En tiedä mitä tehdä. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 8 vuotta. Lapset 7 ja 5 vuotiaat. Mieheni jäi minulle uskottomuudesta kiinni reilu 3v sitten, kun hänellä oli suhde työkaveriinsa. Olemme sen jälkeen käyneet pariterapioissa ja yrittäneet tehdä paljon töitä pelastaakseen suhteemme. Mieheni on osoittanut aitoa katumusta ja yrittänyt kaikkensa että suhteemme pelastuu. Itse en ole silti saanut enää tunteitani miestäni kohtaan takaisin. Olen jäänyt tähän lasten ja yhteisen asuntolainan vuoksi. Tunnen usein jopa syvää inhoa miestäni kohtaan, mutta pidän tunteeni sisälläni. Mies vakuuttelee rakkauttaan eikä halua erota. Minulla on koko ajan paha olla ja tunne että en kuulu tänne. Nyt sain tietää olevani raskaana. Ehkäisy petti. Vaikka seksiä meillä ei ole juurikaan… Mies on onnensa kukkuloilla, mutta itse mietin vain eroa tai välillä jopa kuolemaa että pääsen tästä umpisolmusta. Aborttia en halua tehdä, mutta nyt olen niin onneton ja tuntuu että tilanteesta ei ole ulospääsyä. Mies ei suostu kuuntelemaan minua, vaan toiselee kuinka iloinen ja onnellinen on mun hänestä tulee isä.
Hei 🌻🙂🌻
Uskottomuus on sellainen kokemus, että sen aiheuttamien haavojen paikkaaminen vie aikaa.
Me emme ole käyneet pariterapiassa miehen n. puolitoista vuotta sitten vieraissa käymisen jälkeen ja asia vaivaa minua vieläkin.
Haen miehestäni merkkejä uudesta uskottomuudesta, enkä voi arvostaa häntä enää sillä tavoin, kuin ennen.
Kiinnijäämisvaiheessa mies käyttäytyi niin julmasti minua kohtaan, että myös sen unohtaminen on vaikeaa.
Sanotaan, että aika tekee tehtävänsä ja toisaalta uskonkin siihen.
Mutta ne tunteet; niitä ei voi saada takaisin niin helposti.
Teillä on kuitenkin nyt vauva tulossa, mikä sinällään on iloinen asia.
Jos sinusta tuntuu, että tilanne kovin ahdistaa, voit mennä kai puhumaan siitä terapeutin kanssa myös yksin.
Asiat usein selkeytyvät, kun joku niitä kuuntelee.