Mä sanoisin että kyse on sun omasta epävarmuudesta.. Sellasta tulee kun seurustelee kaikinpuolin ihanan ihmisen kanssa ja näkee, että se on mukava muitakin kohtaan. Alkaa ajatteleen, että miksi se mun kanssa on, kun se sais kaikki muutkin. Silloin haluais vain, että se toinen näyttäis sulle, että sä merkitset sille kuitenkin enemmän kun kukaan muu. Sitten kun oot varma sen tunteista sua kohtaan, pystytte liikkumaan yhdessä niin, että voit tuntea vain ylpeyttä siitä että sulla on niin ihana kumppani, että se tulee toimeen kaikkien kans.

Tuo edellinen kommentti on tosi rohkaiseva ja ilmeisesti se, mitä itsekkin pohjimmiltani ajattelen. Olen nyt jo alkanut oppimaan siihen, että hän haluaa ja on vain sellainen. Minun ei tarvitse tuntea sitä uhaksi, koska olen hänelle erityisen tärkeä. Vaikka hän on niin ihana ja kiva, on hänellä myös avioero takanaan ja ertyisen umpinainen suhde siellä. Ero tapahtui vain niin, että mies lähti ja tuli luokseni. Asioita ei puhuttu, eikä hänen aikaisessa liitossakaan keskusteltu sen kummemmin. Puhumattakaan siitä, että olisi ollut jotain kanssakäymistä heidän välillään. Niin, ihana mies siis on, mutta sellainen piirre voi tulla myös esteeksi kahden ihmisen välille, jos ei ole tarkkana. Mielestäni mieheni on oltava asian kanssa tarkkana, ettei suotta aiheuta huolta.

Mitä minun epävarmuuteen tulee, on totta, että minun aikaisemmat kokemukseni ed. mieheni suhteen ovat vähän saman kaltaisia. Ed. mieheni oli myös kaikille mukava mies. Hän keräsi pisteitä ja minä sain kuulla miten ihaaaaana mies sulla onkaan. No, siinä sitte mietin, että totta tosiaan, hän on ihana ja minun tulee olla kiitollinen moisesta. Sitten sattui kaikenlaista, joka osoitti, että sen kivan miehen takana oli vähemmän kiva mies. Muut naiset olivat kiinnostavia ja valheet, jotka olin uskonut todeksi, paljastuivat. Olisiko sekin osa syynä epävarmuuteen, jota nyt koen. En tahdo päästä eroon tuosta peikosta ja kun näen mieheni osoittavan ystävällisyyttään, peilaan sitä aikaisemmin kokemaani.

Samoin olen ajatellut, että kun aloimme seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, hän oli naimisissa. Minä siis näin, miten mieheni alkoi salaa kulkea kanssani. Näin miten taitavasti hän valehteli ja miten kylmästi hän vain petti vaimoansa kanssani. Niin, hän on mielestäni vastuussa siitä osasta, minä taas siitä, että olin hänen kanssaan. Ehkä pelkään, että hän tekee saman minulle, vaikka minun on sitä mahdotonta uskoa. Meidän suhde toimii ja meillä on paljon yhteistä. Olemme rakastuneita ja emme kulje yksin missään, vaan aina yhdessä. Olen itse myös ulospäin suuntautunut ja keskustelen mielelläni ihmisten kanssa. Minun on myös helppo solmia ihmissuhteita ja se piirre minussa on myös ärsyttänyt ihisiä. Sen vuoksi olen joutunut opettelemaan etäisyytä, jotta minua ei ymmäretä väärin. Miehelläni on samaa vika ja mielestäni hän ei ole oppinut tätä asiaa vielä. Mieheni ed. avioliitossa oli kuulemani mukaan aina se tilanne, että jos he joskus harvoin olivat kylässä, hänen vaimonsa jäi kuulema toiseksi. Hän oli enemmmän esillä, ja siitä syystä vaimo oli halunnut pian kotiin. Heille ei ollut kuitenkaan syntynyt keskustelua tuosta ja suhde jumittui.

Meillä on asioista puhuttu ja se on aukaissut monet nyörit, myös tällä saralla. Niin, aina siis on jotain, kaiken onnenkin keskellä, joten niin kai sen pitää olla.......mitä sanotte?

Nauti tästä hetkestä, älä muistele menneitä, äläkä murehdi tulevaa. Kaikki mitä saat toiselta, ota avosylin vastaan. Elämä aina välillä potkii päähän ja välillä menee todella hyvin. Silloin kun asiat menevät hyvin, on ladattava akkuja.

Niin. Elämä ei ole helppoa kenellekkään. Minulla on tosiaan hyvä mies, joka vain on niin mukava. Mitäs mä sitä suren, eikö vain? Nytkin tuolla ulkona aurinko paistaa ja minä olen lomalla. Meen vasta joulun jälkeen töihin, ihanaa vain olla. Persoonallisuushäiriöisen ihmisen rinnalla elämä on yhtä helvettiä, muista, että ei kannata uhkailla, sillä sitä nämä tyypit eivät kestä. Jos lähdet, lähde niin varkain, kun se vaan on mahdollista. Tee päätös itsenäisesti ja voit olla varma siitä, että miehesi selviää va. Pers. häiriöinen ihminen on itseasiassa vahva ja rakastaa vain itseään. Hän on itsekäs ja empatiakykyä ei ole. Hänta vain aina loukataan ja muut ovat häntä varten..... ja auta armias, jos pullikoit tai uhkailet lähdöllä. Siis jos päätät lähteä, lähde niin, että hänen kanssa ei neuvotella, vaan hänelle ilmoitetaan. Tämän olen kokenut. Voimia.

Voi että, mun on vielä kirjoitettava. Olemme sopineet mieheni kanssa, että emme käy yksin ulkona. Syystä, että aikaisemmin olemme havainneet edellisissä liitoissamme, että kun alkaa yksin kulkemaan, ei se hyvää ennusta. No, mieheni työpaikalla ei ymmärretty laisinkaan tuota, vaan hän sai vinoilua ja ihmettelyä osakseen. Kyllä suututti kuunnella tuota eilen illalla. Sanoin miehelleni, että voisiko olla tahdikas ja olla kertomatta ihan kaikkea rehellisyydenkään nimissä. Minusta tuntuu kuulla nuo asiat paljon pahemmalle, kun se, että jotain tapahtuu. Kaikkea tapahtuu niin paljon, että ei puolisonkaan kaikkea tarvitse tietää, jos ei asialla ole sen kummempaa merkitystä. No, me menemme molemmat omiin pikkujouluihimme ja sitten me nähdään kaupungilla yhdessä. Mitä pahaa tässä järjestelyssä on????? Eri asia olisi jos ei osallistuisi ollenkaan. Meille tuli monimutkaiset keskustelut asian tiimoilta mutta yhdestä asiasta olen ylpeä. Mieheni sanoi kantansa, seisoi asian rinnalla, sanoi, että tämä on yhteinen sopimuksemme ja perusteli sitä. Niin, toisaalta minä en olisi alkanut perustelemaan. Minusta nämä sopimukset ovat meidän yksityisiä sopimuksia enkä sillain ymmärrrä, että niitä edes tarvitsee sen kummemmin perustella sellaisille tahoille, joille se ei kuulu. Tiedän monia pareja, jotka ovat tehneet vastaavia sopimuksia ja sitä ei kukaan ihmettele. Kuten jo olen aikaisemmin kertonut, tämä liittyy myös mieheni tapaan olla ihmisten kanssa. Hän kun on mukavan miehen maineessa, joka ei koskaan kiellä, vaan aina hymyilee ja sanoo joooooo. Rakas on mulle hän siltti----- niin rakas