Hei ropo!!

Kiitos sanoistasi! Menen tosiaan sinne tatuoinit liikkeesseen se tapahtuu nyt 29.1 et sellasta. Taidat olla oikeessa et olis kyl parempi et olis vaan yksin ja katsois kuinka saa niitä miesten päitä kääntyyn. Tää mun uusi on ihan ihana mut sillä on nyt aikas paljon huonoja päiviä tai sit niin et päiviällä voi olla kaikki hyvin ja sit se jo ilmoittaa et ei taida jaksaa panostaa/keskittyä mihinkään suhteeseen et joo. Sit menee muutama tunti ja hän alkaa pyytään anteeksi typerää köytöstään! Sen jälkeen tulee selitystä miksi vaik nyt näi: on vaan kaikin puolin kurja olo/olla (fiisinen&henkinen)mahaa polttaa, oksettaa, pinna kireellä, univelkaa(stressiä) mikään ei tahdo kiinnostaa/ ei pysty keskityymään mihinkään (lievää masennusta) ja ihan lopuksi toteaa et soitan kun pysytyn tarjoomaan puheseuraa eikä ole tottunut puhuun näistä. Tässä tää oli mitä mun täytyis täsät ajatella? Pitäiskö unohtaa koko ihminen kun en tiedä??????😐 Meneekö kaikki aina niin et mikään hyvä ei ole kestävää ja loppuu jo ennen kuin alkaa?
Muuten mulla menee "todella" hyvin! Kaikki asiat on järjestyksessä. Työ maistuu ihan hyvälle ja elukat vaatii aikansa kans. Tytön kanssa menee hyvin hänkin on ottanut tän asian hyvin ja hyvä niin.
Täälä istuskelen yksin ja ajattelen kaikenlaisia asioita. Kirjoitellan taas pian! Pidetään yhteyttä kaikki!!!!

Eikun😀 hymyissä suin eteen päin vaan ja yritetään elää päivä kerrallaan!!!
Mull oli viel jotain mut unohdin sen jo joten kirjoitan sen sit kun muistan.

Moi Mirlat,

anteeksi että naurahdin täällä oikein ääneen tuota sinun tekstiäsi. Kun kaikki menee niin hyvin, niin helvetin hyvin.
Sähän kuulostit siltä, että menet kohta pitkin seiniä! Eipä hätiä, niin mennään täälläkin.

Minusta mitään draammattisen vakavaa ei kannata lähteä säätämään ihan noin lyhköisellä varotuksella. Ja anteeksi nyt vaan, mutta mikä tämä ihminen on jonka olet tavannut? Kuulostaa hieman ailahtelevalta henkilöltä. Tai ei ainakaan sellaiselta, jota itse kaipaisin eron jälkeen. Minäkun tunnen olevani aika haavoittuvainen vielä ja en kestäisi ihastua ja tulla jätetyksi nyt heti uudestaan.
Tosin pyörittelen tuossa muutamaa miestä omilla ehdoillani ja täysin vailla sitoomusta. Toiseen tosin alan olla hieman heikkona...😋

Olen törmäillyt ex mieheeni tässä muutaman kerran ja jokakerta hän on onnistunut letkauttamaan jotain jolla minä saan poltettua käämit totaalisesti. Nytkin kihisin raivoa täällä kotona! Hän on muuttunut silmissäni itsekeskeiseksi, kukkoilevaksi keski-iänkriisiä potevaksi mieheksi, joka kaikin tavoin yrittää löytää jotain uutta ja ihmeellistä! 😝

Voitaisko meilaila joskus? Olisi mukavaa kirjoitella muutenkin. Laita meiliosoite, jos haluat. Itse en viitsi laittaa osoitetta tänne, kun meili on sama kuin nimeni...

Ollaan kuulosella ja pidetään mieli korkealla vaikka välillä ottaa päähän. 🙂👍
Minkälaisen tatskan muuten meinasit ottaa ja mihin?

-ropo-

Hei ropo!!

Nyt oli minun vuoroni nauraa ja se tekee ihan hyvää kiitos! Tään ihsmisen tapasi laivalla ja etenen kyllä hitasti et joo. Välillä ottaa päähän mut nyt olen ottanut sen kannan et jos en kuule mitään siitä niin en ota minäkään yhteyttä kovin äkkiä. Luulen et pitää mua itsestään selvän mut ei onnistu. Silloin joo kun kirjoiti edellis kerralla niin olin mennä seiniä pitkin mut selvitin sen juurta jaksaen. Juu täs olis mun osoite meilaa tähän.mirlat@dnainternet.net. kuullaan taas pian toisistamme. Tatuointi on lisko ja otin sen lapaan.(tänään tehty 29.1.)eikä sattunut vaik luulin niin!

Tsemppiä kaikille muillekkin täällä käyville🙂👍🙂🌻😎

moi
Ihan kun olisin omasta elämästäni lukenut. Mun mies ilmoitti 2 kuukautta sit ettei aio enää tehdä töitä suhteemme eteen, kaksi päivää ennen joulua hän muutti vanhempiensa luo asumaan ja uutena vuotena minä ja meidän kaksi lasta, neljä ja kax vuotiaat, muutettiin omaan asuntoon.
Meillä on talo ja hirvittävät lainat, kaks yhteistä ihanaa lasta ja kahdeksan vuotta kestänyt suhde. Ennen hänen päätöstä meillä ei ollut mitään ongelmia. Oltiin lomalla Teneriffalla vajaa kuukausi ennen kun hän ilmoitti että ei enää halua jatkaa.
Ainoaksi syyksi hän on ilmoittanut että minä olen sen tyyppinen ihminen jonka kanssa ei voi elää ja että hänellä ei ole tunteita minua kohtaan enää. On kuulemma kauan pitänyt kaiken sisällään mitä häntä on häirinnyt kun ei ole halunnut tapella. Tämäkö on sit se parempi ratkaisu? Jättää ilman minkäännäköistä varoitusta eikä antaa toiselle yhtään mahdollisuutta. Yritin ehdottaa parisuhde terapiaa mutta se on hänen mielestä liian kauniit ja rohkeat meininkiä, joten hän puhui äitinsä kanssa meidän ongelmista ennen kun edes kertoi minulle niistä.
Olen niin täysin masentunut, en saa nukuttua ilman rauhoittavia, elämä yksin lasten kanssa pelottaa ja haluaisin vain että hän tulee takas...vaikka hän on sanonut miljoona kertaa ettei enää tule. Miten pystyn jatkaa eteenpäin ja hyväksymään ettei hän enää palaa. Vai onko vielä toivoa jos hänellä vain on joku oma kriisi menossa. Toista naista hän väittää ettei ole mutta en tiedä uskonko häntä. Vähän radikaali ratkaisu ilman että on kolmatta osapuolta mukana.
Olisin neuvoista kiitollinen, en tiedä mitä teen.

Hei ninnuska!!

Olen huomannut että nämä asiat tulee yllättäen ja meitä on monia saman kokenetita. Mutta haluan sanoa sinulle tiedän et se pelottaa mut selviät siitä kyllä elä päivä kerrallaan ja ajattele sinun lapsiasi. Minäkin olen nyt suur velallinen ja talon omistaja mutta yritän ainaskin pitää, jotta tytöilläni olis koti aina mihin tulla. Jos jossain vaiheessa tuntuu ylitsepääsemättömältä asua ja maksaa isoa lainaa niin sit olen päättänyt laittaa talon myyntiin ja eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Meidät naiset on luotu kestämään tällaisetkin asiat usko vaan!
Elä nyt itsellesi ja vietä aikasi lasten kanssa. En voi sanoa et kannattaisi toivoa sitä et vielä olisitte yhdessä. Mulla oli ihan samanlaiset ajatukset mutta kun sen kuulee tarpeeksi monta kertaa et ei tuu takasin niin on vaan elettävä eteen päin lastenkin takia EI SAA LUOVUTTAA!!
Jos olet lukenut koko jutun nekin missä olen vastaillut muille niin helpoo se ero ei koskaan ole. Muista näyttää tunteesi jos itkettää niin itke, jos naurattaa niin naura. Hyvä ole ei ole kiellettyä tai se et sulla olisi hyvä päivä ja hymyilisit niin tee niin. Tee jotain sellaist mistä tykkäät. Onko sinulla lähellä sukulaisia jotka katsoisivat lapsiasi et pääsisit vaikka kaverin luo kylään tai tekisit jotain. Tämä on paras paikka kertoo tunteistaan täältä saa tukea ihan varmasti. Mua on tämä auttanut selviämään kaikesta ja olen iloinen kun tämä tämmöinen on keksitty. Olen jollekkin muullekin sanonut et niin sanotun päiväkirjan pitäminen voi olla hyvä juttu mulla itsellä on ollut erosta alkaen päiväkirja ja kirjoitin sinne mitä tunnen tunneko mitään. Sinne voit kirjoittaa sman asian niin monta kertaa kun haluat ei tarvi ajatella mitä kirjoitat vaan anna tulla ulos kaikki. Tässä nyt alkuun jotain toivottavasti auttaa sinua yhtään jatka tänne kirjoittelua niin vastailen taas. NYt on mentävä 4 jalkaisen kanssa ulos jotta pääsee itse nukkuun ja huomenna töihin taas.

Tsemppiä sinulle ja jaksamista🙂👍😎😋

No hei ninnuska,

kuten varmasti olet lukenut, meitä on täällä monta joihin on sattunut ja kovaa. Mutta kun luet koko viestiketjun näet että valoa löytyy tunnelin päästä ja elämä jatkuu.

Mieheni teki samoin, jätti; ei muita osapuolia. Mietin itsekkin monesti, että hänellä täytyy olla jokin suuri kriisi tai jotain, kun näin tekee. Jonkin ajan päästä ajatuksiini tuli että jos hänellä on kriisi, käyköön sen läpi ja ehkä palaamme sitten yhteen. Nykyisin en jaksa ottaa paineita siitä mitä hän käy läpi. Olen päässyt irti hänestä tunnetasollakin ja nyt ajattelen vain omaa hyvinvointiani ja sitä mikä minusta tuntuu oikealta ja hyvältä. Niin se elämä menee eteenpäin ja aurinkopaistaa risukasaankin.

Uskon että olet epätoivon vallassa nyt, mutta usko vain että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Yksin tai yhdessä miehesi kanssa. Rakenna oma elämä ja älä jää paikoilleen odottamaan, että miehesi palaisi. Poltat itsesi vain turhaan loppuun. Irrottautuminen on voimia vievää ja raskasta ja herättää monenmoisia tunteita, mutta kun kohtaat ne rohkeasti huomaat pian, että elämä on itseasiassa mukavaa ihan itsekseenkin. Tulevaisuushan sitte näyttää palaatteko enään yhteen vai ette. Silloin olette molemmat jälleen itsenäisiä, ehjiä ihmisiä. Ja onhan sinulla lapset jotka varmasti antavat voimia sinulle jaksaa.
Ja koska teillä on lapset, tulettehan te olemaan kuitenkin yhteydessä ja huomaat vielä, että ystävyyskään ei ole huono asia. Olettehan jakaneet kuitenkin niin paljon asioita, että kukaan ei sitä voi pois viedä!

Kirjoittele tänne ja tuohon net-tuki puolelle, josta saa ammattiapua. Täältä saa aina vastauksen, jos toisenkin!
Voimia ja jaksamisia! Muista että itke, naura, sure ja vihaa ja vaikka heittä kiukuspäissäsi muki seinään, kaikki tunteet on ok! 🙂👍

-ropo-

Kiitos tuesta. Tämä on tosi hyvä paikka kun itte on maassa. Huomaa et on muutkin selvinnyt pahoista eroista joten ehkä minullekin löytyy vielä toivoa.
On ollut pari parempaa päivää (JEE!!) tässä nyt mutta viikonloppu oli aivan kamala kun lapsetkin oli isänsä luona. Ehkä ne masennuslääkkeet alkaa vihdoin toimia tai ehkä muuten vaan alkaa helpottaa. Tulee niitä kuoppia varmasti edelleen mutta yritän väistää niitä. Minulla on sama tilanne, olen töissä paljon ittekseni joten siinä sitten on liikaa aikaa miettiä asioita. Kun päivä on loppu olen jo miettinyt miljoona tapaa saada hänet takas ja saanut kauheesti uutta toivoa, mikä sit tietysti katoaa aika nopeasti kun hänellä ei ole mitään sanottavaa edes minulle. Taidan kaivaa niitä kuoppia ittelleni aika hyvällä menestyksellä😝
Kai sitä pitäis vaan antaa olla...jos on tarkotus että ollaan yhdessä niin kai se sit tapahtuu. Ja jos se on onnellisempi ilman mua niin kai se sit on parempi kummankin kannalta että se loppus?
Aika pelottavaa vaan olla yksin lasten kanssa kun aina on ollut se toinen osapuoli siinä jonka kanssa keskustella kaikista päätöksistä...
Miten te muut siellä ulkona? Oletteko palanneet yhteen exän kanssa ja miten se on tapahtunut? Kyl mä hänet vielä takas haluaisin elämä on niin tyhjää ilman sitä, ei varmasti kauheen järkevää mut kuitenkin.
Kiitos taas vastauksista ja voimia kaikille🙂👍

hei taas ninnuska,

Mukavaa kuulla että sinulla alkaa olo "helpottua" ja alat käsitellä asioita rauhassa ja näkeä asioita toisessa valossa. Ei ole helppoa luovuttaa ja tyhjyyden tunne on sanoinkuvaamaton sen jälkeen, mutta silloin täytyy vain antaa armoa ja aikaa itselleen. Miettiä sitä mitä itse haluaa elämältä, mitä positiivista erosta voi koitua ja yrittää nähdä valoisan puolen.
Keskustelu toisten kanssa on tärkeää ja se että saa purkaa tunteita olivatpa ne mitä tahansa.

En halua loukata tai pahoittaa mieltäsi, mutta olen edelleen sitä mieltä, että sinun ei kannattaisi jäädä unelmoimaan sitä, että miehesi ihan heti palaisi. Kuten itsekkin totesit ei hän järin kiinnostonut ole siitä.
Kun itse ymmärsin että mitään ei ole tehtävissä ja toista kun ei voi pakottaa jäämään suhteeseen, yritinkin tehdä kaiken, että eroaisimme sovussa ja jos mahdollista voisimme jäädä ystäviksi. Nyt näyttää siltä että kun olemme saaneet etäisyyttä, ystävyys voisi olla mahdollista. Käyn tervehtimässä häntä joskus tai hän soittaa minulle, ja huomaan että ymmärrys toisiimme on säilynyt. Hetken tunsin suurta katkeruutta häntä kohtaan, mutta nyt kun olen "omillani" näen asiat toisessa valossa.

Ota päiväkerrallaan ja älä pelkää tulevaa, koska asioilla on aina tapana järjestyä. 🙂🌻

-ropo-

Taas tuli kuoppa tiehen. Miten tämä voi olla näin kamalan vaikeeta?? Luulis että parin kuukauden jälkeen alkais olee silleen niinku parempi olo. Muutama päivä menikin ihan hyvin mutta taas olen siellä kuopan pohjalla eikä enää tunnu siltä että ylös pääsis.
Tein sen suuren virheen että ruikutin että hän tulisi takas. Hänellä ei ole tunteita mua kohtaan enää yhtään eikä halua yrittääkään kattoo jos ne jostain löytyisi.
Mä en vaan voi ymmärtää miten se voi olla niin kylmä. Sanoin että sillähän ei ole mitään menetettävää. Jos alkaa toimii niin hyvä juttu, jos ei niin mikäänhän ei estä sitä lähtemästä uudestaan. Mutta kun ei niin ei.
Olen kolmatta viikkoa lasten kanssa kotona nyt, muutama päivä töissä vaan välillä. Ensin kuumetta yhellä, sit toisella, sit taas ekalla ja nyt oksennustauti kummallakin. En tiedä mistä rupeen enää repii voimia, tällä hetkellä tekis vaan mieli luovuttaa.

Hei ninnuska!

Älä luovuta sinulla on lapset jotka tarvitsevat sinua enemään kuin kukaan muu ja sinä tarvitsest niitä. Se on vaikeeta ja ottaa koville tiedän sen! Sinun täytyy elää päivä kerrallaan ja keskustella ihmisten kanssa siis sellaisen joka on sinua lähellä ja voisi auttaa vaikka vaan kuuntelemalla kun kerrot miltä tuntuu. Se ottaa koville kun tietää et toisella ei ole niintä tunteita enää ja itsellä on mut siitä vaan on mentävä eteenpäin. Täällä voit kertoa aina miltä tuntuu. Kirjoittele paljon et saat niitä asioita pois päästäsi niitä ei ole hyvä kerätä sinne.

Yritä jaksaa elää eteenpäin pikku hiljaa.
Täällä maailmassa ei aina pääse niin helpolla kun luulee tai ajattelee!!
Kun tuo tunteensa julki niin saa könii ja jos ei sano mitään niin tulee köniin taas. Jotenkin sitä vaan on toivuttava ja jatkettava elämää eteen päin.
Joten tsemppiä sinulle 🙂👍

No hei ninnuska,

olen kuullut että ihmiset eivät saa enempää kannettavakseen murheita, kuin sen minkä jaksavat kantaa, joten älä vaivu masennukseen. Ylä- ja alamäet kuuluvat vielä pitkään eron jälkeen, joten ota vaan rauhallisesti päiväkerrallaan. Mokiakin sattuu, mutta ei se haittaa, täytyy vain jatkaa eteenpäin.
Asetuppa hetkeksi miehesi asemaan ja mieti miltä sinusta tuntuisi. Olisiko sinun käyttäytymisesi häntä kohtaan jotain sellaista, miten itse haluaisit toimittavan sinua kohtaan. Ja samoin hänen pitäisi tehdä samoin.

Mukavaa kuulla että olet kuitenkin piristynyt jo jonkun verran vaikka vähän takaiskujakin tulee.🙂👍
Ja jos elämä yksinhuoltajana tuntuu joskus raskaalta niin pyydä rohkeasti apua joltain. Sinullakin on oikeus levätä ja vetää henkeä välillä. Eikö miehesi voisi auttaa sinua hoitamalla välillä lapsia, että saisit "ladata akut"?

Muista hymyillä ja nauttia aurinkoisista päivistä!

Tsemppiä

-ropo-

Hei ropo!

Miten sulla menee nykyään? Otitko mun meilin ylös kun laitoin sen tänne? Onko eläm voittanut jo? Onneksi emme ole yksin niiden murheiden kanssa vai mitä? Onko kiikarissa ketään? Olis kiva kuulla sinusta jotain sen meilinkin kautta...
Mulla sit kariutus se juttu kun viimmeksi ollaan juteltu täälä mut elämä on voittanut senkin jälkeen ei paniikkia ollenkaan. Ja olen kyllä ollut onnellinen et tämä paikka on olemassa. No mut kuulemisiin taas ja tsemppiä tulevaisuuteen sinulle ja kaikille jotka täällä on! Elämä voittaa aina!!!

mirlat

Hei ninnuska!!

Mitä sinulle kuuluu nyt tänä päivänä? Onko elämääsi tullut jo selvyyttä?
Toivon sinulle jaksamista olemmehan menossa kohti kesää ja auringon paistetta..

🙂👍🙂🌻 mirlat

Moi
Ei mene kauheen hyvin tällä hetkellä. On ollut viikkojakin ihan ok olo,lopetin psykologin luona käymisen kun hän oli sitä mieltä että en enää tarvitse käydä siellä.
Eilen kuitenkin tuli lapset kotiin pappa-viikonlopun jälkeen ja tyttö kerto että he ovat olleet leikkimässä kahden kaverin luona...joiden äiti on yksinhuoltaja. Sain sit selville että hänellä on uusi, eikä ollut edes pokkaa kertoa sitä minulle vaan sain lapsilta kuulla. Olen niin vihainen ja loukkaantunut että en tiedä mitä teen. Minkälainen mies jättää sen lastensa tehtäväx kertoa että hänellä on uusi suhde.
Tämän naisen tytöt on meidän tytön kanssa samassa tarharyhmässä ja miten ihmeessä minä selitän hänelle sen kun ne rupee puhumaan HÄNEN isästään jokapäiväisessä elämässään, ja hän ei näe isää kun joka toinen viikonloppu??
Mä en enää jaksa olla näin maassa. En vaan jaksa miettiä joka päivä miten hoitaa asioita joita ei edes pitäis tarvita miettii. en vaan jaksa...

Hei

Sinulla on lupa olla vihainen ja kaikkea mitä tunnet. Tiedä se on todella halpamaista että lapset kertoo ja kun sen nyt vaan on niin et miehet ei aina ajattele tollaisia asioita.
Mutta koita jaksaa ja elä vain päivä kerrallaan äläkä ajattele hirveesti asioita etu käteen kaikki kyllä järjestyy ajallaan.

Toivon sinulle oikein hyvää ja ihanaa kevään odotusta.

T: mirlat🙂👍🙂🌻😎