Umpikujassa ja ei mitään tietoa miten eteenpäin.

Olen 50+, mieheni kanssa kymmenisen vuotta, 8 niistä naimisissa. Parisuhde on pikkuhiljaa ajautunut ns. kaverisuhteeksi.

Mieheni ei tee seksuaalista aloitetta ja harvakseltaan innostuu minun aloitteesta, yhdessä ei laita nukkumaan, vetoaa eri unirytmiin ja katsoo urheilua tai jotain yöt tv:stä tai netistä. Joskus katsotaan yhdessä leffaa. Yleensä on poissaoleva, luurit korvissa ja omissa maailmoissaan.

Taloutemme vetovastuu on minulla, alkuaikoina hänellä oli ulosottovelkaa jotka on nyt vihdoin saanut hoidettua, yhteisiin menoihin ei silti osallistu, aikuiselle tyttärelleen hänellä on rahaa lähettää.

Tunnen oloni lähinnä typeräksi ja hyväksikäytetyksi. Nyt hän sai kesäksi työpaikan toiselta paikkakunnalta, jonne muuttaa. Työt alkavat ensi viikolla ja on ilmoittanut ettei varmaan kotona ehdi käymään, kun vapaa päiviä ei ole montaa peräkkäin ja hänen sukulaisiaan on etelässä joiden luona voi käydä.

Yhteisiin menoihin voi osallistua jos omien kulujen jälkeen jää.

Tyhmähän minä olen, ruma ja läski, vastenmielinen kelleen kelpaamaton typerä vedätetty….

Nyt pitäisi jotenkin saada happea vedettyä, ryhdistäytyä ja miettiä miten saan asiani järjestettyä,, niin että pysyn toimintakuntoisena.

Onneksi on kesä  edessä, ei tarvi hangessa kahloa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: Oikoluku