Tuore aviomieheni on ihastunut toiseen
Olemme olleet naimisissa noin puoli vuotta, mutta sitä ennen olemme olleet kaukosuhteessa neljä vuotta. Aviomieheni kertoi minulle noin viikko sitten, että hänen tunteensa minua kohtaan olivat muuttuneet, ja että hän tunsi välittävänsä toisesta naisesta. Hän kertoi tämän minulle itkuisena ja erittäin hämmentyneenä. He eivät ole tehneet mitään fyysistä, mutta mieheni kertoi ajattelevansa häntä paljon.
Toissapäivänä muutimme vihdoin samaan kaupunkiin yhteiseen asuntoon. Olemme puhuneet tunteistamme (ja hänen tunteista toista naista kohtaan) nyt päivittäin, joka on aina johtanut siihen, että minä alan itkeä lähes hysteerisesti, ja mieheni itkee myös. Hän kertoo, ettei halua olla ihastunut toiseen naiseen, ja että olen hänelle täydellinen, eikä hän ymmärrä miksi näin tapahtuu. Kun ehdotin, että hän katkaisee välit totaalisesti toiseen naiseen, eikä lähetä enää hänelle mitään viestejä, niin hän sanoo ettei pystyisi siihen. Sanoin, ettei meillä ole muita vaihtoehtoja. Pelkään, että ellei hän katkaise välejä kokonaan, seuraa siitä pettäminen ennemmin tai myöhemmin. Minusta tuntuu niin pahalta, etten voi tehdä muuta kuin itkeä.
Mieheni on töissä pitkät päivät ja minä haen vasta töitä uudella paikkakunnalla. Tulen olemaan paljon yksin kotona, kunnes saan töitä ja ystäviä täältä. Kaipaisin kuulla muiden kokemuksia, ja vinkkejä miten selviä tällaisesta tilanteesta. Mieheni haluaisi selvästi tukahduttaa tunteensa, mutta ei taida olla ihan valmis siihen…
Toinen asia on, ettei minulla ole ketään kenelle puhua tästä. Asumme ulkomailla, enkä tunne täältä ketään, joka voisi auttaa. Rakastan miestäni paljon, ja haluan auttaa häntä pääsemään tämän yli. Uskon, että selviämme, jos vaan saisimme tukea jostain.
En ole parisuhde-ekspertti, mutta kuitenkin suhteenne kulku - pitkä kaukosuhde ja vasta lyhyt tiivis yhdessäolo, kuulostaa reseptiltä paniikkiin. Tarkoitan vain, että muuttuiko miehesi elämä kovasti kun olette olleet yhdessä, ehkä hän kokee itsensä rajoitetuksi, ei enää vapaaksi ja reagoi kuten kerrot. Onko hän ollut aiemmin pitkässä parisuhteessa ja asunut kenenkään naisen kanssa koskaan pidempään yhdessä? Kokeeko hän hirveästi painetta olla aviomies? Onko itsellesi myös tilanne uusi? Kaukosuhde ja toisen läsnäolo vuorokauden ympäri on niin erilaista. Hänen pitäisi kysyä itseltään onko hän todella rakastunut tuohon naiseen vai siihen vapauteen, mitä hän ehkä edustaa. Ehkä hän ei olw rakastunut naiseen vaan rakastumiseen, vapauteen ja vapauteen mennä ja tulla, tehdä mitä haluaa.
Mieheni on ollut aikaisemmin kahdessa suhteessa, josta toinen oli lähes kaksi vuotta pitkä. He eivät asuneet yhdessä, mutta asuivat kuitenkin samalla paikkakunnalla. Voi se olla, että hänellä on paineita uudesta tilanteesta, niinkuin minullakin on. Itse en ole ollut pitkässä suhteessa aikaisemmin, ja yhdessä asuminen on kyllä uutta.
Toivon niin, että olet oikeassa sen suhteen, että hän ehkä rakastaa sitä vapauden tunnetta, mitä hän tuntee, kun on (yhdessä muiden kavereiden kanssa) viettänyt aikaa sen toisen naisen kanssa. Mieheni on nyt päättänyt katkaista välit hänen kanssaan, mutta voi mahdollisesti joutua näkemään häntä vielä työssään, sillä naisen työt tulisi päättyä vuoden vaihteessa.
Pelkään, ettei mieheni rakastakkaan minua. Hän sanoi toissapäivänä, että tunteet toista naista kohtaan olivat voimakkaammat, kun mitä hän tuntee minua kohtaan. Se toinen nainen ei kuullemma tunne samaa miestäni kohtaan (onneksi!!), vaan pitää häntä ystävänä. Lähes samaan hengenvetoon hän kertoo, kuinka minä olen täydellinen ja kaikin puolin paras hänelle. Epätoivossaan hän sanoi, että ei halua, että tuhlaan vuosiani hänen kanssaan, ellei sitä syvää rakkautta ole välillämme. Kun hän vihdoin iltaan mennessä oli rauhoittunut, jatkoimme kuitenkin "normaalisti", koska mieheni vanhemmat tulivat matkalta kotiin, ja meidän oli määrä tavata.
Olisi aivan uskomatonta, että mieheni ei rakastakkaan minua, en suostu uskomaan sitä. Olen aina ollut varma siitä, että hän rakastaa minua. Myös ystävämme ja vanhempamme ovat varmasti olleet vakuuttuneita rakkaudestamme. Tämän on pakko olla vaan keskimäärää vahvempi ihastuminen hänen puolestaan... Se on ainoa asia, mitä voin uskoa.
Olen kertonut tästä mieheni veljen kihlatulle, vaikka emme tunne vielä kovin hyvin. Minun oli pakko puhua jollekkin silloin, kun mieheni kertoi siitä, että tunteet naista kohtaan ovat vahvemmat, kun mitä hän tuntee minua kohtaan. Hetken ajattelin, että se on nyt siinä sitten, tämä lyhyt avioliitto. En voisi kuvitellakkaan kertovani asiasta vanhemmilleni, jotka maksoivat suuret häät. Kaipaan kuitenkin kovasti kotiin, tunnen olevani loukussa täällä ilman läheisiä.
Hei taas, minusta tuntuu että miehesi kannattaisi pitää pieni jäähy ja miettiä mitä oikein tahtoo elämältään. Miettiä mitä elämä sitten olisi ilman sinua. Itse kysyisin "haluatko että lähden" ilman sen ihmeempää tunnetta. Ja todella lähtisin jos hän sanoo kyllä. Älä mieti turhaan vanhempiesi kustantamia häitä, älkääkä nyt heti laittako eropapereita vetämään. Kyseessä voi olla alkupaniikki kun miehesikään ei näytä parin vuoden aiemmankaan suhteen aikana jakaneen samaa taloutta kellon ympäri. Itsekin asuin pitkään yksin ennen avioliittoa ja välillä ajattelin avioliiton alkuaikoina että kuka tuo oikein on joka on valloittanut sänkyni ja tunkeutunut alueelleni, tunnenko häntä edes ja miksi pitää jonkun toisenkin aikataulut huomioida jne.jne. Luin että avioero on todennäköisin kahden ensimmäisen avioliittovuoden aikana. Siinä on aika lailla sopeutumista aloittaa avioliitto ja arki aina yllättää. Kun se on lopulta yhtä tylsää yhdessäkin ja saman tv:n ääressä jökötetään kuitenkin🙂 Kerroit että olet ulkomailla; tutustu ympäristöön, mene vaikka kielikurssille siellä ja opettele paikallinen kieli ellet sitä jo osaa, tee jotain ihan itse, vaikka tanssitunteja tai jotain mitä vaan ilman miestäsi, oma aikataulu ja omat menot, ettei hän tunne olevansa ainoa miksi olet siellä. Ei tule tunnetta hänelle takertumisesta ja siitä että aina on tultava kotiin tasan klo x. Muuta en keksi mitä itse tekisin ja itse asiassa teinkin.