No eihän tuo mukavalta kuulosta tuo sinun tilanteesi. Ehkä vaimo ei ymmärrä turhautumisesi syvyyttä? Jos vaikka tulostaisit hänelle tuon avautumisesi, ehkä se saisi jotain rattaita liikkeelle hänen päässään, en tiedä.

Tervehdys Ezekiel,

Käsittääkseni teillä on ehkä tyypillisin elämänvaihe, jolloin pariskunnilla on seksin suhteen erilaiset tarpeet. Paradoksina on, että vaimon elämä täyttyy suurelta osin äidin roolista ja toisaalta aikansa äitinä oltuaan, hän havahtuu siihen, että mies näkee hänet pelkästään äitinä. Haasteena on kuinka pysyä naisena erityisesti itsensä ja myös miehensä takia ja kuinka mies voi tätä tukea.

Olen kuullut lausuman jota omakin kokemus tukee ja joka menee jotakuinkin seuraavasti; mies harrastaa seksiä jotta voisi hyvin parisuhteessa ja nainen harrastaa seksiä kun voi hyvin parisuhteessa. Eli miehen on vaikea korjata seksielämää korjaamatta ensin parisuhdetta. Oletteko keskustelleet siitä kuinka samansuuntaisesti ajattelette parisuhteestanne, kuinka hyvin parisuhde vastaa tarpeitanne ja mitä toiveita teillä on? Tarkoittaako vaimo fyysistä vai henkistä väsymystä?

Lisäksi ihmisillä voi olla kovin erilainen tarve seksin suhteen. Miten halunne kohtasivat parisuhteenne alussa?

Jotenkin kuulostaa sillä, että teillä asian korjaaminen vaatii mittavampaa muutosta eli kyse ei ole mistään seksikikoista. Voisin kuvitella, että vaimon vastahakoisuus parisuhdeterapiaa kohtaan johtuu siitä, että hän näkee, että siellä keskitytään hänen haluttomuuteensa. Kun ei ole haluja, tuntuu epämukavalta käsitellä koko asiaa. Todennäköisesti pariterapiassa joka tapauksessa käsiteltäisiin laajemmin parisuhdetta. Pariterapiaa tulisi ajatella niin, että saadaan apua oman ja puolison sitä myöten myös lasten elämänlaadun parantamiseen. Oppii paremmin ymmärtämään ja ohjaamaan sekä omaa että parisuhteen henkistä vointia.

Voimia toivottaen

Hei,

olen itse 34-vuotias mies, ja koen useinkin seksuaalista turhautumista parisuhteessani,
eikä kommunikointikaan aina tunnu olevan kumppanilleni niin helppoa kuin odottaisin
aikuiselta ihmiseltä.
Sanotaan tämä nyt näin aluksi taustatietona.

Ymmärrän että olet turhautunut tilanteeseen.
Minusta kuulostaa silti että parisuhteessanne on aika iso vaje rakkaudessa
ja välittämisessä. En aio syyllistää sinua omista tunteistasi.

Sanon kuitenkin, että olisi reilua häntä kohtaan sanoa suoraan, kuinka
tärkeästä asiasta sinulle tässä on kyse. Siis ihan suoraan, että olet
harkitsemassa eroa koska et ole tyytyväinen parisuhteeseen. Silloin hänellä
olisi ainakin mahdollisuus lähteä hakemaan apua kanssasi. En tietysti tiedä
oletko jo ilmaissut tilanteen vakavuuden hänelle.

Jos olet jo päättänyt erota (miltä tämä kyllä vähän kuulostaa), niin suunnittelemasi tapainen
"kostaminen" seksittömyydestä pettämällä olisi rehellisesti sanottuna aika hemmetin raukkamainen teko. Jos haluat erota, niin eroa sitten. Rehellisesti sanottuna toivon,
ettet sotke siihen asiaan pettämistä. Uskon myös että se helpottaa eroprosessia
ja huoltajuuden ratkaisua.

Oletko muuten kuullut, että huoltajuus voi olla myös vuoroviikoin jaettua?

Kiitos viesteistänne Nyuu, Beren ja elamaavain81. En ymmärrä kuinka saan tällä foorumilla monta lainausta samaan vastaukseen, joten yritän nyt näin vastata/kommentoida vähän teillä kaikille.

Nyuu

Käyn tällä hetkellä psykoterapiassa nuoruuden koulukiusaamisen takia. Terapeuttini ehdotti juuri kirjeen kirjoittamista vaimolle, kun tuntui että hänelle seksiasioista puhuminen on vaikeaa. Tein sitten niin, ja annoin terppani tarkistaa kirjeeni. Hänestä kirjeeni oli asiallinen, en siinä mitenkään syyllistänyt vaimoani tilanteesta, yritin analysoida mikä itsessäni mättää yms. Annoin vaimolleni kirjeen ja sanoin, että saa ihan rauhassa tutustua siihen. Vaimoni kommentoi kirjettä niin, että rauhotettaisiin (lue: laitettaisiin tauolle) seksielämä hetkeksi ja keskityttäisiin perheeseen, opiskeluun ja työhön. Kyllä se minulle sopi. Tämä tapahtui viime syksynä. Vaikkei seksielämä siitä ole vilkastunut, olen kuitenkin tyytyväinen että sain näin tuotua ajatukseni ja tuntemukseni esille.

Beren

Täytyy näin ensiksi todeta sinulle, että loistavia pointteja nostit esille. Juuri tuo näkemys; mies harrastaa seksiä, jotta voi suhteessa hyvin ja nainen harrastaa seksiä, kun parisuhde voi hyvin. Tässä asiassa voin myöntää, että en ole enää pitkään aikaan ajatellut meidän suhteemme tulevaisuutta ja toiveita. Vaimolla on haaveena omakotitalo, minulla ei oikein mitään juuri nyt kun turhautuminen päällimmäisin olotila. Ehkä itseäni pelottaa tulevaisuus niin paljon vaimon sairauksien suhteen. Eniten pelkään, että vaimon sairaus invalidisoi hänet (joka on enemmän kuin todennäköistä) jo nuorella iällä ja olen sitten itse omaishoitajana vailla seksiä.

Vaimon väsymys on sekä fyysistä että henkistä. Fyysisesti jaksamiseen vaikuttavat rappeuttava nivelsairaus sekä lastenhoito. Toki hän harrastaa tanssia, niin paljon kuin kivuiltaan jaksaa/kykenee. Henkinen kuormitus on seurausta tuosta opiskelusta ja päättötyön tekemisestä. Toki meillä riidellään toisinaan, mutta osaamme antaa anteeksi toisillemme eivätkä riiitelyn aiheet jää kummittelemaan taustalle. Kyllä meillä seksin suhteen on alusta alkaen ollut erilaiset halut. Se vain minua kummastuttaa, kun itse nautin paljon siitä kun saan antaa toiselle mielihyvää mutta toisinpäin asia ei sille tunnu. Vaimo on monesti tuonut esille, että vielä kun pari kuukautta itse jaksaisin niin elämä olisi helpompaa. Siihen tahtoisin uskoa, mutta jotenkin vain epäilen hänen sanomisiaan. Toki meillä vaikuttaa sekin, että lapsia ei usein saa hoitoon/yökylään (noin 1krt/2kk) vaikka isovanhemmat heidän elämäänsä aktiivisesti osallistuvat. Monesti kun ollaan päästy vauhtiin seksin suhteen, niin lapset tulevatkin sitten meidän sänkyyn ja se kerta oli sitten siinä. Mutta tuohan taitaa olla normi lapsiperheissä.

elamaavain81

Mukavaa kuulla myös miesnäkökulmaa asiaan (oletin että aiemmat kommentoijat olivat naisia). Täytyy kyllä myöntää, etten suoraan ole asiaani vaimolleni ilmaissut, enemmänkin hienovaraisesti todennut. Ehkä olisi aika nostaa kissa todella pöydälle asian suhteen.

Uskon, että tuo kostaminen liittyy kiusaamiskokemuksiini, joita käyn parhaillaan läpi kognitiivisessa psykoterapiassa. Kiusaaminen oli pitkäkestoista ja raakaa ja edelleen haudon kostoa kiusaajilleni. Jotenkin vaimon lukuisista pakeista seksin suhteen tulee flashback, kun naispuoliset kiusaajat haukkuivat ulkonäköäni, sylkivät päälleni, moneen kertaan muistuttivat kuinka en pääse koskaan eroon poikuudestani etc. Ei vaan enää viitsi tehdä alotteita, kun lopputuloksen arvaa. Vähän vaikea juuri nyt avata asiaa helpommin ymmärrettävään muotoon.

Yhteishuoltajuutta viikko/viikko -periaatteella olen miettinyt, mutta olen ymmärtänyt ettei tämän ikäisille lapsille sitä vielä suositella. Sen takia yksinhuoltajuus on ollut mielessä.

Kiitos hyvistä kommenteista. En sitten lähtenyt baariin ketään eilen pokaamaan vaan lähdin lasteni kanssa mummolaan. Ajattelin, että kaikki voittavat näit. Lapset näkevät isovanhempiaan, minä saan vähän levätä ja vaimo keskittyä päättötyöhönsä. Lähden kohta itse iltavuoroon päivystämään ja lapset ovat vielä yhden yön täällä mummolassa. Illaksi menen kotiin, niin saa olla vaimon kanssa kahdestaan. Jos siitä vaikka syntyisi jotain vaakamamboa vielä tänään? No toivossa on hyvä elää. 🙂🌻

Heh, taidan olla kahden naisen, ensiksi äidin ja sen jälkeen viimeisen neljännesvuosisataa vaimon hyvin kouluttama, niin tulee naisnäkökulma luonnostaan.

Kuulostaa siltä, että vaimosi sairaus aiheuttaa huomattavaa stressiä taustalla. Vaimosi pyrkii näkemään parempia aikoja, koska mitä todennäköisimmin hän pelkää terveytensä ja perheensä menettämistä. Sinua kauhistuttaa, että kaikki menee vain huonommaksi ja että olet liian nuori siihen, että krooninen sairaus alkaa merkittävästi hallita elämääsi ja näköpiirissä on omaishoitajana olo. Ja kuinka suhtaudutaan kun jättää sairastavan puolison? Kuinka paljon on uhrauduttava? Onko tulevaisuudessa vain entistä vaikeampi erota?

Tilanteenne on molemmille raskas. Voitteko löytää yhteisen sävelen sen suhteen miten ymmärrätte toistenne tilannetta ja tuette toisianne? Voisiko olla niin, että seksin vähäisyys ei ole se vaikein asia? Ainakin se on vain yksi osa kokonaisuutta.

Paljon kysymyksiä vaan ei vastauksia. Teillä on hyvä syy pyytää ulkopuolista tukea ja näkemystä siihen, että löytäisitte toisenne uudelta pohjalta.

ezekiel kirjoitti 22.1.2016 13:56

En nyt keksinyt parempaakaan paikkaa purkaa turhautumista kuin tämän foorumin. Kokemuksia, mielipiteitä ja vertaistukea saa kirjoitella.

Olen kolmekymppinen mies, kaksi pientä lasta (2 & 4v). Vaimon kanssa yhteistä taivalta seitsemän vuotta. Viime aikoina olen kokenut valtavaa turhautumista perhe-elämään, lähinnä seksielämä saralla. Ongelmahan tuntuu olevan perinteinen halujen eripari. Itselläni haluja riittäisi, vaimolla harvemmin. Vaimollani on fyysisiä sairauksia ja niihin vahva lääkitys. Lääkityksen sivuvaikutuksena on väsymystä, jota hän käyttääkin syynä seksistä usein kieltäytymiseen. Itsestäni vain tuntuu, että tuo väsymys on vain tekosyy ja joka muu asia hiertää. Lääketieteen ammattilaisena ja vastaavien lääkkeiden kanssa itsekkin kokemusta omaavana väsyttävän vaikutuksen pitäisi jo olla poistunut. Hoitavan lääkärin mukaan tätä lääkitystä pitäisi käyttää puoli vuotta ennen kuin voisi seuraavaa kokeilla. Nuorena kollegana minulla ei ole tapana kyseenalaistaa kokeneempien lääkärien näkemyksiä, ja mennään nyt näin.

Muuten elämä on minusta mallillaan. Osallistun lastenhoitoon tasapuolisesti, olen ollut hoitovapaalla, kun vaimo on ollut töissä lasten syntymän jälkeen yms. Vastaan meidän perheessä ruoanlaitosta, pidän kodin siistinä ja käyn kokopäivätöissä. Vaimoni opiskelee tällä hetkellä ja valmistunee nyt keväällä. Tämänkin viikon olen vastannut pääsääntöisesti lasten hoidosta, kun vaimo on tehnyt päättötyötään.

Olen vaimolle moneen otteeseen puhunut, että voisimme lähteä ammattiauttajalle puhumaan kahdestaan, mutta hän ei ole lämmennyt ajatukselle. Onko siinä sitten jotain häpeää taustalla, en tiedä. Tuntuu vaan niin turhauttavalle, olen elämäni parhaassa iässä ja toinen osapuoli ei halua tulla vastaan yhtään seksin suhteen.

Tekisi mieli vain lähteä tänään baariin, pokata sieltä joku ja lopun sitten kaikki arvaakin. Maanantaina paperit käräjäoikeuteen ja avioeroa hakemaan. Mutta ei vaan viitsisi näin tehdä. En ole koskaan vaimoani pettänyt ja kynnys on korkealla. Tuntuu, että jos pettäisin, eniten pettäisin lapsiani. Ei olisi kiva aamulla vastata kysymykseen, kun vanhempi lapsi kysyy missä isi on ollut yön? Ei ainakaan töissä, kuten yleensä. Minulla ei ole tapana valehdella lapsilleni näin vakavissa asioissa. Meillä on totuttu puhumaan asioista oikeilla nimillä lasten kehitystaso huomioiden. Tietyllä tavalla haluaisin kostaa vaimolleni tämän kaiken seksittömyyden, menemällä käräjille lasten huoltajuuden suhteen. Vaikka minulla on vain 2% todennäköisyys saada lasteni huoltajuus, saisin kuitenkin hyvän asianajajan ja vaimon fyysiset sairaudet vaikuttavat kyllä lastenhoidon arkeen.

Hohhoijaa. Voi olla sekavaa tekstiä mutta niin on miehen mielikin nyt.

High on testo?

Liki viiskymppisenä eroisänä sanoisin tähän, että jos sä rakastat sun vaimoa ni seksi on sit mitä turhimmasta päästä syitä edes harkita eroa. Mutta rakastatko? Nimittäin tuo kostoajatus ei ole tasapainoisen perheellisen miehen päähän sopivaa. Se pitää toki rehellisesti myöntää, mutta veikkaanpa että sä ajattelet noin vain kun et oikein ole luonut perhelähtöistä kokonaiskuvaa siitä missä nyt olette ja mitä sille on tehtävissä. Tehkää tommonen tilannekatsaus vaimos kans, avaudu sille tosta turhautumisen takia välillä päähäs tulevasta ajatuksesta,avaudu vain siinä tapauksessa että koet niiden tulevan turhautumisesta seksin vähyyteen eikä ne kuvasta sun oikeita aikeita. Perehdy erolapsuuteen, löytyy paljon hyviä kirjoja ja nettisivujakin. Niistä tulee kummasti ne lasten silmät päähän ja motivaatio hoitaa parisuhdetta nousee. Tilanne sinänsä, ihan oikeesti näyttää helpolta hoitaa jos yhteistä tahtoa löytyy.

Olen paljolti samoilla linjoilla Berenin kanssa. Meillä miehillä taitaa usein olla tapana jättää naisen tarpeet vähäisemmälle huomiolle. Oletteko keskustelleet siitä, saako vaimosi tarvitsemansa parisuhteestanne, myös seksi mukaan lukien?

Kun luin että olet tyttöjen kiusauksen kohteena ollut ja käyt läpi sitä terapiassa niin eikö olisi ihan luonnollista että siitä nousee sinulle katkeruus ja muut tunteet pintaan, et edes huomaa sitä? ja vaimosi vaistoaa ne.
Eikö terapeuttisi ole se henkilö jolle sinun pitäisi puhua tästä ongelmasta. Hän varmaan on myös sitä mieltä ettei ero tai kostaminen ole se oikea ratkaisu.
Perhe, avioliitto on lupaus ja tahto olla yhdessä, rakentaa yhteistä elämää. Et voi etukäteen tietää miten käy. sinulle itsellekin voi tulla mitä vain sairauksia, tai lapselle, hyljätäänkö kaikki jotka eivät toimi just niin kuin joku haluaa? kamalan pelottava ajatus.