Hei susanna. Luin kirjoituksesi monta kertaa mutta en sitten vastannut. Syynä oli se, että en ole ihan samassa tilanteessa mitä Sinä olet. En elä parisuhteessa, kirjoittelen vaan perheestäni. Minulla ei ollut tarpeeksi rohkeutta kirjoitella omasta tilanteestani. Nyt kuitenkin kirjoitan, kun otsikko on sopiva.

Minun perheessäni on tehty parikin itsemurhaa. Ja tuntuu hieman siltä, että meillä joku jatkuvasti on siinä kunnossa, että tekee kohta itselleen jotain. Mutta meillä ei uhkailla itsemurhalla, meillä vaan yritetään se tehdä. Kun, edellinen epäonnistuu, muutaman kuukauden päästä voi jo uutta yrittää.
Pari vuotta on mennyt siihen, että olen toipunut läheiseni itsemurhasta ja samalla yrittänyt pitää elossa toista läheistäni.

Eihän tämäkään kirjoitus Sinua auta, mutta ehkä huomaat, että et ole yksin.
Itse keräilen voimia ja yritän alkaa elää omaa elämääni. Aina vaan on sellainen tunne, että en voi mihinkään lähteä vaan minun pitää vartioida läheiseni elämää.

Hei Susanna!

En ollut aikaisemmin lukenut alkuperäistä viestiäsi, mutta vastasin sinne jotain.
Todella ikävää, jos olet joutunut kokemaan hyljätyksi tulemista täälläkin.

hei susanna 61, Olen pahoillani jos loukkaa kun ei kukaan kommentoi/vastaa. itselläni vähän samat fiilikset. En ole mikään nettivirtuooso ja löysin nämä sivut sattumalta ja kirjoitin nettukeen ja odottelen edelleen yht.ottoa.
Se että et ole saanut vastauksia voi johtua monista asioista. Kuten että täällä kaikilla on ongelmia ja sitä yrittää parhaansa mukaan jokainen rämpiä eläämänsä läpi ja toisten ongelmat voi tuntua liian ahdistavalta.
menen nyt lukemaan sen sun alkuperäisen tekstin uudestaan ja kirjoitan lisää sinne... koitetaan jaksaa.

susanna61 kirjoitti 14.10.2005 klo 21:56:

Miksi niin onet ovat lukeneet, eivätkä vastaa toisen hätähuutoon? Onko jonkun toisen kirjoitus arvokkaampaa kuin toisen, kun toisen viestiin tulee vastauksia eikä omaan..? Tunnen itseni ja ongelmani ihan arvottomaksi.....? Eikö se ole vakavaa tai kiinnostavaa, kun toinen uhkaa itsemurhalla, eikö se ole kommentin arvoista..? Ei kai sit..! Oon kai ihan yksin täällä..! Siltä ainakin vaikuttaa...!!!

tähän voi kai sanoo nii että johtuu kai siitä ettei osaa ketää sanoo mitään lohruttavaa tai sillee et mikä ois tilanteesee sopivaa.. mutta kyllä varmaa sun kirjotukset on kiinnostavia, mut jos esim. joku kimma puhuu eks poikaystävästä tai nykysestä nii mitä siihe voi sanoo? mut mulla on sama onkelma, mut ei kai se arvookkaampaa oo, varmaa johtuu vaa siitä ettei osaa sanoo siihe asiaa mitään tai sillee.. mä oonki tosi loistava sanoo tähä jotain viksua, ku useimmat pitää mua muutenki pikku pentuna ☹️

Moi Susanna!

Minäkin myönnän, että luin viestisi, mutta en oikein tiennyt mitä vastata. Tuntuu hölmöltä vasta viestiin, jos en osaa kommentoida asiaa mitenkään. Olen pahoillani ja toivon, että saat apua ongelmaasi. Olin ajattelematon, eikä missään nimessä ollut tarkoitus loukata sinua.🙂🌻

Itse "eksyin" tänne sivuille, kun olin todella masentunut. Sitten selailin näitä viestejä ja en löytänyt sellaista viestiketjua, jossa olisi samoja ongelmia, kun minulla. Siksi kirjoitin suoraan tuonne tukihenkilölle. Se, että sain purettua ajatuksiani kirjoittamalla ja vielä anonyymisti helpotti todella paljon. Kyllä sieltä on ihan kivasti vastattu, vaikka päiviä on mennytkin. Ihmiset ovat herkässä tilassa, kun tänne kirjoittavat, ainakin itse olin. Sitä pelkää, että kirjoitta, jotain väärin. En halua aiheuttaa toiselle enempi pahaa oloa, kun hänellä jo on. En ollut miettinyt ollenkaan sitä asiaa, että myös vastaamattomuus tuntuu pahalta. ☹️ Anteeksi.

Zemppiä ja mukavaa talvea! 🙂🌻

tiiän Susanna miltä susta tuntuu, itekki itken vähä väliä iha ilman syytä ja raivostuttaa ku ei ikuna tapahru mitään.. muut menee kaupunkilla ja tuolla ja mä oon vaa yksin kotona. mut ketäs kiinnostaa jos on epäsosiaalinen hylkiö ja hemmetin ruma sellanen

ja otsikkoon lisäks, mä tiiän miltä tuntuu ku ihmissuhteet ei vörki. tai ku ei osaa olla ihmisten kanssa tai sillee.. mä pilaan aina kaiken.. en mä voi sille mitään.. ku en mä haluu yksinkää elää koko elämääni.. ☹️ kuten tuskin ketää muukaan..

susanna61 kirjoitti 14.10.2005 klo 21:56:

Miksi niin onet ovat lukeneet, eivätkä vastaa toisen hätähuutoon? Onko jonkun toisen kirjoitus arvokkaampaa kuin toisen, kun toisen viestiin tulee vastauksia eikä omaan..? Tunnen itseni ja ongelmani ihan arvottomaksi.....? Eikö se ole vakavaa tai kiinnostavaa, kun toinen uhkaa itsemurhalla, eikö se ole kommentin arvoista..? Ei kai sit..! Oon kai ihan yksin täällä..! Siltä ainakin vaikuttaa...!!!

Voi hyvä susanna61 minä olen uusimpija liittyjijä tähän Foorumiin ja en ole osannut vielä lukea kaikkija HÄTÄHUUTOJA.
Minunkin viestini on lukenut aika moni mutta kommenttija ei ole tullut. Ja toivon ja rukoilen ettei minun laisija imhmisijä olin maan päällä😭.
Et ole Susanna arvoton ihminen maan päällä, vaan sinunkin elämässä on taroitus, niin kuin ISO kirja sen kirjoittaa.
Itse olen heikko / syntinen ihninen , mutta onneksi löysin nämä sivut netistä ja saa purkaa tuntemuskijani / huolijani vastauksimasta viesteihin huolimata.

Susanna hyvä elä luovuta.
Etsi elämästäsi jotai Positiivistä, tartu siihen ja nauti.
Katsele Syksyistä maisemaa, mene lenkille ja kun tulet iltahämärässä kotijo, sytytä kynttilä.
Istahda ja mieti missä meni pieleen😉
Älä edes ajattele itsetuhoja.
🙂🌻Valoa elämääsi ja elämänhalua.