Hei Mirlat,

Ja ISO rutistus ja voimia uuteen tilanteeseen. Pahoitteluni että en ole ehtinyt tänne kuin vasta nyt. On ollut todella kiirettä työrintamalla. Minullakin alkaa olla aika käsillä ja mieheni tavarat on kanneettu ulos muutamaa lamppua vaille. Pakkasin koko eilisen päivän herran tavaroita. Eli tästä nyt sitten alkaa uusi elämä. Minustakin on ärsyttävää, kun kannustukset kuuluvat että kyllä se OIKEA vielä lyötyy! Ei todellakaan tunnu siltä että haluaa syöksyä suoraan uuteen koitokseen vaan minä ainakin kaipaan aikaa nyt itselleni ja oman elämän uudelleen rakentamiselle. Pieni flirttailu tosin piristää kyllä päivää!😉
Oloni on yllättävän hyvä, mitä nyt pieni pallo on kurkussa ja pää ei toimi täysillä. Odotettavissa on varmaan kuitenkin vielä aika täydellinen tyhjiö.
Rohkea veto lunastaa asunto itsellesi ja se on kyllä totta että kyllä niistä aina pääsee eroon jos liian tiukille vetää. Minullekkin jäi tämä asunto ja yksin makselen lainaa. Tiedän että tulet pärjäämään hyvin kuin myös minä. Sain uskomatonta puhtia, kun toissaviikonloppuna kaikki arvokkaat työvälineeni varastettiin! Tuli sellainen olo että nyrkit pystyssä teki mieli huutaa että antaa tulla vaan, kyllä minä pystyssä pysyn! Valtava itsetunnon nousupuuska. Että kyllä nyt pientä ihmistä koetellaan.

Joten ei muuta kun nauti rauhaisa Joulu ja ratkiriemukas uusivuosi!!
Ja sitä toivon myös kaikille muillekkin täällä oleskeleville.

-Ropo-

PS.Olen Helsingistä päin, entäs itse?

Hei ropo!

Kiva kuulla sinustakin taas. Kait meidät naiset on luotu kestämään tällaset. Minä oon päättänyt et nyt jatkuu elämä kun toinen ei halua puhua mun kanssa mistään niin olkoot paska. Tehdään nyt sit taas samat vireheet kun aikasemmin. En halua siitä enää keskustella sen kanssa piste.Olin pikkujoulu risteilyllä työnantaja kustansi. En muuten kaduta tippaakaan et lähdin olo on todella hyvä. Huomasin et ei tää elämä tähän kaadu vaan jatkuu eteen päin. Mä olen täältä kemiönsaaresta. Miltä nyt tuntuu kun mies on poissa?

Sulle kans hyvät joulut ja railakkaat uudet vuodet! Toivottavasti vielä tavataan täällä.

🙂👍 mirlat

Hei kaikki!

Mitä teille kuuluu? Onko elämä yhtään helpottunt? Minulla on jo paljon parempi olo. Olemme exn kanssa suht hyvissä väleissä ihan meitin tytönkin takia. Joulu oli ja meni hän oli meillä viimmisen kerran ja uusi vuosi meni ihan kotona ollessa. Mun isä oli meillä ja siinä se sit meni. Kertokaa kaikki miten teillä menee olisi kiva kuulla! Tsemppiä kaikille muillekkin.🙂🌻🙂👍

mirlat

No hei!

Lueskelin sun ketjua ja hyvä lukea viimeisestä kirjoituksestasi, että voit paremmin. Kyllä se siitä lähtee päivä kerrallaan.

Siihen mitä kirjoitit alussa, että exäsi haluaa sun jäävän lähelleen. älä lankea siihen ansaan ollenkaan. Hän haluaa pitää teidät molemmat. Mulla kokemusta siitä.. ei kivaa! Jos olet jo selvinnyt kuukauden on se alku uudelle elämälle, älä mene missään nimessä taaksepäin.

Jatka matkaasi, sä selviät kyllä. Huonoja päiviä tulee, mutta ne kuuluu asiaan ja niistä kuuluu selvitä.
Kevättä kohti mennään, eikö.. 🙂👍

😳Hei Mirlat!

Mukavaa, että sinullakin menee paremmin. Mäkin olin tuolla lumitöissä ja kevätaurinko paistoi, joten voin taas paremmin minäkin. Pieniä ilonpilkahduksia toivon Teille muillekin surujenne keskellä.Jaksamme sitten kulkea eteenpäin taas.

Aurinkoiset terveiset kaikille 🙂🌻 kypsynyt

Kiitos!

Täytyy sanoa, että tämä on hyvä paikka kertoa mitä itselle on tapahtunut. Minä olen ainakin saanut apua siitä kun olen saanut kirjoittaa tänne ja saanut tukea teiltä kaikilta jotka ovat olleet yhteydessä minuun KIITOS PALJON. Jatketaan samaan malliin niin toivottavasti moni muukin saa avun meistä kohtalon tovereista vai mitä ootte mieltä?

🙂🌻 mirlat

Hei ropo, Terri ja Koho!

Mitä teille kuuluu? Mulle kuuluu suht hyvää. Otin talon velat itselleni ja nyt yritän selvitä eteen päin tässä maailmassa. En alkanut siihen et hän saisi kytätä mitä ette kun en ole hänen lähellä. Olen selviytynyt nyt tähän asti suht hyvi. Pikkujouluriseilyllä tutustuin mahtaviin ihmisiin ja saanut siitä lisää intoo elämään. Toivon teille kaikille sitä samaa kuin mulle on nyt tapahtunut (ehkä liian nopeesti) tavannut ihan ihmisen vaikka hänkin on jossain suhteessa vaikee mut elämä alkaa voittaa.

Toivon teille kaikille tsemppiä tulevaisuuteen🙂👍🙂👍

kirjoitelkaa kaikki miten menee olísi kiva kuulla?!

mirlat

Hei teille kaikille,

Ja hienoa tosiaan kuulla, että muillakin alkaa elämä rullaamaan taas omalla painolla.

Minunkin risukasaan alkaa paistaa aurinko vähitellen. Eropapereita ei vielä ole kirjoiteltu, joten se on vielä edessä ja tulee varmaan herättämään taas suruntunteita, mutta tällähetkellä elämä tuntuu itseasiassa ihan mukavalta.
Olen saanut niin paljon tukea ja kannustusta vanhalta tuttavalta, että rikkinäisempikin ihminen pysyisi pystyssä!
Olen taas löytänyt itsestäni kadoksissa olleita piirteitä, joita olen kaivannut ja se kuulkaas tuntuu hyvältä. Eheämpi olo.

Hymyä huuleen ja kevättä kohti!🙂👍

-ropo-

Hei vaan teille kaikille!

Ja mukava kuulla että elämä voittaa tavalla tai toisella. Itse olen edelleen epävarmoilla vesillä. Mieheni joulun alla tuli siihen tulokseen ettei voi elää ilman minua ja yritettäisiin vielä. Hänen tunteensa ovat laimentuneet minua kohtaan ja se on suurin ongelma että voiko vielä tästä tulla jotain. Eropapereita ei kuitenkaan vielä laitettu eteenpäin ja kevät katsellaan. Joulu olikin sitten yllättävän hieno ja uutena vuotena mieheni tunteet vahvistuivat, mutta nyt tuntuu taas menevän alamäkeen. Että veitsenterällä elellään ja se ei ole mukavaa. Tuntuu että minun täytyy varoa jokaista tekoani ja sanaani jotta pysyttäisiin yhdessä ja niinhän sen ei pitäisi mennä. Kuitenkin olosuhteiden pakosta eletään kesäkuuhun asti saman katon alla jokatapauksessa että sen jälkeen on todellisten päätösten hetki. Tottakai helpottaisi jos vaan muuttaisin pois ja päätös olisi siinä mutta kun omat tunteet pitävät kiinni niin kauan kuin jotain toivoa on. Avioliittomme on minun mielestäni ollut kaikinpuolin toimiva kuitenkin enkä näe ettei asioita voisi puhua ja niitä huonoja kohtia parantaa mutta toisen tunteita en voi muuttaa. Täytyy kyllä sanoa että olen yllättänyt itseni sillä kuinka täysjärkisenä olen pysynyt kaiken tämän järkytyksen alla. Siitä saan kiittää kaikkia ystäviä ja teitä!🙂🌻

Tsemppiä elämään ja niihin uusiin suhteisiin 😉

Hei kaikille!

Itse voin kokemuksesta -nyt- sanoa, että huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, ei edes lasten tähden. Itse tein niin kaksi vuotta, pidin kulissia yllä vaikka ukko juoksi akkansa luona sen minkä ehti. Mulle tietysti kerrottiin, että se suhde on loppu. Kuitenkin aina jostain kantautui juttuja miten ’he’ taas olivat siellä, milloin täällä. No lopultahan ’hän’ haki eron. Oli kuulemma myös kasvanut musta irti, vaikka kuulemma huomasi erehtyneensä myöhemmin.
Siihen tarinaan mahtuu paljon p...aa. Mutta nyt kun alan olla selvillä vesillä, ei tunnu enää oikeastaan miltään vaikka tulee tekstari, miten hän mua kaipaa ja vielä rakastaa.
En oikeesti tajua mikä maailmaa vaivaa? tosta vaan voi rikkoa toisten perheen, mikään ei merkitse mitään. Ja kun sitten aviopari on eronnut ja huomataankin, että se vanha ukko tai akka seurustelee, niin johan alkaa maistua hyvältä se entinen elämä ja ne entiset ihmiset.
Yököttää!
Mun elämä sujuu nyt hyvin. Seurustelen myös uudessa suhteessa ja otin myös asuntolainamme ja lapset itselleni. Ehkä joskus kuitenkin tulee ikävä sitä vanhaa elämää, koska vielä ei ole muodostunut niitä rutiineja uuteen suhteeseen. Sitä pettämistä, valehtelua ja muuta pahaa oloa ei ole ollenkaan ikävä.Oli ihana tässä eräänä päivänä ajella autolla kohti mummolaa, kun ei ollenkaan ollut paha olo, eikä tehnyt mieli ajaa ei rekkaa päin, ei puihin, eteenpäin vain.
Ei ne valinnat ole helppoja, mutta ei sekään ole oikea malli antaa lapsille, ainaista riitelyä ja pahaa oloa. Mikä kuva jää lapsille aina itkevästä äidistä, varsinkin jos isä selittää, taas toi äiti teki tollai, niin minun piti tehdä siksi näin.

Jakselkaa kaikesta huolimatta erittäin hyvin. En mä kai päivääkään silti vaihtais pois. Ehkä tuo ’kasvattava’ kokemus oli pakko kokea...??😐

HEI KAIKKI!

OLI TODELLA KIVA KUULLA, ETTÄ PYYHKII HYVIN KUTAKUINKIN KAIKILLA😋. MINÄ AJATTELE TULEVAISUUTTA JA KATSON JOS TEKIS JOTAIN REPÄISEVÄÄ JA JOTAIN SELLASTA MITÄ OLEN JO KAUAN HALUNNUT TEHDÄ. SIIS OTTAA TATUOINNIN NYT OLE SITÄ HARKINNUT KUN ÄIJÄ LÄHTI NIIN EI OLE SE SANOMAS MITÄÄN. MINÄKÄÄN EN VAIHTAISI PÄIVÄÄKÄÄN POIS! NYT TÄYSILLÄ KAIKKI VAAN KOHTI KEVÄTTÄ JA KESÄÄ. OLEN MINÄKIN LÖYTÄNYT UUDEN Kaverin ja mukavaa on huomata et joku välittää mustakin vielä!!!
Hän on huomaavainen ja myös näyttää tunteen esim. (kun olen tiskannut hänen luona niin se sanoo sen, ai sä oot tiskannut ja tulee suukko vielä päälle se tuntuu todella hyvältä, vaikka on ihan mitätön asia.

Ei muutakuin Tsemppiä vaan kaikille🙂👍

Moikka Mirlat ja Koho!

Ensi onnea Mirlat että elämä menee eteenpäin ja olet löytänyt uutta potkua! Rohkeasti vaan sinne tatska kauppaan jos siltä tuntuu!
Itse en hae vielä sen suuremmin mitään vakavampaa suhdetta, vaan on kerrassaan mainiota huomata miten saa miesten päät edelleen kääntymään. Nautiskelen nyt siitä täysin rinnoin.

Sitten Koholle: en nyt oikein löytänyt sitä mistä asti teidän suhteenne on mennyt alamäkeä, mutta voin itse kertoa että minunkin mieheni täydellinen kyllästyminen tuli hieman yllättäen minulle. Veivasimme suuntaan jos toiseen vuodenpäivät kunnes, mieheni meni ostamaan oman asunnon. Alku yksin tuntui tyhjältä, mutta pakotin itseni ihmisten ilmoille väkisin. Niin mielellään kun jämähtää neljän seinänä sisään.

Pitää todellakin paikkaansa, että pitää kehitellä itselleen mielekästä tekemistä tai toteuttaa unelmiaan. Se auttaa eteenpäin tyhjyyden tunteissa ja siinä että saa vähän muutakin ajateltavaa kuin eron. Ja pian huomaa että ei seinät kaadukkaan päälle ja elämä on itseasiassa ihan mukavaa yksinkin (tai kaksin,kuten Mirlat😉). Ei sitä kannata pelätä, vaikka ei se helppoa aluksi ole, niinkuin varman täältä olet lukenut.

Rohkeutta ja voimia sinulle kevääseen, mitä ikinä tulevaisuus tuo tullessaan!

-ropo-

😋🙂🌻hei vaan Mirlat ja Ropo!
Itse olen jo viisikymmentä, mutta kyllä se elämä vielä tämänkin ikäisenä on joskus vaikeaa.

Minulla on neljä lasta ja kaksi lastenlasta ja olen tosi onnellinen siitä että olen jo mummo!
Ilman ohdakkeita ei ole polkuni kulkenut.Vanhimmat lapseni, tyttö 28v ja poikani 25v olivat pieniä kun halusin erota miehestäni. Olimme alkaneet seurustella kun olin 15vuotias ja sitouduin liian aikaisin. Sitten mentiin naimisiin ja tehtiin kaksi lasta. Rakkauteni mieheeni kuitenkin hiipui loppuun ja halusin erota. Sovimme että lapset jäävät miehelle ja kaikki muukin. Hän muutti lasten kanssa entiseen kotikaupunkiimme ja avioitui melko nopeasti uudestaan.
Minulla oli lyhytaikainen suhde joka kariutui, sitten olin vuoden päivät kuin orpo piru.
Sitten tapasin ravintolassa viehättävän miehen ja rakastuin oikopäätä. Aloimmme seurustella ja melko pian hän lähtikin merelle.
Kuukauden aina odotin häntä ja miten ihanaa olikaan se kuukausi kun hän oli maissa!
Rakkauteni huumassa eivät varoituskellot soineet- mies oli alkoholisti.
En minäkään kuppiin sylkenyt joten en tajunnut asian todellista laitaa.
Seurusteltuamme muutaman vuoden päätimme hankkia yhteisen lapsen. Hänelläkin oli aiemmasta suhteesta poika, minulla poika ja tyttö
Saimme ihanan tyttären mutta alkoholi leijui kaiken yllä. Yritin tehdä parhaani ja huolehtia lapsesta,miehestäni ei ollut vastuunkantajaksi. Tilanne kulminoitui kuitenkin siihen että tyttäremme huostaanotettiin kun hän oli 3vuotias. Minulla oli niin pahoja mielenterveysongelmia että olin pitkiä jaksoja sairaalassa.
Mieheni oli myös väkivaltainen hän hakkasi minua.
Jotenkin hän oli alistanut minut niin ja lyönyt itsetuntoni lättänäksi että en osannut irrottautua suhteesta.
Loppujen lopuksi meillä oli erilliset asunnotkin mutta sekään ei auttanut. Hän kömpi aina humalapäissään minun asuntooni,varastettuaan minulta avaimen, söi minun jääkaappini ttyhjäksi, sammui sohvalleni sotkettuaan ensin maton viinilläetc.

Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja päätin jättää hänet.
Tapasin uuden miehen ja pääsin lennosta asumaan hänen luokseen. Turvaan.Entinen mieheni kuoli noin vuosi sen jälkeen kun olin jättänyt hänet-joi itsensä hengiltä.

Nyt olen ollut 13vuotta nykyisen mieheni kanssa, hän on kiltti ja huomaavainen-balsamia haavoilleni. Meillä on yhdeksänvuotias tytär jota rakastamme syvästi.

Käyn edelleen säännöllisesti mielenterveystoimistossa, joitakin lyhyitä sairaalajaksojakin on ollut. Kaikkiin lapsiini minulla on hyvät ja lämpimät välit,elämä hymyilee.
Osaan nauttia arjen onnesta-onni on sitä että mies tuo minulle hellapuut että voin keittää kahvia. Asumme omakotitalossa joka on viihtyisä ja kaunis.

Halusin tällä kirjoituksellani sanoa sen että elämä voittaa, olen perusluonteeltani optimisti ja uskon että kaikki kääntyy loppujen lopuksi parhain päin. Voimia teille ja hyvää alkavaa vuotta!🙂🌻

T:KIIKKO

Kiitos kiiko!

Kiitos paljon! Kun luin tarinaasi niin ihan tuli tippalinssiin. Oli koskettava ja olet kokenut kovia ja tosiaankin se elämä voittaa jossain vaiheessa kyllä. Alkoholi on myrkkyy minun äitin on juonut koko mun ikäni joten tiedän ettei se ole kivaa ollenkaan. Eipä muuta kuin kaunis kiitos sanoistasi ja onnea tulevaisuuteen!!

mirlat🙂👍🙂🌻

Hei vaan!

Miksi kaikki suhteet on vaikeita vai kuvittelenkon vaan? Onko joku mun kanssa samaa mieltä suhde asioista et vaikeeta on ei aina tiedä miten pitäis suhtautuu niihin. Kait mä nyt osaan hiukan eri tavalla suhtautua kun pitkä suhde kariutuu. En odota nyt mitään ihmeitä mut!?! Kännykkä on helvetti kun toinen voi laittaa mitä vaan, eikä ajattele mitä kirjoittaa. Paukautetaan vaan heti mitä sylki tuo suuhun just sillä hetkellä ja sit se pitää ilmoittaa toiselle silläkin uhalla, että se loukkaisi toista. Mitä miehet ajattelee kun ovat kännissä eivät mitään varmaankaan? Onko se jotain näyttämisen iloa et kirjoitanpa nyt tän niin saan taas jotain?????? Auttakaa tää on rasittavaa. No se siitä tuli vaan tällainen olo et on purettava tää johonkin kun tää viikonloppu on muutenkin ihan perseestä jo tähän mennessä ei kai voi enää muuttuu muuksi kun ottaa päähän niin ottaa päähän::😠😝 Terkkuja kaikille joiden kanssa olen tähän mennessä kirjoitellut.
Tsemppiä teille!!!!!

mirlat