Hei Bella,

Olen kanssasi hieman samanlaisessa tilanteessa, jossa minun pitäisi lähteä elämäni suuren rakkauden luota. Olen 32 vuotias. Hänellä on ollut pitkän suhteemme aikana muita säätöjä, en tiedä ovatko nämä olleet fyysisiä vai pelkästään henkisiä. Olen kuvitellut, että olemalla parempi, seksikkäämpi, antamalla vapautta, tilaa, mitä tahansa, niin voittaisin hänet puolelleni eikä tarvitsisi näitä muita. Eipä toiminut...

Olen lähes varma, että avopuolisoni välittää syvästi minusta, vaikka onkin tehnyt minua kohtaan monesti väärin. Olen itse täysin rikkinäinen. Näen, että hän on ollut jo pitkän aikaa masentunut, ja näen myös, että hän kärsii omasta toiminnastaan. Ei kuitenkaan ole sitä lopettanut, ja minulla on kaksi vaihtoehtoa. Kestää hänen rinnallaan koko tämä aika, kun hän hakeutuu hoitoon ja työstää omaa itseään, etsii sitä kuka hän on ja mitä hän haluaa, tai suojella itseäni ja lähteä, elämää suuremmasta rakkaudesta huolimatta.

Kiitos että kerroit tilanteesi... Toivon löytäväni voimia samaan ratkaisuun kuin sinäkin olet tehnyt. Tiedän, että meillä minun pitäisi tehdä se meidän molempien vuoksi. Näen, että avopuolisoni tarvitsee itseään, hän tarvitsee ajan kasvaakseen ihmisenä. On vain kovin pelottavaa melkein 10 vuoden jälkeen jäädä yksin, kun olet jakanut jokaisen aamun ja illan toisen henkilön kanssa.

Rohkeutta, meille kaikille.

Hei valkoinen lilja

Ratkaisu eropäätökseen ei ikinä ole helppo ja aika ei ole ikinä hyvä sille. Mutta joskus on vaan ajateltava itseään ja mietittävä mitä elämältä haluaa.  Minulla on tullut suuri helpotus kun eropäätöksen tein ja tiedän jo nyt että tein oikean ratkaisun.  Ahdistus on jo nyt helpompi. Tosin miehen käytös aiheuttaa nyt ahdistusta. Mies on vihainen minulle, huutaa ja syyttää minua. Minun olisi vielä pitänyt jutella hänen kanssaan ennenkuin jätin hänet. Kai oletti, että tulee sopu kun aina ennenkin ja annan anteeksi. En tiedä onko uusia pettämisiä tullut varmaksi mutta en enää välitä. Miehellä on pahoja ongelmia oman itsensä kanssa ja minun tehtäväni ei ole pelastaa häntä. Hän myös suuttui siitä kun jätin hänet kun minä olen hänen koko maailmansa hänen sanojen mukaan. Hänellä ei ole oikein ystäviä ja vanhemmat eivät ole läheisiä ,itsellä taas aivan eri tilanne.  Olisin halunnut erota sovussa, mutta mies tekee siitä mahdotonta kun käyttäytyy noin.  Toisaalta tuo käyttäytyminen saa minut tajuamaan, että tosiaan tein oikean ratkaisun ja odotan ensi viikkoa, että pääsen pois omaan asuntoon. Toki vaikeaa tulee varmasti, mutta odotan yksin asumista. Minulla on eläimiä ja perhe ja ystäviä tukena lähellä. Minun täytyy nyt opetella olemaan onnellinen yksin enkä aio etsiä uutta miestä pitkään aikaan. Minulla on huono tapa pompata uuteen suhteeseen edellisen loputtua ja sitä virhettä en enää tee. Eropäätöksen tehtyä tuntuu että silmät auenneet ja huomaan nyt miten huonosti asiat oli. Haluan olla taas onnellinen ja jonain päivänä olenkin varmasti. Jokainen tekee omat ratkaisunsa suhteessa, mutta oman kokemuksen mukaan pettäminen, ainakin pitkäaikainen tuhoaa suhteen lopulta. Mieti mitä todella elämältä haluat. Joskus pitää olla itsekäs ja ajatella omaa parastaan.

Hei Bella,

Kuulostaa sille että teit todellakin oikean ratkaisun! Kukaan meistä ei ole huonon kohtelun arvoinen. Kirjoituksessasi huokuu mielestäni toivo, valo siintää jo edessäpäin. Toivon itsekkin löytäväni tuon valon ja saavani rohkeutta siihen mitä olisi tehtävä.

Kukaan ei ole keksinyt tai antanut vastausta siihen suureen kysymykseen, milloin olemme yrittäneet tarpeeksi. Ehkä tämänkin vain tietää...

Ehkä miehesi käytöskin laantuu kun aikaa kuluu. Ja jos ei laannu, olet kuitenkin tehnyt itsesi kannalta oikean ratkaisun.

Tunnistan hyvin tuon heti seuraavaan suhteeseen hyppäämisen, minäkään en rehellisyyden nimissä ole ollut sinkkuna koskaan kovin pitkään, en teini-iän jälkeen. Tunnistan itsessäni klassisen riippuvuuden ihmisistä ja läheisyydestä. Tämä on kova kasvun paikka myös itselle.

Hei valkoinen lilja

Kyllä sen tietää kun on tullut aika lopettaa  yrittäminen tai ainakin itse tiesin.. Olen huomannut itsessäni läheisriippuvuden merkkejä myös, en ole aiemmin tullut ajatelleeksi asiaa edes. Olen hypännyt suhteesta toiseen ja sinkkuajoilla hyppinyt sängystä toiseen, että saisi edes jotain läheisyyttä. Tämä on itselle hyvä pysähtymisen paikka ja miettiä mitä oikeasti haluaa ja minun itseni takia olen nyt vain yksin, yhden illan juttuihin en enää lähde. Satutin itseäni niissä liikaa aikoinaan. Sinäänsä yksin olo ei minulle ole vaikeaa, päinvastoin nautin siitä. Mutta yöt on vaikeita nukkua yksin, on aina ollut mutta onneksi kissa ja koira seurana. Mies on nyt rauhoittunut ja pyysi anteeksi käytöstään. On vihainen itselleen, ei minulle kuulemma. Hän ei olisi halunnut erota joten vaikeaa tietysti hänelle.