usko parisuhteen kestävyyteen
Olen keski-ikäistyvä nainen. Nuorena vientiä miesmarkkinoilla riitti. Olin tosi haluttu. Seurustelen tällä hetkellä, mutta ajoittain tunnen riittämättömyyttä siitä, että riitänkö tässä suhteessa. Haluaisin saada uskon rakkauden pysyvyyteen takaisin uudestaan. Suhteeni on melko tuore, joten mistään pysyvästä ei vielä voi sanoa, ja olen ollut avoin kokemieni nuoruuden pettymysten suhteen myös tässä suhteessa. Ideaalitilanne sikäli, että mennään minun ehdoillani. Opiskelen uuteen ammattiin, ja näihin arjen paineisiin aikaisemmatkin suhteeni ovat sitten kaatuneet. En viihdy yhtään sinkkuna. En kuitenkaan välillä halua päästää ketään lähelleni. Nuorena syöksyin suinpäin rakastuneena suhteeseen. Ja sieltä tultiin sitten alas, kun rakkaus ei ollutkaan yksipuolista. En ikinä halua enää tätä miestä elämääni, mutta hän vaurioitti minuuttani pahasti. Miten saan uskon siihen että minua ei enää tyrmätä? Miten olla taas se säteilevä nainen, joka uskoo viehätysvoimaansa? En enää itse nää itseäni sinä naisena. Tiedän kyllä, että se johtuu ensimmäisestä todellisesta yrityksestäni. Olin nuorena ujo, ja siksi en uskaltanut ns. edetä suhteessa niin nopeasti kuin ehkä olisi pitänyt. Nykyään jo paljon rohkeampi. Voiko vaurioitunut minuus ratkaisevassa elämänvaiheessa koskaan parantua?
Heippa
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Hyväksy että ihminse keho muuttuu iän myötä.
Näin se vaan on itsekkin olisin ikuinen 20 kymppinen mutta joka päivä
vaan vanhennutaan.
Kaikista asioista pitää pystyä puhumaan puolison kanssa niin iloista, suruista,
omista haluista, tavoitteista, suunnitelmista mikä on tärkeätä jne
Pyri menneet unohtamaan kaikki me virheitä tehdään mutta eletään ja suunnitellaan
tulevaisuutta.
huvittaa kun muistan kuin eilisen kun meillä on menossa eukon kanssa 18 yhteinen
vuosi ja sillon kun eka kerran nähtiin niin sanoin että olet hurjan nätti mutta kun
elät viellä 20 vuotta niin olet paljon nätimpi ja nyt olen aina muistuttanut mitä
sillon alussa sanoin.
Mutta sitten myös sanoin että voi voi sitten kun alkaa se rupsahtaminen niin sitten se on
rajua naisilla.
Mutta toista se on meillä miehillä ei haittaa jos on joku mustelma, arpi tai ryppy
me miehet vaan iän myötä komistutaan heh heh heh
Että nautitaan vaan jokaisesta päivästä ja me ollaan kaiki komeita koko loppu elämä.
Kaunista loppu kesää sinulle
Tee itsellesi hyvä olo. Hoida ja helli itseäsi, kuuntele tarpeitasi ja täytä niitä. Itsensä hoitaminen on jokapäivästä, niinkuin on rakkaudenkin hoitaminen. Ei eilinen ole tämä päivä.
Kun on tyytyväinen itseensä muutoin, antaa se parisuhteeseenkin tyytyväisyyttä. Täydellisyyden kokemus ihmisenä on se, että olemme jokatapauksessa epätäydellisiä. Täydellisyyttä on se, että saamme joskus väsyä ja olla ruokottomia. Suodaan itsellemme sellainen. Sitten taas jaksaa pitää kunnostaan huolta jne. Pyjamapäivät kunniaan!
Itse suhtaudun rakkauteen lahjana ja mahdollisuutena ja ilona, jota pitää hoitaa. Rehellisyys itselle ja toiselle on avainasemassa. Niin helposti sitä etääntyy siitä puoliskostaan, jos ei pidä huolta säännöllisestä lähestymisestä.
Tavallaan se on helppoakin, tehdä toiselle jotain hyvää niin, että nauttii siitä mitä tekee. Tämä on aika monessa ja vastakaiku voi olla palkitseva. Hyvä poikii hyvää. Toki on sitten haasteellisempia aikoja suhteessa, mutta silloinkin uskon, että resepti on yksinkertainen. Ja joskus se sitten on, että aika aikaansa kutakin. Väkisin ei kannata mitään yrittää tai tehdä. Rakkaudessa se ei ainakaan tuota hedelmää. Hyvä suhde vaatii myös rohkeutta tehdä asioita.
Elämään kuuluu tuska ja surukin. Toki ihminen pyrkii aina kokemaan hyviä tunteita, eikä suostuisi vapaaehtoisesti huonoon. Ja niin se tietysti on hyvä.
Kyllähän se vaikeaa on, uskoa omaan viehätysvoimaansa, kun ikää tulee ja maailma on täynnään nuorempia ja kauniimpia.
Mutta, ajattele, ettei sinunlaistasi ole toista!
Ihmissuhteet alkavat, toiset kestää ja toiset loppuvat, mutta miksi oikeastaan kantaa huolta etukäteen.
Menneisyyden murheet haalenee ajan kanssa, mutta mukana ne kuitenkin kulkee, niiden kanssa täytyy vain opetella elämään, toivottavasti.
Kiitos vastauksistanne. Nyt kun luin tuon, mitä olin vähän aikaa sitten kirjoittanut tänne, niin tuntuu etten oikein tunnista siitä itseäni. Tuo epävarmuuden olo oli siis ilmeisesti ihan hetkellistä. Kiitos kuitenkin teille kaikille neuvoistanne Olensaanut takaisin uskon siihen, että nykyinen miesystäväni on täysin vastakohta aiemmille suhteille. Se niistä menneistä suhteista ja niiden aiheuttamista haavoista. Haavat onneksi parantuvat.