hei
Onko sulla ketään kenelle jutella, ihan livenä.Ja tänne kirjoittaminenkin auttaa tosi paljon.Mä olen saanut apua itselleni jo siitä kun olen kirjoittanut ajatuksiani tohon näytölle ja lukenu sit siitä,saati et vielä joku on vastannu ja kertonu omia juttuja.

Tässä ei tarvi miettiä mitään muuta kuin omaa pahaa oloa ja sen sanoiksi saattamista...eikö? Aloita siitä että kirjoittelet tänne kun siltä tuntuu ja keräät näin voimia. Jatkat sitten eteenpäin kun voimistut, miltä tuntuu tällänen ehdotus?
Kaikkea hyvää sinulle🙂👍

olen tosi huojentunut kun saan edes tällä tavoin purkaa tunteitani ja on hyvä että joku kuuntelee minua.

🙂

Hei uupumus iskee!

Luin juttusi ja tovotan sinulle jaksamista. Teideän että se ei ole helppoa. Voin sanoa sinulle, että jatka vaan tänne kirjoittelua täälä ei kukaan tuomitse. Saat kertoa ihan vaan miltä susta tuntuu ja miltä elämä yleensäkkin tuntuu. Jos miehesi on sellainen niin ole pahoillani. Minä erosi viimme vuoden puolella 13-vuotta kestäneestä suhteesta ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Sen suhteen aikan tapahtus muutaman kerran niin et mieheni sanoi, että eihän hänen saa elää muuta kuin lapsille! Se tuntusi pahalta koska hän oli se joka meni koko ajan ja minä elin lapsille koska ne ovat aika tärkeitä. Sanonkin sille et ei hän voi niin sanoa koksa se ei pitänyt paikkaansa. Jolloin hän myönsi et ei olisi saanut sanoa niin mut se sattusi. Minulla oli sellainen tunne, että mulla ei saa olla muuta kuin lapset. Joten en tidä onko tästä apua sinulle mutta toivon sydämmeni pohjasta, että jaksat lastesi takia. Kannustan sinua jatkamaan kirjoittamista tänne niin huomaat jossain kohtaan, että löydät naisia jotka ovat samassa tilanteessa tai olleet samassa tilanteessa kuin sinä. Pura sydämmesi joko kirjoittamalla tai juttelemalla jokun koanssa. Eipä muuta kuin oikein paljon jaksamista sinulle🙂👍😀

🙂🌻 mirlat