Olen ollut nykyisen mies ystäväni kanssa pian kolme vuotta. suhteemme on ollut alusta asti aika myrkyisä jos tuon omat tarpeeni esille.
ollaan erottu ja palattu yhteen sitten pitkän hyvän kauden jälkeen vihdoin tunsin olavani onnellinen tässä suhteessa ymmärrys toisten tarpeista yms muista parisuhteen tärkeistä asioista oli kunnossa ja huokasin nyt vihdoin kaikki sujuu hyvin.
emme ole asuneet koskaan varsinaisesti yhdessä vaikka suurin osa hänen vaatteistaan ovat minun ja lasteni luona.
2 viikkoa sitten hän sanoi haluavansa mennä omaan asuntoosa kun moni asia painoi hänen mieltää ja hän on ihminen joka ei halua puhua pahasta olostaan ja olen raas itse ihminen joka välittää ja kysyy voinko auttaa ja olen aina auttanut ilman hänen pyytämistä olen tehnyt kaikki suhteemme eteen jotta vosimme olla onnellisia.
sanoin hänelle asian sopivan minulle ja sanoin soitathan seuraavana aamulla kun olet herännyt hän vastasi myöntävästi seuraava päivä tuli ja oli jo pitkälle ilta päivä
eikä hän ollut soittanut sitten itse päätin soittaa ja hän antoi puhelimen soida pitkään ennen kuin vastasi puhelimeen.
kysyin kuulumiset ja kuulin että hän on jossain liikkeellä ja kysyin nätisti miksi et ollut soittanut vaikka niin sanoit soittavasti kun olet hereillä vastaukseksi sain puhelimessa että suhteemme ei toimi ja on ohi nyt.
ensimmäinen tunne oli kuin joku olisi vetänyt koko elämäni alta kun rupesin itkemään puhelimessa hän vain päätti puhelun ja sulki en saanut häntä enään koko iltana kiinni puhelimella jossain vaiheessa iltaa hän kuitenkin avasi puhelimensa mutta ei vastanut puhelimeen eikä viesteihin enään.yritin rauhoitella itseäni lasteni takia koska en halunut heidän näkevän minun itkevän koko ajan meni päivä sitten tuli toinen eikä vieläkään vastausta sitten päätin kolmantena päivänä mennä häneen asunnolleen jotta voitasiin keskustella asioista hän oli siellä vastaukseksi sain että haluaa erota ja tietysti murruin koska rakastan häntä hirvittävästi ja hän ei kestänyt minun itkua vaan hermostui niin että hän tartui kurkustani kiinni niin ettei henki meinannut kulkea ja sanoi että minun on lopettava itku enkä ole tervetullut hänen kotiinsa ja niin hän heitti minut pois kodistaan.
Olin todella järkyttynyt koska hän ei koskaan aikaisemmin ollut koskenut minuun fyysisesti.
yritin koota itseni jotta lapset eivät näe pahaa oloani mutta kyllä he vaistosivat koska päiväkodista tuli sitten viestiä että lapseni ovat todella levottamia sielä.
tuli viikonloppu
huokasin kun lapset menivän oman isänsä luokse viikonlopuksi ja ajettelin ihanaan saan nukkua ja yrittää syödä kun en ollut melkein viikkoon pystynyt nukkumaan saati syötyä mutta sitten kun lapset lähtivät ahdistus tuli niin suunnatomaksi oli yö laitoin parhaalle ystävävilleni yöllä viestin kuinka tarkeitä ne ovat mutta en kestä tätä tuskan määrään vaan pyysin anteeksi heiltä tekoani mutta mun on vaan pakko päästä pois tästä maailmasta tuska vaan on niin kova etten pysty jatkamaan elämään sitten siinä viinapullon ja lääkkeet kädessä itkin tuskaani mutta päässäni rupesi pyörimään ajatus miten minun lapseni selviävät ilman minua ja sitä tuskaa jonka jätän lapsilleni perinnöksi itsestäni päätiin soittaa kriisi keskukseen jossa ihana henkilö puhuin kanssani kaksi tuntia ja tuska helpotti sen verran että vedin lääkkeet ja viinan vessan pöntöstä alas.
nyt en ole nähnyt miestäni kohta kahteen viikkoon olen tekstiviestillä pyytänyt anteeksi omia virheitäni ja myös pyytänyt häntä hakemaan tavaransa pois sillä aikaan kun en ole kotona koska en pysty kohtaamaan häntä ja myös palauttamaan avaimeni hän on siiheen vastanut hakevansa mutta ei ole tullut.
Haluaisin vaan hänen hakevansa ja lähtevänsä koska rakastan häntä ja haluan tehdä hännet onnelliseksi niin kun haluaa mutta en pysty jatkamaan omaa elämääni tai pysty surra omaa suruani niin kauan kun hän pelleilee kanssani hän oli pari päivää sitten käynyt kotonani jolloin tiesi minun varmasti olevan pois hän oli vain vaihtanut puhtaat vaatteet ja jättänyt likaiset vaatteen minulle pestäväksi se taas sai minut romahtamaan kuinka hän tunteettomasti pelleilee minun kanssa
tiedän toista ei voi lakata rakastamatta heti mutta miten asian kanssa pääsee eteenpäin koska tällälailla jätetyksi en ole kokenut.asia sattuttaa ja ahdistaa kun en oikein löydä ulospäin tältä tuskalta.