mielestäni menneen kuuluu olla mennyttä.jos suhteessa ei ole pieniä lapsia joiden asioita täytyy selvitellä,niin miksi sitten pitää pitää menneestä kovin kiinni?itse olin suhteessa jossa oli täys ikäsiä lapsia ja miehellä oli tosi lämpimät välit ex.ään.usko pois pidemmän päälle toisena naisena oleminen alkaa tuntua täydeltä työltä.vaikka miten puhut ja yrität selvitellä niin aina hakkaat pääsi tiili seinään.aina vain heidän välinsä tulee lämpöisemmiksi.omalla kohdallani näin kävi.ensin täytyy olla menneen kanssa sujut ja sitten vasta voi panostaa täysillä uuteen suhteeseen.

Hei,

Olen itse eronnut jo vuosia sitten, en ole tekemisissä ex puolisoni kanssa.Luulen että eron syyt vaikuttavat pitkälti siihen millaiset välit sitten eronneina on.On liittoja jotka vain aikaa myöten muuttuvat rakkaussuhteesta enemmän ystävyyssuhteiksi,joten ei tunneta riittävästi syytä katkaista välejä kokonaan, mutta on todettu ettei yhteiselämä suju. Itse en juuri usko miehen ja naisen ystävyyssuhteisiin ilman että niissä olisi seksuaalista jännitettä.Niin kauan on minusta ok,kunhan muistaa kenen kanssa on suhteessa ja osoittaa omalle kumppanilleen oikean arvon, joka parisuhteessa kuuluu ensisijaisesti kumppanille.Ei ole oikein jos vanha kumppani " sotkee" koko ajan parisuhdettasi eikä oma kumppani vedä rajoja jotka ovat teidän parisuhteenne hyvinvoinin kannalta tärkeää.

yst.terv.Tuulitar

Onko todellista eroa tapahtunutkaan lähinnä henkisesti, jos edelleen vaan ollaan väleissä?Itse erosin miehestäni ja en ole missään tekemisissä.Olen avioitunut uudelleen ja nykyinen mieheni pääsee helpolla, koska ei tarvitse miettiä josko vielä vanha suola janottaisi.Voihan sitä olla asianhoito väleissä, mutta kummastuttaa sitten jatkuva ystävöinti.Miksi?Ymmärrän jos lasten takia joutuu, mutta muuten en.Olen nähnyt paljon tätä ex:ien ystävöintiä ja lopputulos on ollut aina sama; he ovat menneet yhteen ennemmin tai myöhemmin.
Minusta ex:ät eivät kuulu uuden parisuhteen perheeseen.Mennyt on takanapäin ja yhteiseen uuteen elämään kuuluu yhteiset ystävät.Eihän poikamieskään raahaa ex-tyttöystäviään vaimonsa kavereiksi? Tosin minun mies yritti, mutta siihen jäi.Kysyin mieheltäni onko tarkoitus perustaa "haaremi"?Sitten häneltä aukeni silmät.Ei hänkään olisi hyväksynyt entistä miestäni meidän perhetutuksi. Voimia ja kaikkea hyvää sulle!Se mikä tuntuu oikealta ja antaa rauhan. Jos vähänkään tulee riitaa ja pahaa mieltä, olisi varmaan syytä pysähtyä ja pohtia mikä kuuluu asiaan ja mikä ei.Oma kantani on että EI exille.Kun on erottu, niin on erottu.Turha enää vatvoa mennyttä.Tsemppiä sulle ja eteen päin ja arinkoisia päiviä paljon!!🙂👍🙂🌻

Hei,

Kuinka tietoinen olit miehesi ja hänen entisensä hyvistä väleistä ryhtyessäsi seurustelemaan nykyisen miehesi kanssa? Ovatko heidän välinsä olleet koko ajan näin hyvät vai syventyneet teidän liittoonne aikana?

Kun omassa liitossani oli vaikea tilanne mieheni ihastuessa ystävättäreeni, olivat he sulassa sovussa sopineet, että kesäpaikamme (joka on minulle ja miehelleni tärkeä) voisi jatkossakin olla mieheni (siis siinä tilanteessa ex-mieheni) ja minun yhteinen paikka, jonne tämä uusi puolisi ei tulisi. Näin ne rakastuneet ihmiset ymmärtävät kaiken ja hyväksyvät kaiken. Omasta mielestäni ajatus oli täysin käsittämätön.

Olisipa vain reaalimaailma näin ihana. Mikäli tuo tilanne olisi todentunut, uusi vaimo ei olisi varmastikaan puolta vuotta katsellut yhteisiä mökkireissujamme... olisi vain tullut uusiin aatoksiin ja alkanut kiristää miestä tyyliin "ei se nyt oikein ollutkaan hyvä ajatus, et vietä minun kanssani tarpeeksi aikaa yms.." Jokainen, joka uskoo uuden suhteen vakuuttellut kaiken hyväksyvästä ja sallivasta uudesta rakkaudesta, on naiivi.

Tarkoitan vain sitä, että mikäli olet aluksi antanut miehesi ymmärtää hyväksyväsi tämän ystävyyden, miksi olet muuttanut mielesi - vai oletko? Millaista harmia tämä ystävyys suhteessanne aiheuttaa? Pelkäätkö menettäväsi miehesi hänelle? 🙂🌻

No, itseltäni lähti vaimo toisen miehen matkaan. Viikon kuluttua tapasin heidät, kun kuulin heidän haluavan saavan yhteyden minuun. Niin vaimoni nykyinen mies oikein vaatimalla vaati, että pysytään edelleen ystävinä. Ex-vaimoni sanoi samaa, että ystäviä voidaan olla. Tunsin miehen jo ennestään, olihan hän minun kaverini. Miksi he sitä halusivat? Ystävyyttä? Minulta (hyljätyltä)? Enhän minä heidän nykyiseen elämäänsä haluaisi puuttua, enkä puutukaan, mutta yhteisiä kahvihetkiä ja kylässäkäyntejä pitää kuulemma olla. Eropaperitkin on jo vetämässä, mutta silti minun pitäisi heidän mielestään olla edelleen heidän ystävänsä. Miksi? Haluanko? Haluanhan tietenkin tavata exääni, koska yhtetistä taivalta meillä oli jo 30v. Ikävä on tietenkin kova. Eroomme ei liittynyt mitään erimielisyyksiä. Ei ollut riitoja, ei tappeluita ja joka paikassa kävimme yhdessä. Onnellisesti. Mutta tämä täysin yllättävä exäni rakastuminen kaveriini kyllä ihmetyttää? Vaihtelunhaluako vain? Eikä haluta polttaa siltoja takanaan, jos he eivätkään sovi yhteen, niin pakotie on varmistettu takaisin, koska ollaanhan me pysytty ystävinä! Niinkö se asia pitäisi ymmärtää? Ja jos niin käy, niin enhän voi tietenkään olla vihainen sille miehellekään, koska olemmehan kuitenkin olleet koko ajan "ystäviä"😟

Minä en ikipäivänä voisi olla ex-mieheni ystävä saatika hänen nykyisensä (jos sellainen on). Liittomme ajoi minut niin alas ja loppuun että olin tekemässä kuolemaa. En halua enää koskaan nähdä ihmistä joka valheillaan ja juopottelullaan oli tappaa minut.

Minun on niin hyvä olla nykyisessä suhteessani. Ihan tulee kyyneleet silmiin kun rakastan poikaystävääni niin paljon. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni oikeassa parisuhteessa jossa molemmat ovat tasa-arvoisia, puhua voi mistä vaan. Mies käyttää todella kohtuullisesti alkoholia, minä olen ollut koko ikäni absolutisti. Minut hyväksytään sellaisena kuin olen, exäni yritti tehdä minusta barbi-nuken. Rakkaani on paras ystäväni joka saa minut unohtamaan vikani ja puutteeni. Hän on elämäni aurinko.🙂

Kiitos teille! On kiva lukea viestejänne.Olin tietoinen heidän käyneen toistensa luona ja mieheni auttavan ex vaimoaan joissakin remppa hommissa.En voinut kuvitellakkaan että ex tekee vaikka tikusta asiaa saadakseen yhteyttä mieheeni.Nyt ovat yhdeyden otot vähentyneet,kun minä olen ladellut suoraan miltä minusta tuntuu.Noin kerran kuukaudessa hänellä on asiaa edelleen aivan tikusta vuolaistu.Mieheni ei kuitenkaan kiellä ex pitämästä yhteyttä,joka haavoittaa minua.Julkisissa paikoissa tavatessaan meidät,ex osoittaa muille olevansa hyvä ystävä meille.Mieheni on sanonut että ex on kuin vieras hänelle.Luotan mieheeni,enkä pelkää hänen menettämistä toisille.Hänen menettämistä kuoleman kautta pelkään enempi,koska olen menettänyt mieheni ja lasteni isän.Olen myös miehelleni sanonut miltä sinusta tuntuu jos minulla olisi ex joka olisi apuani vailla. Se on vain ?