Ulkopuolinen omassa perheessä

Ulkopuolinen omassa perheessä

Käyttäjä faeriee aloittanut aikaan 04.03.2011 klo 16:26 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä faeriee kirjoittanut 04.03.2011 klo 16:26

Neuvokaa, rohkaiskaa tai kertokaa omia kokemuksianne. Olen ihan solmussa sietämättömässä elämäntilanteessani ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai oikeastaan ei ole edes ketään kenelle puhua.

Olen täysin hukassa, yksin ja masentunut. Olen nuori aikuinen (21v) ja asun vielä vanhempieni luona. Opiskelen viimeisiä kuukausia koulussa, jonka toivon avaavan tien parempaan elämään. Minulla ei ole ystäviä, ainoastaan pari kaveria ketä näen hyvin harvoin sen vuoksi ettei minulla ole rahaa matkustaa tapaamaan tai tehdä mitään kivaa. Ainoa positiivinen asia elämässä on seurustelusuhde, mutta siitä huolimatta koen olevani ihan äärimmäisen yksin eikä poikaystävä ymmärrä murheitani.

Tahtoisin ystäviä joiden kanssa voisi tehdä normaaleja tän ikäisten juttuja. Pitää hauskaa, harrastaa, jutella, käydä baareissa (vaikken juomisesta niin välitäkään) jne. Elämässäni ei ole oikein mitään sisältöä sen takia että ystävät puuttuu. Lisäksi tää ainainen kotona oleminen vaan pahentaa muita ongelmiani lisää.

Joudun asumaan vanhempien luona siitä syystä, että kouluni ei oikeuta opintoetuuksiin ja olen ulkona myös kaikista muista yhteiskunnan tuista. Vanhemmat maksaa ruuan yms., mutta minulla ei ole rahaa harrastaa tai tehdä mitään. Koulukirjojenkin ostaminen on ollut äidille vastenmielistä. Saan jatkuvasti kuulla millainen taakka olen vanhemmilleni sekä rahallisesti, että taloudellisesti. He luulevat, että asun heidän luonaan ihan huvikseni ja laiskuuttani. Välit vanhempiin on ihan älyttömän huonot ja tunnen olevani täysin ulkopuolinen ja ei-toivottu koko perheestä. Tuntuu hirveän pahalta, kun vanhemmat käy laivaristeilyillä ja äiti ostaa joka viikko uusia vaatteita ja samaan aikaan saan kuulla siitä mikä taakka rahallisesti olen heille. Lisäksi vanhemmat on huomattavasti myötämielisempiä raha-asioiden suhteen mitä tulee siskooni. Hän on 2 vuotta nuorempi, mutta asuu silti itsenäisesti pois kotoa, mutta täysin vanhempieni rahoilla. He kustantavat siskoni elämisen mukisematta ja ostavat mitä se vain pyytää.

En ole saanut vanhemmilta minkäänlaista kannustusta tai tukea tuohon koulunkäyntiin liittyen enkä ole saanut vuosiin. Sen sijaan, että vanhemmat yleensä haluavat tukea lapsensa opiskelua ja pyrkimystä hyvään koulutukseen meillä tilanne on päinvastainen. Äiti on useita kertoja ilmaissut kantansa minun opiskeluun ja on sanonut mielipiteensä siitä miten mun pitäisi lopettaa koulu kesken, mennä kaupan kassalle töihin ja muuttaa pois kotoa. Toi koulu on mun elämässä tällä hetkellä ihan älyttömän tärkeä ja yks niistä harvoista asioista mitkä saa mielen paremmaksi, kun huomaa onnistuvansa jossain. Silti äidin mielestä mun pitäis luopua siitäkin…

Olen ollut viime syksystä asti masentunut ja käyn muutaman viikon välein juttelemassa psykologin kanssa. Olo on kuitenkin mennyt huonompaan koko ajan ja ahdistus on jatkuvaa ja itsemurha-ajatuksetkin aika yleisiä. En oikein tiedä miten tilannetta lähtisi purkamaan, koska olen masentunut tämän kotitilanteen takia mihin ei tunnu olevan pikaista ratkaisua. Toivoni on siinä, että tuolta koulusta päästyäni lähden opiskelemaan korkea-asteelle ja pääsen sitten muuttamaan pois kotoa. En vaan todellakaan tiedä jaksanko henkisesti niin kauan. Pelkään, että tämä alkaa vaikuttaan koulunkäyntiini enkä saakaan sitä kunnialla loppuun siinä ajassa kun on suunnitelma.

Anteeksi pitkästä tekstistä, mutta toivottavasti edes joku jaksoi lukea. Ehkä joku pystyisi mua jotenkin piristämäänkin. Ja teille kenellä on lapsia (oli ne sitten minkä ikäisiä tahansa); näyttäkää heille, että välitätte ja yrittäkää kannustaa ja tukea heitä siitä huolimatta vaikka itsellä on joskus vaikeaa. Lapset kaipaa välittäviä vanhempiaan vaikka ikää olisikin jo vähän enemmän.

(ps. Taustatietona: huonojen valintojen takia ja vanhempieni kannustuksen, tuen ja vastuun puutteen vuoksi olen epäonnistunut opiskeluissa aiemmin ja siitä syystä olen aikuislukiossa korjaamassa entisiä virheitäni.)

Käyttäjä dies nafastus kirjoittanut 06.03.2011 klo 12:43

Hei!

On hankalaa jos kotona ei tunnu kodilta. Tunnet ahtautta elinolosuhteiden vuoksi. Entäs jos muuttaisitkin pois kotoa!? Opintotukea et saa mutta asumistukea ja toimeentulotukea. Varmaan suhteesi vanhempiisikin tasoittuvat kun saat etäisyyttä.

Neljästä lapsestani kaksi on jo muuttanut omilleen. Äitinä sanoisin että juuri aikuistumassa olevien lasten kanssa on paljon hankausta, ja sillä joka on eniten kotona tai lähellä sitä enemmän. Itse ajattelisin että hyvä kun vanhempasi satsaavat myös omaan elämäänsä ja virkistävät itseään. Lapset ovat pitkä projekti eikä se todellakaan lopu täysiikäisyyteen.

On ikävä että vertaat itseäsi sisareesi, pientä kateutta ehkä? Ette ole kuitenkaan samanlaisia niinpä on turhaa tehdä liikaa vertaamista. Luota siihen että vanhempasi rakastavat teitä ihan yhtä paljon! Minulla oli paljoooon vaikeuksia tyttäreni kanssa hän jotenkin koki että "minä aina....." "hän joutuu...." olemme nyt keskustelleet paljon kaikenlaisesta ja tulleet jotakuinkin siihen tulokseen että hän on hyvin paljon minun kaltaiseni joten juuri meillä kahdella oli läpikäytävänä paljon kitkaatuottavia asioita. Nyt meillä menee loistavasti!

Voit ajatella myös niin, että vanhempasi ajattelevat että ollakseen tasapuolisia sisartasi kohtaan heidän tulee tukea tätä yhtä paljon, sinä saat ruoan asumisen ym.

olisiko sinulla mahdollisuutta tehdä hiukan viikonloppu- tai iltatyötä? harrastukset tai muutaman kivan asian voisit sellaisesta saada?🌻🙂🌻