Hei 🙂🌻
Luulen, että tämä uskottomuuskriisi kohdallamme jatkuu, koska mies ei alunperinkään ollut halukas kertomaan pettämiseen liittyviä tapahtumia. Myös se, että hän valehteli ja leimasi minut vainoharhaiseksi epäilyjeni vuoksi, vaikuttaa minuun yhä.
Perhetapahtuman jälkeen hän yht'äkkiä muutti käytöstään: oli hellä, huomaavainen ja suorastaan outo puheissaan. Tämä sitten lisäsi epäilyjeni määrää.
Paljastumisen jälkeenkin he sopivat siistityn version ja vaikka se osoittautui vääräksi, ei mies muka muistanut suhteen alkuaikaa???
Hän on myös jostain syystä hävittänyt kalenterinsa v.2010-2012. Sitä aikaisemmat ovat tallessa. Tästä heräsi epäily, että suhde on ollut pidempi, mitä minulle on kerrottu.
Sen tiedän, että he tapasivat ja pitivät hauskaa perhejuhlamme edeltävänä iltana/yönä.
Miehellä oli todella monta tilaisuutta paljastaa suhde, koska kysyin, onko hän uskoton 😑❓
Vastaus oli aina, että hänellä ei ole ketään toista.
Eilen sitten erehdyin näyttämään vihani ja kysyinkin eräästä hänen työmatkastaan; halusin tietää, oliko tuo nainen ollut mukana, koska mies ei soittanut tuolloin kotiin, kuten hänellä on tapana ollut.
Siitä mies hermostui ja sanoi, että tämä alkaa jo riittämään hänelle. Eli asiasta ei saa kysyä edes epäselväksi jääneiden tapahtumien osalta 😳
Jotenkin ahdistaa; aiemmin mies on kertonut minulle, että hänen puhelimen piilottelu alkoi vasta suhteen ollessa lopussa. Ajallisesti tähän ei kyllä sitten sovi hänen ilmoittamansa suhteen kesto. Myös puhelinlasku näyttää sen, että mies oli yhteydessä tähän naiseen siihen asti, kun jäi kiinni tai viimein selkä seinää vasten joutui tunnustamaan.
Eli; se juttu ei olisi loppunut ilman painostustani/kyselyitäni, onko hän uskoton.
Edellämainitut asiat ovat vailla faktatietoa...niistä hän on vaiennut vedoten siihen, ettei hän muista...
En saa häntä käsittelemään asiaa, joten ei kait ole ihme se, että välillä ahdistus nousee pintaan. Ja muutenkin; en ole pystynyt tekemään surutyötä tässä asiassa, koska mieshän jäi sairaslomalle masennuksen vuoksi, heti tämän asian tultua julki.
Minun on ollut pakko olla meistä se vahvempi sekä itseni, että lastemme vuoksi 😳

Mariella, oletko liitossa vain lasten takia? En tiedä / muista minkä ikäisiä lapsia sinulla on mutta sen tiedän että lasten takia ei kannata jäädä yhteen.
Kallan tuoksu, ymmärtääkseni sinä olet miehesi kanssa yhdessä lasten vuoksi. Minulla on kokemusta siitä että kun avioliittoa pidetään kasassa lasten vuoksi ja esitetään että kaikki olisi hyvin, lapset huomaavat, vaistoavat ja saavat kaiken lisäksi aivan väärän kuvan perheestä ja vanhempien suhteesta.

Normaalissa perheessä vanhemmat halailevat ja elävät yhdessä hetkiä, hyviä ja huonoja, ovat helliä tai vihaisiakin toisilleen. Mieheni kodissa vanhemmat olivat yhdessä vain lasten takia ja voi mitä traumoja se onkaan jättänyt miehelleni, niiden jälkiselvittelyjä selvitellään edelleenkin.

Minulla on nyt kulunut 2 päivää vajaa 13 kk siitä kun sain tietää mieheni suhteesta toiseen naiseen. Olen päässyt pahimman yli ja jatkamme elämää yhdessä, meillä on aikuiset lapset. Elämä tuntuu välillä ihanalta ja välillä vaikealta mutta olen tänään koko asian yläpuolella ja tajuan että aloitan oman elämän, se ei tarkoita että lähden yhteisestä kodistamme vaan että elän suurimmaksi osaksi itselleni. Rakastan miestäni kaikesta huolimatta, joku ihmettelee kuinka se on mahdollista. 44 avioliittovuoden jälkeen se on mahdollista. Mutta nyt kuitenkin otan oman elämäni hallintaan, nyt on sellainen vahva tunne enkä päästä siitä tunteesta irti.

Meidän yhteiselomme on hyvää ja nautin siitä edelleen niin kauan kuin sitä kestää. Mariella, tuntuu kuin miehesi ei haluaisi antaa itsestään pisaraakaan sinulle, en ymmärrä kuinka jaksat. MInä olen jaksanut nämä 13 kk vain mieheni huolenpidon ja välittämisen ja rakastamisen voimalla. Toivon sinulle ratkaisua tuohon todella raskaaseen olotilaan, minä en ehkä olisi jaksanut.

Hei 🙂🌻
Lämminverinen+ kyselit siitä, kuinka monta lasta meillä on: meillä on suurperhe; kuusi lasta maailmalla jo ja yksi kotona vajaa pari vuotta vielä. Sitten hän lähtee jatko-opiskeluihin muualle. Eli tämän ajan olen aikonut vielä yrittää...
En tiedä miten lapsemme suhtautuu tähän tilanteeseen, sillä hyvin pidättyväisesti hellyyttä mieheni on osoittanut aina. Keskustelut käymme niin, ettei nuori ole paikalla.
Hän toki on esittänyt mielipiteensä isänsä käytöksestä: ei hyväksy sitä, että minua välillä arvostellaan.
Periksiantamattomuuttani kuvannee se, että eilen illalla otin asian uudelleen puheeksi miehen kanssa. Kerroin hänelle, että aikoinaan meidän olisi pitänyt mennä pariterapiaan ja, että jatkan itse terapiaani tänä vuonna. Sanoin myös, että kieltäytymisellään hän antoi minulle sellaisen mielikuvan, että salaa jotakin vielä. Tämän hän kiisti ja vetosi siihen, ettei hän osaa puhua asioistaan vieraalle ihmiselle. Mies oli myös huomattavasti maltillisempi, kuin edellisessä keskustelussamme. Tästä tuli minulle sitten vähän sellainen olo, että osuinko epäilyilläni oikeaan, kun kyselin naisen läsnäolosta hänen työmatkallaan??? Niin voimakas oli hänen reaktionsa asiaan tuolloin 😑❓
Eilen hän kuitenkin totesi, että terapia tekisi varmasti hyvää hänellekin, jos hän vaan osaisi puhua. Hän ei hermostunut ollenkaan, mikä yllätti minut täysin 🤔
Eli näin kai sitä nyt mennään tässä asiassa...Minulla on aavistus, että lisätietoa tulee miehen suhteesta tuohon naiseen ajan myötä. Sen olen miehelle sanonut aikoinaan jo, että mikäli kertomukseensa tapahtumista tulee lisätietoa raskauttavampaan suuntaan, arvioin avioliittomme jatkumisen kannaltani uudelleen.
Sekin kai täytyy hyväksyä, että kriisi voi viedä aikaa. Välillä oloni olikin jo seesteisempi ja itsekkin ihmettelen sitä, miksi nyt on ahdistavampaa olla??? Tuskin mies uutta suhdetta enää virittelee, sillä ainakin eilen hän sanoi painavasti, että sen uskottomuuden opetus oli ihan riittävästi hänen mielenterveydelleen.
Meidän vaan pitäisi löytää se yhteenkuuluvuuden tunne tai jos sitä ei enää löydy, tehdä ratkaisu tämän liiton päättämisen suhteen 😳

Mariella, tietääkö miehesi, että tätä menoa et jaksa ja päädytte eroon? Yllättävän usein ero tulee miehille yllätyksenä. He ovat tottuneet tilanteeseen ja ajattelevat, että se voi jatkua edelleenkin kun on jatkunut tähänkin asti. Pelkääkö miehesi menettävänsä kasvonsa, jos hän tulee sinua vastaan ja hyväksyy sen, että puhut siitä miltä sinusta tuntuu? Nythän hänellä olisi mahdollisuus saada takaisin menettämiään kasvoja osoittamalla, että osaa ottaa sinua paremmin huomioon.

Vaikka pelkästään lasten takia ei kannata jäädä, ne ainakin meillä nostavat kynnystä ja tekevät harkitsevammaksi. Jos ei olisi lapsia, pettämisen selvittely olisi meillä saattanut johtaa noidankehään jossa sanomiset kärjistyvät ja omaa ylpeyttään ei osata tulla vastaan, että ehkä ei oltaisi päästy rakentavaan käsittelyyn ja olisi päädytty eroon. Tai olisi päädytty jatkamaan mutta taustalla voisi olla enemmän käsiteltäviä loukkauksia. On esimerkiksi keskimäärin helpompi olla itsekäs kun ei ole lapsia. Tosin meillä tavallaan lapset edesauttoivat pettämistä kun vaimo näki itsensä "vain" äitinä, jolloin naisellista itsetuntoa puhutteli vieraalta saatu huomio.

Hei 🙂🌻
Beren: luulen, että mieheni jollain tasolla tietää sen, etten jaksa tätä kauaa ja ero on mahdollinen.
Tänä aamuna katsoimme parisuhdeammattilaisten vinkkejä liiton hoitamiseksi tv:stä, ihan sattumalta.
Siinä toinen asiantuntijoista korosti koskettelun merkitystä. Jotenkin järkytti mieheni suhtautuminen tähän. Hänen mielipiteensä oli, että onko pakko hoitaa parisuhdetta niin, jos ei tunnu siltä? Mieshän on jonkun verran lisännyt koskettelua tuon uskottomuuden jälkeen ja nyt mieleeni tuli, että onko tämä ollut aitoa vai ei 😑❓
En usko, että mies eroa pelkää. Jossain vaiheessa, ennenkuin uskottomuus paljastui, hän huusi minulle, ettei tämä elämämme ole ihmisten elämää ja ero olisi paras ratkaisu. Tuolla hän viittasi sairastumiseeni. Näin hän teki, vaikka fyysisesti olin jo toipumassa hyvin parempaan kuntoon.
Oloni on edelleen se, että olen viallinen, poisheitettävä, koska terveyteni ei ole ihan sama, kuin ennen. Tuo, mihin hän vihjasi oli suuri loukkaus itsetuntoani kohtaan.
Haavat ovat edelleen olemassa, vaikka hän on yrittänyt lieventää sanomisiaan.
Kuitenkin vihaisena usein ihmiset sanovat juuri ne mieltä painavat asiat 😳

Hei Mariella, luulenpa, että miehesi ilmaisema negatiivisuus kuunnellessanne parisuhdeasiantuntijoita, johtui aika monen miehen tuntemasta vastenmielisyydestä sitä kohtaan, että joku ulkopuolinen sanoo mitä heidän pitäisi tehdä parisuhteessa. En oikein tiedä mistä johtuu mutta monella miehellä parisuhteneuvot saavat karvat pystyyn.

Vihaisena tulee mieleen monia negatiivisia asioita jotka voivat olla vain kolikon toisia puolia. Ne eivät välttämättä ole lähelläkään harkittua kokonaistotuutta. Miehelläsi tuntuu olevan vaikeuksia kestää inhimillistä heikkoutta. Hänen on vaikea kestää sitä, että on mennyt pettämään ja hänen on ollut vaikea tukea sinua silloin kun olet tarvinnut tukea. Tämä voi olla myös yhtenä syynä kielteiseen suhtautumiseen parisuhdeneuvontaan ja -terapiaan. Miehesi ei halua kohdata omaa vajavaisuuttaan.

Hyvää viikonloppua toivottaen.

Hei 🙂🌻
Kiitos Beren kannustavista sanoistasi. Luulen, että mieheni on todellakin vaikeus kohdata heikkoutta sekä itsessään, että muissa. Sanojen takana saattoi osittain olla syyllisyyden tunnettakin: enhän tuolloin tiennyt vielä varmasti hänen suhteestaan, vaikka olin jo epäilyjä siitä hänelle itselleen esittänyt.
Ongelmamme on kärjistynyt niin, ettei hän pysty sängyssä mihinkään. Usein hän katsoo tv:tä tosi myöhään välttääkseen mahdollista kontaktinottoa. Elämme kuin sisko ja veli.
Tämä hieman alentaa itsetuntoani; en ole siis haluttava. Toisaalta olen saanut kyllä kehuja muualta, koska olen aina huolehtinut itsestäni naisena. Miehelle on kertynyt reippaasti ylipainoa nyt parin vuoden aikana...
Kyllä tämä kriisi on raskas; jotenkin tuntuu siltä, että monet asiat ajattelen aikajanalla ennen sitä/sen jälkeen.
Sitäkin mietin, että miksi juuri nyt; monta iloista perhetapahtumaa lapsiin liittyen oli tulossa?
Miten te Beren olette selvinneet vaimosi kanssa???

Mieheni ja minun avioliitto on minulle toinen, miehelleni jo kolmas. Hänen ensimmäisestä liitostaan en tiedä juuri mitään. Edellistä ex-vaimoaan mieheni petti liitossaan useasti. Hänellä oli yhden yön juttuja ja ainakin yksi pitempi, vakava suhde. Erota hän ei olisi halunnut, kun jäi noista pettämisistään kiinni. Ex-vaimon kanssa hän kävi myös terapiassa, mutta samalla mieheni piti suhdetta yllä toiseen naiseen. Kun ero lopulta tuli, eli ex-vaimo ei enää jaksanut, mieheni vannoi muuttuvansa, ottavansa kaikesta opikseen, tekevänsä mitä tahansa, jottei sama enää toistuisi, mikäli hän vielä menisi naimisiin. Tämän kaiken olen kuullut ex-vaimolta.

No, minä olen sitten tuo uusi, kolmas vaimo, jonka kanssa mieheni piti aloittaa uudelta pohjalta uusi elämä, muuttuneena miehenä. Kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen toistui kuitenkin sama kaava: ainakin kaksi sivusuhdetta (joista toinen melkein 2 vuotta kestänyt), kiinnijäämisen jälkeen pariterapia ja vannominen uudesta elämästä. Olen alkanut ajatella, pitääkö hän myös tämän pariterapian aikana yhteyttä toiseen naiseen??

Tuntuu, ettei mieheni pysty muuttumaan, kun tarkastelen koko asiaa historian valossa.

Kiinnijäämisestä on nyt kulunut kolmisen kuukautta. Mariella, minunkaan mieheni ei omaehtoisesti olisi koskaan myöntänyt pettävänsä, viime hetkiin asti hän yritti kieltää tapahtuneet, joskus hän raivostui suunnattomasti ja pari kertaa jopa puristi ranteeni pienllie mustelmille asti, eli kävi niin sanotusti käsiksi. Kunnes sitten yhtenä päivänä näytin hänelle asian niin sanotusti mustaa valkoisella. Sitten alkoi valtava epätoivo, hätä ja itku ja pelko siitä, että lähden. Alkoi vannominen muuttumisesta ja uudesta elämästä, lupaus terapiaan menosta, ihan mistä tahansa, jotta jäisin... Joskus olen miettinyt, onko miehelläni jonkinlainen narsistinen häiriö, johon nyt lankean ja johon pariterapeuttimmekin on langennut. Terapeutti on pyytänyt minua suoraan antamaan miehelleni vielä mahdollisuuden. Mutta kun katson tuota historiaa, niin tässähän on taas ihan sama kaava kuin edellisessä liitossakin... Mies ei ole muuttunut vaan toistaa samaa kaavaa.

Olen joskus miettinyt, mikä minua eniten tässä kaikessa ahdistaa. On totta, että pitkäaikainen pettäminen ja tuo kaksoiselämän viettäminen kaksi pitkää vuotta tuntuu todella pahalta. Minulta vietiin muistot kahden vuoden ajalta, se on hukattua elämää.... Viimeisin suhde kesti muutaman kuukauden, se tuntuu vähemmän pahalta jostain syystä! Kai ihminen vain ikään kuin "venyy" tilanteen mukaan. Luulin muutamia vuosia sitten, että olisin lähtenyt liitosta jo yhden illan suhteen vuoksi välittömästi, mutta kuitenkin nyt - kahden vuoden petoksenkin jälkeen - olen vielä täällä kotona.

Pettämisessä on varmaan kamalaa myös se, että se suhteen ainutlaatuisuus, "pyhyys", ikään kuin loppuu. Olemme olleet korvattavissa muilla ihmisillä. Suhteemme ei ole ollut ainutlaatuinen.

Minulla on sellainen lievä tunne sisimmässäni, ettei suhteemme ole "oikealla tolalla" ja minun tulisi ottaa ero ja aloittaa alusta uusi elämä. Olemme kiinnijäämisen jälkeen lähentyneet ja meillä on seksiäkin enemmän kuin ennen, mikä on tavallaan hämmentävää. Koen nyt, että mieheni hakee minuun kontaktia ja läheisyyttä, ja sen takia pystyn seksiinkin kaiken tapahtuneen jälkeen. Yritämme silloin tällöin puhua, mieheni on hyvin huomaavainen ja hellä...mutta...kuinka kauan? Onko nyt kyse oikeasta muutoksesta? 😑❓😐

Petetyt sisaret! Välikysymys: Onko teillä käynyt niin, että miehen rakastajatar pihistellyt teidän tavaroita? Multa hävinnyt vuosien mittaa koruja yms. Lisäksi kakkonen vohki pari kuukautta sitten osoitekirjan. Mieheni kautta palautui. Haen ehkä tässä sitä, että kuinka sairasta suunnitelmallinen pettäminen on, ja kuinka hirveää on kun oma koti on puolison pimeä kolo, jonne hän raahaa aina tilaisuuden tullen naisen varkaisiin. Kotihan pitäisi olla pyhä paikka?! Miten ehkäistä omassa kodissa tapahtuva uskottomuus? Töissä on kuitenkin käytävä ja elettävä omaa elämää. Oma koti kullan kallis 🙂🌻

Mitään ei ole viety, mutta kotini ja lastemme koti on häväisty. Nainen väittään harrastaneensa kotonani seksiä mieheni kanssa. Mies ei tunnusta, että näin on käynyt. En tiedä, kumpaa uskoa, mutta ajatuskin kuvottaa.

Vain sairaat ihmiset tekevät tällaista ja tämän takia edelleen harkitsen vakavasti eroa vaikka nyt meneekin hyvin. Luottamus ei palaudu koskaan.

ASM kirjoitti 19.1.2015 11:3

Mitään ei ole viety, mutta kotini ja lastemme koti on häväisty. Nainen väittään harrastaneensa kotonani seksiä mieheni kanssa. Mies ei tunnusta, että näin on käynyt. En tiedä, kumpaa uskoa, mutta ajatuskin kuvottaa.

Vain sairaat ihmiset tekevät tällaista ja tämän takia edelleen harkitsen vakavasti eroa vaikka nyt meneekin hyvin. Luottamus ei palaudu koskaan.

Pyydä naista kuvailemaan asuntoanne, eri huoneiden huonekaluja, tekstiilejä ja koriste-esineitä. Jos hän osaa kuvailla niitä tarkasti ja ykstyiskohtaisesti, silloin hän on ollut kotonanne.

Jos hän pystyy kuvailemaan vain tyyliin "olohuoneessa sohva ja makuuhuoneessa sänky" niin tuskin on ollut teillä. Sen sijaan jos osaa kuvailla että esim. "makuuhuoneessa kukkakuvioiset pinkit verhot, sini-punaraidallinen päiväpeitto, yksi valkoinen yöpöytä, viirivehka ruskeassa kukkaruukussa" eli tarpeeksi yksityiskohtaisesti niin kyllä hän on siellä ollut. Siihen ei miehen vastaanväittämiset auta.

En ole alentunut naisen kanssa keskustelemaan. Olen vain yhden viestin lähettänyt ja kehoittanut menemään hoitoon. Enempää en halunnut asiaa kaivella. Annan ajan kulua ja teen päätökseni, kun olen täysin varma, että se on oikea ratkaisu.