Tuntuu että kuolen palapalalta
Olen kolmekymppinen mies jolla tuli ero avopuolisin kanssa tuossa toukokuun puolivälissä. Ja nyt olen aivan hajalla. Tiedän että se ihminen jonka kanssa olin 6,5vuotta oli minulle juuri se oikea. En vaan osannut pitää parisuhdetta yllä ja sen takia sitten koitti tämä karmaiseva hetki kun puoliso sanoi ettei hänestä tunnu enää hyvällä olla minun kanssani. Molemmilta rakkautta kyllä löytyi ja minulta sitä löytyy yhä edelleen niin paljon että sydämeni huutaa suoraa huutoa tuskaansa ja sieluni tuntuu kuolevan palanen kerrallaan.
Olen menettänyt sen ihanan ihmisen, ihmisen joka oli kaikinpuolin täydellinen juuri minulle mutta minä en sitä vain osannut koskaan hänelle kertoa. En osannut sanoa riittävän usein hänelle että rakastan sinua, enkä osannut halata häntä kun hän sitä olisi tarvinnut. Nyt olen sitten yksin ja kärsin tekemättömistä asioista.
Joka toinen päivä tuntuu siltä että haluan kuolla. Sitten seuraavana päivänä tuntuu siltä että minun täytyy yrittää jotenkin saada hänet takaisin, mutta miten? hän asuu nyt toisella paikkakunnalla josta minä muutin tänne eri puolelle suomea töiden takia. Eli en pyytää häntä esim. kahville jotta voisin keskustella hänen kanssaan.
Asun isossa asunnossa koska meidän piti alunperin muuttaa tänne yhdessä mutta siitä huolimatta tuntuu että seinät kaatuu päälle. Edes töissä ollessani tai kavereiden kanssa aikaani viettäessä en pysty olemaan ajattelematta häntä. Itken joka päivä vakio määrän itkujani 😭 Laitan ruokaa vain todetakseni ettei se maistu. Vapaalla ollessani veden kännit jotta edes sen hetken olo on parempi.
Lääkitystä en halua koska se on teennäistä mielen parantamista ja terapiaan en halua mennä (joskus olen käynyt) kun siellä on aina vaan ne samat virret ”kyllä se elämä vielä hymyilee ajan kanssa ja löytyy uusi ihminen jota voit rakastaa jne.”. En halua ketään uutta ihmistä kun tiedän että minulla oli se jonka kanssa olisin voinut elää elämäni loppuun asti. Että tälläistä minulla, kommenteja otan mielelläni vastaan ja miksei hyviä neuvojakin.
Hei Ressuu,
Tiedän mitä käyt läpi. Eikä se ole lyhyt tie. Itse olen kohta vuoden käynyt läpi tätä mielessäni. Alussa vain tietäen, että kohta tämä on ohi ja sitten kun se sanottiin, se oli ohi vain häneltä. Minulla se vain jatkuu ja jatkuu....
Yhä uudelleen vuorovesi tuo tietoisuuteeni surun menetyksestä ja hetkittäin ilon muistoista hänen kanssaa ja taas surun siitä, etteivät ne hetket koskaan palaa ja että hän viettää hetket jonkun toisen kanssa.
Puoli vuotta elämää ääneen sanotun totuuden kanssa näkemättä häntä enää on ollut tuskaa. Yllätyn päivittäin itsekin siitä, että edelleen elän, vaikka joka päivä kuolen monta kertaa. Mutta se mikä ei tapa kai sitten vahvistaa.
Arjen rutiinit pitävät pystyssä.
Ensin ponnistelin aamukahvin keittoon.
Luin lehden, vaikka en tajunnut mitään lukemaani.
Puin päälle, kampasin hiukset, vaikka en enää välittänyt meikata tai välittää miltä näytän. Olisi ollut sama, vaikka olisin lähtenyt alasti pihalle tai säkkiin puettuna.
Söin, vaikka mikään ei maistunut miltään. 😝 Söin jopa niin paljon, että lihoin ja sitten taas jätin syömättä ja laihduin. Nälkää en tuntenut.
Tein työtä, joka olikin ainoa, joka helpotti. Tarvittiinhan minua vielä jossain edes, kunnes työni loppui ja jäin työttömäksi. Nyt käyn vapaaehtoisesti auttamassa ihmisiä, koska en pysty olemaan kotona, ajattelisin vain häntä ja sitä, ettei häntä ole minulle enää.😭
Yhtä en ole oppinut, olemaan hiljaa. Joka päivä pelkään, ettei hän vastaa enää viestiini. Aika usein niin käykin. Taidan kiduttaa itseäni ja nöyryyttää. Mutta niin paljon haluaisin hänet takaisin.
Rakkaus tulee ja iskee. Minut se iski maahan, joskus nousen täältä. Joskus nouset sinäkin 🙂👍
Lohduttaudu vaikka sillä kyynisellä totuudella, että vaikka rakkaus tuntuu ikuiselta, se tutkimusten mukaan loppuu 2 vuodessa parisuhteessa ja sen tilalle astuu kiintymys, ystävyys ja kumppanuus. Sait kokea sen parhaimman osan ja keskimäärin pidempään kuin muut.
....niin, oikeassa olet, ei lohduta yhtään tippaa.... mikään ei voi lohduttaa...
Toivon että jaksat ja pärjäät, välillä paremmin, välillä huonommin kuten minäkin minuutin, tunnin, päivän jne. hetkestä hetkeen. Suru jää.😟
Terveisn ER
Ressulle.
Itse olen 31 vuotias mies ja minun 10 vuotinen avosuhde loppui puoli vuotta sitten. Kävin nuo samat tunteet läpi. Minut jätettiin toisen miehen takia. Kaverini.
Ja häpeilemättä voin sanoa että oli elämäni suurin ja pahin onnettomuus. Itse en kyennyt syömään, en tekemään töitä en mitään. Minä otin lääkkeitä koska en varmaan olisi edes elossa ilman niitä. Käytin niitä 2 kk jonka jälkeen kykenin taas "olemaan".
Kuten kerroin, minulla oli nuo samat tunteet kuin sinulla. Ensimmäisinä viikkoinen en pystynyt kunnolla hengittämään. Join viinaa jotta surun pahin terä lähtisi. Kunnes tuli krapula ja suru vain kasvoi.
Haluaisin kuitenkin kertoa mitä minulle sitten kävi. Tapasin muutama kuukausi eron jälkeen tytön joka herätti minussa tunteita. Ajattelin että ei tästä enää asiat voi huonommaksi mennä joten rohkaisin itseni pyytämään häntä ulos. Ja arvaa, hän LÄHTI!! Päätin että minä yritän uudestaan niin kauan kunnes onnistun. Minut voi jättää vaikka 100 kertaa, en suostu luovuttamaan. Niin hyviä kokemuksia minulla oli ex:n kanssa. 10 ihanaa vuotta. Jos saan joskus parisuhteen joka on edes lähes yhtä hyvä, olen onnellinen.
Loppu on kliseinen. Rakastuimme kumpikin, asumme jo yhdessä. Olen ENEMMÄN rakastunut kuin exääni aikoinaan. En tiennyt että se on mahdollista 😀 Muutimme nopeasti yhteen, monet varoittelivat että liian nopeasti mutta toistaiseksi homma sujuu. Ja olen ONNELLINEN.
Minulla oli myös ajoittain ongelmia kertoa ex:lle että "rakastan sua" tai kaikkea sellaista mitä sullakin on/oli. Nyt minulla on tyttöystävä (avovaimo) jolle minulla ei ole ongelmia muistaa sanoa kauniisti. Se tulee selkäytimestä. En tiedä opinko erosta vai mistä on kyse, mutta nyt aurinko paistaa !!!
Tämän kertomuksen tarkoitus on rohkaista sinua avaamaan silmät maailmalle ja muille ihmisille. Suru pitää surra, mutta älä vaivu epätoivoon. En ole uskovainen mutta silti usko seuraavaan: "Jumala antaa moninkertaisesti takaisin sen mitä on sinulta vienyt".
Hei Ressuu🙂🌻🙂🌻
Jokainen lukija ajattelee eri tavoin ja kunnia niille ajatuksille.
Kuten sanoit että vapaa aikana vietät poikien kansaa juoden niin että surut kaikkoa, no onhan se sinun tapa surra mutta kyllä tuolla tavoin et tavoita häntä koska et tee sen asian kanssa työtä.
Soita hänelle puhuu omista tunteista hänelle, kaipaus rakkaus ikävöinti ja kaikkia tunteita häntä kohta kohdistuvia ajatuksia. Kerro myös miten ja mitä olet oppinut eron jälkeen ja pyydä hänet sinun luo tai vaihtoehtoisesti kysy saatko sinä tulla hänen luo ja yritä keskustelemalla luoda ja osoittaa että olet puhekykyinen ja ajatuskykyinen vertaista miestä jota hän sinut tuntee.
Ole avoin ja rehellinen , ei se muuten toinen osapuoli osaa eikä tietä mitä suhteen jälkeen olet oppinut.
En usko että toinen osapuoli on noin vain unohtanut sinua , kyllä hänelläkin on surua sinua kohden ja janoa omalla tavalla tietää miten ja missä menet nykyhetkenä.
Olen toivorikas sinun puolesta ja toivon että voisitte jatkaa uutta suhdetta vanhan suhteen päälle, jokainen ihminen on oma kriisinsä eli kasvunsa ja se kuuluu elämään.
Ilman kasvuja eli kriisiä emme olisi ihmisiä vain robotteja.
Paljon paljon voimia sinulle , ressuu🙂🌻
Kiitoksia kaikille vastaajille sanoistanne. Ne antoivat paljon. Ensinnäkin viimeisimpään vastaukseen sen verran että olen hänellä kyllä kertonut mitkä ajatukseni ovat tällä hetkellä ja mitä olen oppinut. En puhelimessa mutta kirjoittamalla hänelle pitkiä sähköposteja. Lisäksi olen kirjoittanut asioista blogiini jota tiedän hänen lukevan. (blogi muuten lyötyy samalla nimimerkillä vuodatuksesta jos joku haluaa sieltä lukea ajatuksistani. Kirjoitan sinne päivittäin).
En tiedä miten muuten enää tai pikemminkin kuinka pystyisin hänelle enää enempää vakuuttelemaan että juttumme voisi vielä toimia. Ja ehkä hän ei enää oikeasti rakastakkaan minua ja toiveeni ovat turhia.
Tiedän myös sen että naisia on maa pullollaan mutta kun en pysty ajattelemaan ketään muuta rinnalleni kun minulla oli jo se oikea. Tiedän että tässä tilanteessa tälläinen ajattelu on ihan normaalia mutta uskon että tässä on kuitenkin kyse vahvemmista tunteista. Ennen tätä kyseistä henkilöä en nimittäin ole pystynyt rakastamaan ketään. Vaihdoin vain naisia kuin sukkia ja yhtä aikaa saattoi ola kaksikin kierrossa. Tämän suhteen aikana alussa asia kävi mielessä mutta pian huomasin että hei minähän rakastan.
Mutta muutama päivä tässä on vierähtänyt ja en hänestä ole kuullut sen ihmeempiä. Joten tilanne ei ole oikeastaan muuttunut miksikään. 😞
Hei,
Luen tekstiäsi ja pohdin samalla omaa tilannettani. Oma mieheni voi pahoin liitossamme, eikä puhunut siitä. Ratkaisuksi tuntuikin sitten löytyvän yhteinen ystävättäremme. Nyt olemme jonkinlaisessa välitilassa, jossa mieheni miettii mitä hän haluaa. Tämä aika on raskasta. Juuri tuo kertomasi siitä, ettet voinut toista vakuuttaa yhteisen jatkon mahdollisuudesta on kovin tuttua. Mietin tekstisi perusteella myös tulevaisuutta, kuinka selviäisin noista tunteista joista kerrot. Tuo ahdistus on läsnä koko ajan, kurkun päässä on valtava pala koko ajan, joka tuntuu estävän hengittämisenkin aika ajoin. Kun olo on oikein paha, olen ottanut rauhoittavan lääkkeen - mainitsit suhtautuvasi kielteisesti lääkkeisiin. Jotenkin vain on tuo paha olo välillä katkaistava, että jaksaa taas. Voimia sinulle.🙂🌻
Hei Ressuu🙂🌻🙂🌻
Valitettavasti Sinun naisesi on tehnyt sellaisen päätöksen ettei takaisin tulo olisi enää mahdollista.
Teidän suhde oli pitkä ja kunnioittava mutta siinä on te kaksi olette olleet molemmat päätekijöitä ja päätös mitä olette tehneet ovat ikävä kyllä joskus lopullinen.
Olen pahoillaan että olin toivorikas sinun puolesta.
Voin kertoa että minulla oli joskus menneisyydessä suhteellisen pitkä suhde mikä kesti 7,5 v mutta siihen se sitten jäi , me molemmat muutuimme matkanvarrella niin paljon ettei se rakkaus mikä oli ollut ei enää ollut ja siihen suhde sitten jäi ja siitä lähdimme molemmat eri teille , hän teki aloitteen toisen naisen kanssa ja sitten sen jälkeen minä löysin nykyiseni jonka kanssa olen ollut yhdessä yli 26 v ja elämää jatkuu yhä.
Joskus mietin sitä exä mutta siihen se miettiminen jää koska menneisyys on menneisyys eikä koske nykypäivä.
Paljon paljon voimia sinulle ja hyvää kesää Sinulle🙂🌻🙂🌻