuhteen vääristynyt sitä myötä vai olenko luontaisesti kiinnostunut naisista, vaikka äiti-immeinen olenkin. Miten päästä irti seksuaalisen likaisuuden tunteesta. Tätä on helvetin vaikea kertoa sanoin. Se on pimeänä möykkynä sisällä. Edes mun lapset eivät tiedä mun menneisyydestä. Kerran yritin kertoa läheiselle aikuiselle. Mua ei uskottu. Sen jälkeen päätin, etten kerro kenellekään. Tänne kirjoittaminen on ei kenellekään kertomista. Enkä halua hoitoon. Haluaisin vaan, että joku ymmärtäisi ilman tuomitsemista, että kaikki johtui minusta. Silloin yritin puolustautua. Se ei auttanut.

Mikään ei ole väärää seksuaalisuutta. Siis niin kauan, kuin se on kahden täysi ikäisen välistä ja vapaaehtoista.

Olen biseksuaali nainen. Pidin itseäni aina umpiheterona. Muutin heti lapsuuden kotoa miehen kanssa avoliittoon. Erottuamme meni puoli vuotta, kun ihastuin naiseen. Ihan tuosta vaan. Ihmettelin aluksi, mikä tunne tämä on. Tunnen seksuaalisia ja ihastuksen tunteita naista kohtaan! Olin itseasiassa innostunut tästä tilanteesta. Silloin päätin, että minun on "koettava" nainen. Elämä meni sitten niin, että todella koin naisen - alttarille saakka. Enkä kadu! Olemme kyllä eronneet, mutta "lesbokausi" elämässäni oli kokemisen arvoinen. Nykyään seurustelen miehen kanssa, mutta koen olevani biseksuaali.

Ainoa viholinen on oma mieli. Rakkaus ei katso sukupuolta. Voisin antaa kaikille tilanteessasi oleville ihmisille (miehille sekä naisille): Anna palaa. 🙂 Mitä haittaa siitä on 🙂 Rakkaus on rakkautta, oli se sitten naisen tai miehen kanssa.

Hei originelli Yksinäinen sydän.. tuo likaisuus.. sitä ei liity omaan seksuaalisuuteen, vaan enemmänkin tunnottomuus.... Keho ei syty, ei tunne, ei tunnu.... kieltämistäkö vai ei, sitäkään en koe. Olen miettinyt kaltaisiani, joissa sinnittelee usko kaiken tämän hekumallisen maailman keskellä. Kun on 'onneen' otettu, pitääkö sen riittää, ikuisuuteen asti? Onnellisinta on omassa elämässä ollut kun usko sisimmässä syttynyt... ja kun kaikista asioista voi katsoa kummalta puolelta vaan niin miksei tätäkin asiaa. Ja koetun elämän kautta päätyminen tähän, ehkä sitten aseksuaalia elämää loppuelämä?

Hei, kiitos Timantit ovat ikuisia ja Keskustelua ajatuksistanne!

Siitä on nyt vuosia aikaa, kun olin ihastunut yhteen naiseen. Hän oli kyllä kiinnostunut miehistä, joten vaikenin asiasta. Samoihin aikoihin osallistuin pihatalkoisiin, jossa tuli juotua. Silloin yksi nainen suuteli mua. Se oli tosi yllättävä, mutta tosi hyvä suudelma. Se ilta päättyi huonosti, kun tulin raiskatuksi. Se on vaikuttanut mun seksielämään tai seksittömään elämään.

Tosiasia on, että haluaisin kokea sen naisen kanssa. Eikä siinä voi olla mitään väärää. Suomessa ei taida olla homobaareja. Ei ainakaan pienemmissä paikoissa.

Nettideittailua en ole kokeillut. Tiedä, vaikka sieltä tärppäisi.

Noita hlgbtbaareja on varmasti suurissa kaupungeissa kautta maan.