Moi!

Tunnistan hyvin tuon, että et osaa erottaa ystävyyttä ja romanttista rakkautta. Uskoin pitkään olevani jotenkin vääränlainen tai rikki (lapsuuden traumoja) ja yritin oppia rakastamaan vain yhtä ihmistä kerrallaan romanttisessa mielessä. Joitakin vuosia sitten, kun olin eronnut pitkästä parisuhteesta, tutustuin tarkemmin siihen miksi ihastun muihin vaikka olen varattu. Oli tosi iso helpotus lukea kirjoituksia, joissa sanottiin että minussa ei ole pohjimmiltaan mikään vikana. Kysymys on enemmänkin siitä, miten osaan olla avoin omista teoistani. Ajatuksiani ei voi kukaan muu säädellä enkä siis usko enää ns. "henkiseen uskottomuuteen". Pikemminkin minusta on kamalaa, että niin moni kokee jopa vuosia huonoa omaatuntoa siitä että on ajatellut jostakin toisesta ihmisestä kuin kumppanistaan romanttisesti / seksuaalisesti. Meillä kaikilla on kuitenkin omat fantasiamme ja kyse on enemmänkin siitä mihin suuntaamme huomiota - omaan kumppaniin vai kaikkialle muualle.

Oletko kertonut ajatuksistasi kumppanillesi? Asian puheeksi ottaminen voi olla tosi vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on elää tunteessa, että ei tule ymmärretyksi. Minua auttoi esimerkiksi kirjojen "Kahta kauniimmin" ja "Ethical Slut" lukeminen. On ollut tosi helpottavaa huomata, että mun ei ole pakko laittaa ihmisiä mihinkään "laatikkoon" - en voi jostakin tapaamastani ihmisestä tietää tuleeko hänestä kaveri tai ystävä, tai onko meillä kenties romanttinen taso myös olemassa. Tärkeintä on mielestäni olla avoin ja rehellinen sekä itselleni että rakkailleni. Elän tällä hetkellä onnellisesti kumppanin kanssa, joka ei varsinaisesti pidä siitä että voin tykätä myös muista, mutta kuitenkin jotenkin hyväksyy sen. Yritän opetella parempia tapoja kertoa missä menen oman pääni ja tunteideni kanssa ja mitä asioita olen valmis hänen toiveidensa mukaan tekemään.

Helppoahan tämä ei ole, mutta uskon että raivorehellisyys auttaa siihen ettei tarvitse pelätä ja hävetä - lopulta siitä tulee vankka pohja suhteelle (mikäli sitä molemmat edelleen haluavat).