Lemminkäinen kirjoitti 24.9.2015 12:33

Asun yhdessä itseäni vanhemman miehen kanssa, hän muutti luokseni ulkomailta reilu vuosi sitten. Alusta asti meillä oli paljon riitoja, hänen arvonsa ovat melkein vastakkaiset kuin minun. Rakastan kuitenkin häntä, mutta melkein päivittäin hän kohtelee minua tavalla jonka takia tunnen olevani todella arvoton ja tyhmä. Aina riitojen jälkeen hän syyllistää minua, vaikka haluan vain olla sovinnossa ja elää rauhallista elämää.

Olimme erossa noin kuukauden verran, mutta ikävöin häntä ja halusin hänet takaisin. Muutamia kertoja poliisi on joutunut käymään kotonamme riitojen takia ja kaksi kertaa hänet on viety poliisiasemalle rauhoittumaan. Kerran hän raivostui todella ja hajotti paikkoja täällä, heitti kokkaamani aterian lattialle, ja särki kattolampun ja viherkasvejani. Silti kaiken tämän jälkeen rakastan häntä ja annan vain kaiken anteeksi.

Eilen taas oli tilanne, jossa hän syyllisti minua jostakin mitättömästä asiasta ja aloin voimaan todella pahoin. Sain rintakipua ja olo on vieläkin erittäin ahdistunut. Tänä aamuna sitten taas oltiin "sovinnossa" mutta tiedän että tämä ei kuitenkaan kestä kauan. En tiedä onko tästä mitään hyötyä kirjoittaa tänne, neuvo kuitenkin on että minun pitäisi vain heittää ukko pihalle, jonka olen kuullut jo kymmeniä kertoja. Harmittaa olla näin tyhmä ja riippuvainen ihmisestä, joka ei tunnu välittävän tunteistani juuri ollenkaan.

Parahin Lemminkäinen,

Olet ollut rohkea kun olet asunut jo noin kauan selvästi aggressiivisen miehen kanssa. Taidat todella toivoa muutosta hänen käyttäytymiseensä ja saavasi häneltä vastarakkautta vielä jonain päivänä? Se mielestäni kertoo sinusta, että olet hyväsydäminen ja vilpitön ihminen, minkä vuoksi olen hyvin pahoillani ettei tuo mies osaa arvostaa sinussa niitä piirteitä. Joskus rakkaudella saa muutettua ihmistä, mutta jos alat menettää omanarvontuntoasi, kuten ymmärtääkseni on käynyt, niin tilanne alkaa olla todella kriittinen!

Itse olin puolisen vuotta suhteessa vanhemman miehen kanssa, jona aikana olin menettää itseluottamukseni aivan täysin. Vaikka suhteemme ei ollutkaan kovinkaan tiiivis, niin hän piti minua sellaisessa otteessa, että en meinannut päästä hänestä eroon sittenkään, kun ymmärsin hänen vahingollisen vaikutuksen minuun. Sain ihmeellisiä vihanpuuskia, mutta aina hän sai käännettyä tilanteen niin, että minä olin aiheuttaja ja syypää "ei tässä mitään hätää ole". Tunsin joka kerta ylireagoineeni hänen tuntien myöhästelyyn ja vastaamattomiin puheluihin. Aina löytyi hyviä tekosyitä kadota päiväksi tai pariksi, ja juuri kun olin päättänyt tehdä suhteesta lopun hän ilmaantui takaisin niin viattomasti hyvitellen. Pieniä vihjeitä siitä, että voisin käydä enemmän salilla, pukeutua niukemmin, meikata enemmän... Kehuskeli muita naisiakin aivan avoimesti, kuin härnätäkseen. Järki sanoi että pitää päästä eroon ja äkkiä, mutta tunteitani hän onnistui manipuloimaan niin, että luulin oikeasti tykkääväni hänestä.

Oletko perehtynyt narsismiin? Itse löysin sitä kautta vastauksen ja avun irtaantumiseen. Laitan alle linkin yhteen artikkeliin aiheesta sekä narsistien uhrien keskustelufoorumille. Voimia sinulle!

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/04/23/elatko-narsistin-otteessa

http://www.narsistienuhrientuki.fi/tukea/keskustelufoorumi/

Ps. Taustalla voi toki olla jokin muukin ongelma, sopeutuminen suomalaiseen kulttuurin tms. Etäältä ei voi ketään mennä tuomitsemaan narsistiksi vain lyhyen tarinan perusteella, mutta ainakin vaikuttaisi siltä, että hänellä on sinuun ennemmin huono kuin hyvä vaikutus? Voit myös kysyä seuraavaa itseltäsi:

Mitä jos tulisit raskaaksi, olisiko hän hyvä isä?

Vielä oma vinkkini: Yritä saada muuta tekemistä ja ajateltavaa. Mitä haluaisit oikeasti tehdä ja harrastaa? Aloita jotakin uutta ja mielekästä, mahdollisimman pian! 🙂

Lemminkäinen kirjoitti 24.9.2015 12:33

Asun yhdessä itseäni vanhemman miehen kanssa, hän muutti luokseni ulkomailta reilu vuosi sitten. Alusta asti meillä oli paljon riitoja, hänen arvonsa ovat melkein vastakkaiset kuin minun. Rakastan kuitenkin häntä, mutta melkein päivittäin hän kohtelee minua tavalla jonka takia tunnen olevani todella arvoton ja tyhmä. Aina riitojen jälkeen hän syyllistää minua, vaikka haluan vain olla sovinnossa ja elää rauhallista elämää.

Olimme erossa noin kuukauden verran, mutta ikävöin häntä ja halusin hänet takaisin. Muutamia kertoja poliisi on joutunut käymään kotonamme riitojen takia ja kaksi kertaa hänet on viety poliisiasemalle rauhoittumaan. Kerran hän raivostui todella ja hajotti paikkoja täällä, heitti kokkaamani aterian lattialle, ja särki kattolampun ja viherkasvejani. Silti kaiken tämän jälkeen rakastan häntä ja annan vain kaiken anteeksi.

Eilen taas oli tilanne, jossa hän syyllisti minua jostakin mitättömästä asiasta ja aloin voimaan todella pahoin. Sain rintakipua ja olo on vieläkin erittäin ahdistunut. Tänä aamuna sitten taas oltiin "sovinnossa" mutta tiedän että tämä ei kuitenkaan kestä kauan. En tiedä onko tästä mitään hyötyä kirjoittaa tänne, neuvo kuitenkin on että minun pitäisi vain heittää ukko pihalle, jonka olen kuullut jo kymmeniä kertoja. Harmittaa olla näin tyhmä ja riippuvainen ihmisestä, joka ei tunnu välittävän tunteistani juuri ollenkaan.

Ymmärrän miten vaikeaa on ajatella eroa ihmisestä jota rakastaa, vaikka rakkaus ei ole millään tasolla järkevästi selitettävissä. Itse elän alkoholistin kanssa, joka käyttää todella röyhkeää henkistä väkivaltaa asiassa kuin asiassa. Nyt asiat ovat vain menneet niin pitkälle, että minä en enää jaksa. Se on pelottavaa. Pelottaa jäädä yksin pitkän suhteen jälkeen, pelottaa ajatella tulevaisuutta ja on vaikeata ajatella, ei osaa päättää mistä aloittaisi ratkomaan ongelmia. En neuvo sinua heittämään äijää pihalle, kun en osaa itsekään. Minun mieheni ei puhu, jos yritän niin se vaan ärsyyntyy, sillä ongelmat ovat vain minun, eivät hänen, mutta olen yrittänyt viime aikoina puhua omasta pahasta olostani ja toisinaan saanut jopa pari lausetta ja mietettäkin irti, joten kehotan kokeilemaan sinnikkyyttä. Itse yritin kaikkea, järkeä, surua, vihaa ja rakkautta. Mikään ei ole paremmin, mutta ainakin olen päässyt edes vähän lähemmäs jonkinasteista selitystä, jonka mielestäni ansaitsee ja ehkä myös jonkin ajatuksen kytemään miehenikin päässä. Voimia mitä sitten päätätkin!