Oletko kertonut puolisollesi, menneisyyden väkivallasta, se olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä jos hän ei tiedä, hän ei ymmärrä.
Kestää kauan, että ne pelot helpottaa, vihaiset äänet ja nopeat kädenliikeet, saavat aikaan pelon tunteen...nytkö?
Kasvata luottamusta mieheen, jos hän on luvannut, ettei lyö, niin hän ei lyö, sillä on sellaisiakin miehiä olemassa, minäkin kuvittelin, mitä se auttaa, jos joskus miestä vaihtaa, samanlaisia ne on, kuitenkin kaikki.
Väkivaltaisen suhteen jälkeen, kukaan ei tunne itseään hyväksi tai kauniiksi, sitä tuntee olevansa, kuin potkittava jäätynyt paskakasa. Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin, vaikka vaikeaa sieltä on nousta, sillä me olemme itsemme ankarimpia tuomareita...mutta kuka on täydellinen ja tarvitseeko ollakkaan?
Olen nyt saanut elää yli kahdeksan vuotta, pelkäämättä yhtenäkään päivänä, että minua lyödään, niin vieläkin voi tulla painajaisia, jotka tuntuvat niin todellisilta, että veren maun ja kivun tuntee, herätessä on kuin paratiisin portit aukeaisi ja itkukin tulee, jo pelkästä helpotuksesta.

Kiitos helemi rohkaisevista sanoistasi.🌻🙂🌻
Elätkö sä uudessa suhteessa vai yksin?

Olen kertonut uudelle kumppanille menneisyydestäni, ei hän oikeen ymmärrä kaikkea, ei kai voikaan, mutta mitä muuta voin tehdä kuin kertoa miks säikähdän, pelkään, näen painajaisia.
Tuntuu joskus todella raskaalta kertoa ja puhua, sekin on joskus liikaa kun muistot tulee lähelle. Pitää vielä tehdä paljon työtä, että palauttaa itsensä takas todellisuuteen, esim. riidan jälkeen. Ekan riidan jälkeen uuden miehen kanssa menin täysin paniikkiin, lukkoon ja ahdistuin.
On vaikeaa luottaa, kun luottamus on petetty monta kertaa, luottamus jopa parisuhteen kestävyyteen tai edes rakkauteen. Kun toinen sanoo, että rakastaa, niin onko se oikeasti totta? Mitä jos se onkin valetta?
Luotankin turhaan.

Mä alistun vielä aika helposti. Siis sillä tavalla, että työnnän omat tarpeeni syrjään, kun niin ei ole koskaan saanut tehdä. Nyt saisin ja se tuntuu oudolta, joskus jopa väärältä.
Minäkö tärkeä? En ole. Mitä te nyt puhutte?
Mutta olen yrittäny ajatella, että olen yhtä tärkee kun kuka tahansa muukin, en tiennyt mitä oli vastassa, kun lähdin exän kyytiin.
21.7 tulee 3 vuotta muutosta tänne. Johon mahtuu 5 kk seurustelua.
Onko väärin miettiä sitä vaikka onkin uudessa suhteessa? Siis sitä, että on ns. vuosipäivä, vapauteni vuosipäivä. Tai en mä sitä sen enempää mieti, se vaan on tuolla alitajunnassa, ehkä se vaan tulee sieltä vielä automaattisesti.

Miten luottamus mieheen rakentuu? Välillä tuntuu olevan niin vieraalla maaperällä uudessa suhteessa että tuntuu ettei osaa.

Uudessa suhteessa, joka vuosi muistan sen päivän!
No, ei siitä kuitenkaan tarvitse leuhkaksi kilahtaa, jos joku sanoo tärkeäksi, mutta älä epäile tai vähättele sitä.
Kukahan osaisi neuvoa, miten luottamusta rakennetaan, ei ehken mitenkään, vain elämällä ja olemalla itse luottamuksen arvoinen.
Ne kokemusket on niin karuja, ettei niitä täysin voi ymmärtää, kuin toinen saman kokenut.
Me emme ole osanneet, edes pienesti olla vailla, asioita, jotka on toisten syliin tipahtaneet ihan luonnostaan, siksi jokainen päivä on kuin pieni ihme.

Turvallinen suhde - paradoksaalisesti - antaa mahdollisuuden omien pelkojen tulla esiin. Ne pelot nousevat menneisyydestäsi, ties mistä mitä et ole tiedostanut, ja toisen on helpompi ymmärtää niitä, kun opit ilmaisemaan itseäsi. Hae apua.

Sitten kun käsittelet ne pelot, ne ei enää hallitse sinua vaan sinä hallitset itse omaa elämääsi ja nautit siitä vahvana ja upeana omissa silmissäsi, ja sitä kautta muidenkin...silmissä.🙂👍

Kiitos vastuksistanne helemi ja pöllöhuuhkaja!
Mä olenkin hakenut apua,oon käyny tukikeskusteluissa nyt kohta 3 vuotta.
Ne on auttaneet, mutta en osannu aavistaa, että suhteessa oleminen voisi olla vaikeaa kaiken jälkeen.

Luottamusta syö eräs seikka, joka taas ei johdu minusta.
Lainasin tälle uudelle miesystävälleni rahaa, 200 e. Puolet olen saanut takaisin, mutta näyttää aika huonolta etten saa toista puolta.
Koska miehen kiukkuisista sanoista päätellen: " ei mulle ole sellasia rahoja" "Maksan sitten joskus" ja hänen välinpitämättömyyden vuoksi sellainen tunne herää. Hän saa rahaa säännöllisesti joka kuukausi, mutta viikon päästä ne rahat on menneet jonnekin😮 en näe mitää konkreettista hankintaa, muuta kuin tupakka.
Hän on luvannut maksaa loput rahat takaisin kuun vaihteessa mutta nyt sanookin toista.
Hän pyysi multa lisää rahaa, mutta en antanut.
Olemme seurustelleet 5 kk ja ajattelin häntä vaan auttaa.
Emme asu yhdessä.
Soimaan itseäni siitä, että annoin niin paljon ja nyt kun en tiedä näenkö niitä rahoja enää. Toivottavasti en nyt maalaa piruja seinälle suotta, mutta asia häiritsee suunnattomasti. En halua tulla hyväksikäytetyksi enää😞