chilla kirjoitti 30.4.2008 14:8
Minun pitäisi olla tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, suhteemme on parantunut ja ilmapiiri on hyvä perheessä. Miksi kuitenkin mieleni haluaa pysytellä näissä vanhoissa asioissa? Miten pääsen irti tästä pohdinnasta, eihän se näytä johtavan mihinkään. Elämässähän pitäisi siirtyä eteenpäin ja elää tässä päivässä eikä murehtia menneitä. Haluaisin jättää asian taakseni, mutta aina se vaan palautuu mieleen. Olenko todella niin loukkaantunut, että en pääse tästä irti? Mikähän voisi auttaa?

oma kokemukseni: olimme mieheni kanssa olleet noin vuoden ja odotin kuopustani, hän oli ulkona illan vietossa veljiensä kanssa ja oli todella tuiterissa, ei todellakaan selväjärkinen. mieheni veljellä on strippi luola ja sieltä muutamia "kisuja" oli yhtyneet mieheni veljen asunnolla pidettäviin bileisiin, jossain vaiheessa iltaa oli joku "kisu" työntänyt kielensä mieheni kurkkuun vaikka kaikki paikalla olleet olivat täysin tietoisia mieheni olevan todella varattu ja tuleva isä.. no mieheni soittaa neljältä aamuyöllä että haluaan kotiin ja on jotain kerrottavaa! hän kertoi mitä oli tapahtunut, kotiin päästessään ja minä tietenkin raivostuin totaalisesti vaikka kyseessä ei ollut edes virallisesti petos. asia on vaivannut minua vielä tähän päivään ja aina välillä vieläkin kyselen mitä silloin tapahtui, tästä on nyt reilu kolme vuotta. tänään päätin lopettaa asiasta jauhamisen sillä mieheni oli eilen taas ulkona samalla porukalla (ei tyttöjä tosin) ja eilen ajattelin että jos en pysty 100% luottamaan mieheeni ja aina vain jauhan tapahtunutta emme me pääse elämässä eteenpäin. ja näin kun aamulla kuulin että ilta oli mennyt niin ihanasti eikä mitään minun pelkojani ollut tapahtunut.. minä luotan! ilman luottamusta ei pääse mihinkään sen voin sanoa ja myös sen että tuntemillani miehillä myös omallani on taipumus ja halu unohta se "pahuus" ja jatkaa vain onnea! jos asia sinua todella noin vaivaa minä suosittelen että puhut avoimesti ääneen miehellesi ja sanot ensimmäisenä että sinua vaivaa tämä asia ja se on sinun parhaaksesi että purat mielipahan ja epäilyksen tunteet myös miehesi kuultaviksi ja jos hän ei kuuntele tai et osaa kertoa niin kirjoita hänelle kirje tai vaikka tekstiviesti joka hänen on luettava! olen itse kirjoittanut miehelleni useinkin kaikenlaisista asioista kun tuntuu etten osaa ääneen sanoa se toimii.. kokemusta on.

Samaa mietin minäkin täällä jolle varmistui samaan aikaan kuin sinulla vaimoni pettäminen. Yhdessä mekin vielä asutaan mutta avioeropaperi on valmiina kaapissa odottamassa kaiken varalta. Olen vaimolleni sanonut että, avioero tulee jos suhde jatkuu. Tämän asian tekee vaikeaksi se että vaimoni on mielenterveys ongelmainen ja en siksi voi oikein häntä jättää, mutta kaikella on rajansa. Yritetäänkö katsoa ajan kanssa miten tilanne kehittyy, olen ollut huomaavinani vaimossani katumisen merkkejä, se on kuulemma ensimmäinen suhteen parantumisen merkki, mutta erittäin raastava pettäjälle. VOIMIA SINULLE.🙂🌻

Voimia sinulle eteenpäin pääsemisessä. Mieheni vehtasi kuukauden selkäni takana ystäväni kanssa, niin kauan kunnes sain sen itse selville. "Ystävääni" laitoin välit välittömästi poikki, sitä naista en halunnut nähdä sen jälkeen. Ensimmäinen pari kuukautta meni vihaa käsitellessä. Ensimmäinen vuosi ahdistusta, pelkoa, täydellistä luottamuspulaa. Toinen vuosi alkoi jo helpottaa, mutta edelleen tuli iltoja jolloin vain itkin hysteerisesti sitä kipua joka minulle oli aiheutettu. Kolmas vuosi näitä iltoja ei enää tullut. Kolmannen vuoden jälkeen kyllästyin vihanpitoon tuon entisen ystäväni kanssa, ja päätin ottaa häneen yhteyttä. Otin yhteyttä osaksi myös sen vuoksi, että minua häiritsi ne kolmen vuoden takaiset tapahtumat. Tuntui että asia jäi puoliksi käsittelemättä tuolloin. Joten kaivoin kaikki kipeät muistot takaisin pintaan ja puhuin niistä molempien kanssa. Toinen syyttää toista, toinen toista, ja sitten sen tajusin. Miten paljon tahansa asiaa yritän pohtia ja vatvoa, en ikinä tule kuulemaan täydellistä totuutta asioiden kulusta ja mitä oikeastaan tapahtui. En tiedä paljastuisiko sieltä jotain ratkaisevaa sitten lopulta, enkä haluakaan tietää. Osittain suljen silmäni edelleen siltä kaikelta, mutta ensimmäistä kertaa nyt neljän vuoden jälkeen kykenen sanomaan, että asia ei häiritse enää. Se on mennyttä. Se täytyi vain todeta että totuutta en ikinä tule kuulemaan, joten täytyy mennä sen mukaan mitä itse haluan tehdä.

Tsemppiä sinulle 🙂🌻

Totuus ei selviä, mutta asiat vaan pahenee. ☹️
Sain nimettömän viestin fonecta finderistä, jossa annettiin puhelinnumero ja pyydettiin soittamaan tiettyyn kellonaikaan siihen. Kun soitin siinä vastasi mieheni. Hän oli siis hankkinut prepaid liittymän. Pettymys oli valtava kun tajusin hänen taas jatkavan näitä touhujaan. Haukuin hänet täysin pystyyn ja hän taas yritti sovitella.
Edellisenä päivänä nuorempi tyttöni soitti minulle koska oli kuullut isänsä puhuvan oudon puhelun, jossa oli kysynyt joltain missä hän asuu ja sanonut että tapaavat pian. Halusin tietenkin selvitää asian mieheni kanssa ja hän kielsi kaiken, näytti jopa puhelimensa lokitiedot. Tietenkin ne olivat kunnossa, koska puhelu oli soitettu prepaid-liittymällä. Mies oli kovin vihainen tytölle, koska tämä oli "valehdellut" minulle. Nyt jälkeenpäin ajatellen patologinen valehtelija onkin mieheni. 😭
Minä kun kuvittelin, että hän tarkoitti totta halutessaan jatkaa perheen kanssa ja, että rakastaa minua. Luulin ainakin, että hän haluaisi yrittää. Katin kontit. Pelasi vain aikaa itselleen ja kun tilanne on taas rauhallinen jatkaa samoja touhuja kuten aina ennenkin. Eikö hän ymmärrä mitä tämä minulle tekee. Olen aivan lopussa. ☹️
Tässäkään ei ole vielä riittävästi. Hänen entinen kakkosensa sai taas jonkun kohtauksen (hän oli tämän nimettömän viestin takana) ja alkoi häiriköimään minua ja miestäni tekstiviesteillä. Kaikenlaista vihjailua ja solvausta. Sama tapahtui noin kuukausi sitten, jolloin emme vastanneet koska ajattelimme sen tehoavan parhaiten. Nyt en voinut olla vastaamatta, koska minua niin suututti kaikki. 😠
Mieheni on chataddikti ja hakee kaiken seuransa suoraan netistä. Ikean parkkipaikka taitaa olla hänen suosikkipaikkansa treffeille. Pitäisi varmaan joskus mennä paikalle jonain muuna. Tämä ex-kakkonen vahtii mieheni tekemisiä suomi24:n palstalla. En tajua miksi hän sitä tekee....onko vielä mustasukkainen vai kostonhimoinen.😟
Tässä kohtaa jo moni sanoisi, ettei tuommoista miestä kannata katsella enää. Tiedän sen, mutta kun takana on parikymmentä vuotta ja yhteiset lapset ei päätös ole niin helppo. Viimeksi huhtikuussa hän lupasi minulle, että ei petä luottamustani enää.....onko sillä hänelle mitään merkitystä vai ovatko vain tyhjiä sanoja.☹️

HEI CHILLA🙂🌻

JOKAINEN VASTAA OMISTAA TEOISTA JA ENNENKAIKKI EMME VOI AVIOPUOLISONA OLLA KENENKÄÄN VAHTIKOIRAA JOKA VAHTI TOISEN TEKEMISIÄ.

VAIKKA TEILLÄ ON LAPSIA JA PALJON VUOSIA TAKANAPÄIN, ÄLÄ ERO ANNA HÄNEN TOUHOTA JA LEIKKIÄ OMILLA TUNTEILLA JA AINOASTAAN HÄN ITSE KÄRSII ET SINÄ ETKÄ LAPSET.

TODENÄKÖISESTI SINULLA ON AIKUISIA LAPSIA JA KESKUSTELE HEIDÄN KANSSA MIEHESI TOUHUJA JA YRITÄ OSOITTAA MOLEMMILLE MIEHELLESI JA LAPSILLESI ETTÄ SINÄ TIEDÄT ETKÄ OLE PIMENNOSSA MIEHESI TOUHUISTA.

USKO TAI ÄLÄ KYLLÄ MIEHESI KONTAA SINUN LUOKSE KUN SE AIKA TULEE, JA KOKO AJAN SINULLA JA LAPSILLASI ON MAHDOLLISUUS AJATELLA MITÄ KANNATTAA RYHTYÄÄ TEKEMÄÄN,

TAVALLAAN SINÄ ET OLE SE PERHEEN SYNTIPUKKI ETKÄ NÄIN OLLEEN TARVITSEKAAN KÄRSIÄ HUONOA OMATUNTOA PERHEEEN MAINEESTA JA LAPSETKIN (AIKUISENAKIN) ON OMA MIELIPIDE OMASTA ISÄSTÄ.

ÄLÄ TEE MITÄÄN HÄTIKÖITYÄ PÄÄTÖKSIÄ
🙂👍🙂👍🙂👍

Oonkin miettinyt, että mitä mä välitän hänen sekoiluistaan. Yhtenä päivänä lupaa ja toisena taas pettää. Taitaa olla aika hukassa koko mies.

Mun lapset ei oo vielä aikuisia, vaan lähestyy murrosikää, täyttää 11 ja 12 syksyllä ja molemmat on tyttöjä. Toivottavasti eivät saa todella huonoa mallia siitä mikä on aikuisten välinen parisuhde. On ollut riitelyä ja välien selvitelyä ja se ei yhtään helpota, että toi entinen kakkonen roikkuu miehen "lahkeessa" kiinni ja kehuu vielä sillä. Kunpa löytäisin jotain joka sais mun ajatukset pois tästä helvetistä ja voisin elää omaa elämääni.

Onkohan tää joku ohimenevä vaihe...joku keski-iän kriisi mikä mun miehellä on vai onko se menny muuten sekaisin päästään kun ei tiedä mitä tahtoo.

chilla kirjoitti 26.5.2008 15:12
Tässä kohtaa jo moni sanoisi, ettei tuommoista miestä kannata katsella enää. Tiedän sen, mutta kun takana on parikymmentä vuotta ja yhteiset lapset ei päätös ole niin helppo. Viimeksi huhtikuussa hän lupasi minulle, että ei petä luottamustani enää.....onko sillä hänelle mitään merkitystä vai ovatko vain tyhjiä sanoja.☹️

Todella järkytävä luettavaa tuo tarinasi.Toivon että sinulla riittää voimia kestää kaiki tuo miehesi aiheuttama mielipaha.
Minä erosin parinkymmenen vuoden avioliitosta hiukan vastaavassa tilanteessa aikonani. Vaimoni tapasi aivan "ihmeellisen" miehen joka ymmärsi ja tiesi elämästä lähes kaiken tietämisen arvoisen. Yli vuoden kestin sitä rumbaa joka lopulta oli sitä että puhelinsoitot hoidettiin jo kotoa käsin vaikka muu perhe oli läsnä.Vaimo kyllä kertoili viimeiseen saakka että kyseessä on vain hyvä ystävä joita jokaisella on oikeus pitää.
Lopulta annoin vaihtoehdoksi etä asia selvitetään heti tai sitten erotaan ja hän muuttaa pois kodista "ystävänsä"luokse. Niin sitten kävikin muutaman päivän varoitusajalla.
Lapset jäivät minun luokseni asumaan. Noin kolmen kuukauden kuluttua alkoi lasten kautta tulla vietejä etei se onni olutkaan niin täydellistä. Oli väkivaltaa ja uhkauksia ja paljastui kaikki sotkut kaverin taustoista. Ulosotosta löytyi maksamattomia elatusmaksuja vuosien ajalta ja kaikkea muuta yllättävää. Joten se siitä onnesta!
Ihmettelen kuinka aivottomia aikuiset ihmiset ovat näiden ihmissuhde asiantuntijoiden neuvojen ja lupausten suhteen esim chattipalstoilla.Pitäisi ymmärtää että elämä on tässä ja nyt ja jokaisen tehtävä on yrittää parhaansa jotta perhe ja puoliso tuntevat olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi kaikissa tilanteissa. Ehkä se tekee miehestä vähemmän machon mutta väliäkö sillä.
Voimia sinulle Chilla

Hei Chilla🙂🌻

Sinä ja puolisosi , te kaksi tiedätte parhaiten mitä teidän kuuluu tehdä.

Sinun olisi hyvä kertoa miehellesi että aiot keskustella tytöille mistä on kysymys koska he aavistavat että teidän keskinäinen suhde ei ole hyvä, minusta hänen on syytä tietää että lapsetkin näkevät hänen tekemisiä ja tavallaan toivon mukaan, miehesi silmät avautuu ja toivon mukaan huomaisi mitä hän on menettämässä jos hän jatka sen menneisyyden naisystävän kanssa pelehtimistä.

Sinun tytöt ovat sen verran isoja ja älykkäitä että voisit hienovaraisesti keskustella että sinun ja tyttöjen isän asiat ovat pikkaisen pois raiteelta ja kertoa että tyttöjen isän vanha naisystävä yrittää särkeä koko teidän perheen ja siitä sinä et pidä etkä halua.

Paljon kärsivällisyyttä ja keskustelu voimia Sinulle🙂🌻🙂🌻

Kiitos on lohduttavaa kuulla muiden kommentteja.
Enpä olisi uskonut taas joutuvani tähän tilanteeseeen ja vieläpä näin pian. Uskoin, kun mieheni sanoi lopettavansa hölmöilyt ja ettei enää pettäisi luottamustani, mutta taisi olla vain pelkkää sanahelinää.☹️ Sanat kaikuvat mielessäni vieläkin: "En halua menettää sinua ja perhettä! Lupaan muuttaa käytöstäni. Rakastan sinua enkä ketään muuta."

Viimeksi kun jäi taas kiinni kehtasi vielä vedota siihen, että otin puheeksi hänen sivusuhteensa jälleen kerran vaikka lupasin olla puhumatta siitä. Tämä oli siis syynä miksi hänkin voi lupauksensa jälleen rikkoa. 😞
No en kyllä näe, että miten asiat voi ratketa jos ei niistä pystytä puhumaan vaan aina hänelle ikävät asiat pitää "lakaista maton alle".

Miten pystyn enää antamaan anteeksi, luottamuskin on ihan hukassa. 😭

Lasten kanssa olen puhunut asiasta ja toivovat yhtä paljon kuin minäkin, että tämä "sirkus" joskus päättyy. Tietävät sen miten tämä on minua loukannut ja ovat sen myös nähneetkin. Toivottavasti he myös ymmärtävät sen, ettei tämä ole millään tavalla heidän syynsä, ettei isänsä osaa olla valehtelematta minulle. Uskon, että ovat aika hukassa kun on opetettu, ettei valehdella saa ja oma isä näyttää hyvää esimerkkiä jatkuvasti. 🙄

Tajuan nyt miten hölmöä oli odottaa, että saamme homman kasaan yhdessä asian eteen töitä tekemällä. Jos uusi lipsahdus oli näin helposti tulossa, en usko että mieheni on kovinkaan sitoutunut suhteseemme enää. Ja miten meille sitten jatkossa käy....☹️

Viime lauantaina löysin mieheni kännykästä viestin joka oli lähetetty nroon 17108. Selvitin mikä se on ja kyseessä on MTV3:n treffi-chat. Siellä nyt 43-vuotias symppis ja nuorekas kaveri hakee naista kaveriksi. Tämä symppis ja nuorekas taitaa olla hänen "tavaramerkkinsä" kun se on jokaisessa treffi-ilmoituksessa. Voi, että mä olen niin pettynyt. Enkä edes eroa saa aikaiseksi. Sanoin saman tien, että nyt mä haluan erota en jaksa enää tätä. Mies tuli heti taas sovittelemaan ja pitämään kaksin käsin kiinni musta. Minkälaisen ihmisen kanssa mä oikein asun?????
Olin todella raivona taas. Kun mies ei saanut mun päätä käännytettyä hän totes, että sitten sinä lähdet, mutta lapsia et saa mukaan. Eihän se nyt niin mene......mä en lähde minnekään ilman lapsia se on varma. Miten mun mies muka kuvittelee, että lasten olis parempi olla sen kanssa. Hänellä on vuorotyö ja kun on koko ajan treffiseuraa haussa, niin miten lapset kuuluu siihen kuvaan? Mulla on oma elämä jotenkin kasassa, en muuta toivo kun, että saisin elää normaalia perhe-elämää. Jos se ei onnistu mieheni kanssa niin mulle riittää siihen pelkästään lapsetkin. Enkä siihenkään suostu, että mies jää taloon asumaan lasten kanssa ja minä joudun lähtemään. Mun mielestä oikeus ja kohtuus olisi, että erotaan sovussa ja lapset tulee yhteishuoltoon ja talo myydään.

Mies haluaa mun pitävän kiinni siitä lupauksesta, että en ota näitä asioita enää esille. Jos näin on ei hänkään enää tee mitään tuommoista. Kuulostaa minusta kiristämiseltä. Ja jos en niitä ota esille, mistä voin olla varma ettei hän taas jatka samaa touhuamista. Tätä treffihakua hän perusteli sillä, että ei hae kuin "kaveriseuraa" siis keskustelukumppania. No kysyin miksi sen pitää olla nainen ja vastasi, että pitää naisista enemmän. Epäilemättä joo....eikä johda varmaankaan seksiin kuten edellisessä tapauksessa kävi. Ja sitten on taas se vaara, ettei nainen osaa päästää irti vaan alkaa vainomaan miestä ja ohessa minuakin. Miksei tätä asiaa voi mies ottaa huomioon. Kaverisuhde naisen kanssa ei välttämättä pysy pelkkänä kaverisuhteena ja se on omalle suhteelle uhka. Kysyin sitten, että jos kuvitellaan että löydät jonkun naisen kaveriksi miksi häntä ei voi esitellä mullekin.....tähän ei tullut vastausta....Mies vielä sanoi, että hän on niin yksin päivisin ja minusta ei aina ole riittävästi keskusteluseuraa. Mä en kuitenkaan halua tämmöistä.....en pidä tätä reiluna ja avoimena toimintana. Sitten mies syyllisti mua ja sanoi, että mulla varmaankin on myös suhteita menossa koska muuten en niin kärkkäästi vahtisi häntä. Ainoa suhde mulla on mieheeni ja sekin on nyt tosi huonossa jamassa.

Oon nyt tosi pattitilanteessa. En ymmärrä mikä on mieheni tarkoitus, kun ei halua suostua eroon. Miksi ei sitten voi elää kunnolla tässä suhteessa vaan jatkuvasti kusettaa mua. Lapset ei uskalla sanoa omaa mielipidettään kun mies kysyy kumman luona haluavat asua. Tiedän, ettei ne halua mua pois elämästään ja siksi en voikaan lähteä, vaikka koko tää homma inhottaa jo niin paljon, että pelkään kohta sairastuvani.

No nyt lapsilla alkoi kesäloma ja miehen ei enää vapaapäivinä tarvitse olla yksin....mutta riittääkö lapset seuraksi sitä en tiedä. Voiko tosiaan olla niin paha keski-iän kriisi menossa miehellä ettei enää osaa omaa käyttäytymistään kontrolloida. Tuntuu, että tää on kuin oravanpyörä tai liikkeelle laitettu lumipalloefekti. Jos mä teen jotain negatiivista niin heti tulee "kosto" jonkun treffi-ilmoituksen muodossa. Ja sitten se syyllistäminen. Mä oon hänen mielestään syyllinen siihen, ettei meidän suhde ole kunnossa.....epäilemättä, mutta oon edelleen sitä mieltä, että siihenkin tarvitaan kaksi. ☹️

Pyysin miestä poistamaan ilmoituksen, pitää mennä tänään tekstitv:n sivulle 899 kattomaan onko se sen tehnyt..... 😠

Voi hyvänen aika,

millaisessa helvetissä sinä mahdatkaan elää. Oma mieheni käy läpi työpaikkaromanssia, mutta enpä tosiaankaan edes voi kuvitella, miltä tuntuu elää miehen kanssa, jonka pitää todistella nuorekkuuttaan treffipalstojen avulla.

Avioeroon et tarvitse miehesi suostumusta. Toivottavasti olet yhteydessä omaan tukihenkilöön tällä sivustolla. Itselleni ne ajatukset, joita olen häneltä saanut, ovat merkittäviä. Joku välittää tuntemuksistani ja juuri minun elämästäni, eikä syyllistä.

Mihin tahansa ei tarvitse suostua. Mieti elämääsi vuosia eteenpäin. Millaisena sen näet tämän ihmisen rinnalla? Millaista se olisi ilman häntä? Lapsillesi tämä on joka tapauksessa kauheaa ja aikuisina he sitten pohtivat vanhempiaan ja heidän ratkaisujaan. Lapsille älä kuitenkaan miestäsi hauku ja kaada heidän niskaansa pahaa oloasi. Itse sain omalta äidiltäni sitä tarpeeksi 7-8-vuotiaana.🙂🌻

Syyllisyys kaikkeen.........jaksankohan enää pitkällekään. Tuntuu, että voimat loppuu jo nyt. Mies on sitä mieltä, että kohtelen häntä huonosti ja olen tosi ajattelematon. Koko elämä kotona tuntuu olevan yhtä kaaosta. Syy hänen mielestä siihen, että meillä menee näin huonosti on se, että minä valehtelen koko ajan ja olen inhottava häntä kohtaan. Yhtään asiaa en osaa tehdä oikein hänen mielestään. ☹️

Tekis mieli vaan itkeä. Työnteostakaan ei meinaa tulla mitään, mutta on pakko jaksaa. On niin vaikeaa kun ei ole enää haluakaan korjata koko suhdetta, kaikki vaan yököttää. Jatkuva paha olo ja ahdistus, epätietoisuus ja epärehellisyys syö päivä päivältä toivoa paremmasta. En mahda sille mitään, että olen kylmäkiskoinen häntä kohtaan, enkä voi ymmärtää sitä miksi hän ei tajua sitä. Multa on nyt "matto vedetty jalkojen alta" niin monta kertaa, etten jaksa enää uskoa tulevaisuuteen. En näe mitään tulevaisuutta. Pelkään, että romahdan sossujen "kuulustelussa". Mies kuvittelee ilmeisesti vielä, että sillä on mahdollisuus manipuloida meitä ja toisten syyllistäminen ei tuota mitään päänvaivaa hänelle. ☹️

Mitä ihmettä mä keksin voimistaakseni itseäni niin, että jaksan tämän edessä olevan ajan joka todennäköisesti johtaa eroon. Tiedän jo miehen käyttäytymisestä tähän saakka, ettei se varmastikaan tajua itsessään olevan mitään vikaa, uskoo taas meidän olevan syypäitä kaikkeen. Sille on vaan tärkeetä se miten häntä kohdellaan ei se miten se muita kohtelee. Tämä just tekee asioiden käsittelyn niin rankaksi kun tuntuu, ettei omia tuntemuksia kuunnella eikä olla vastaanottavia. Keskustelutkin yleensä käännetään niin, että aletaan hakea virheitä mun sanomisista tai tekemisistä.

En yhtään ihmettele, että ollaan tässä vaiheessa nyt. Kaiken manipuloinnin, mitätöinnin ja henkisen väkivallan jälkeen en olisi voinut toisella tavalla toimia. Elämä on tähänkin saakka ollut sitä, että yrittää selvitä päivästä toiseen mahdollisimman vähällä "sotimisella". Olen niin turhautunut, kun ei mua yhtään arvosteta. Haukutaan ja pilkataan vaan tilaisuuden tullen. Vaikka olen hoitanut yksin kaikki kotityöt, siivoamiset, ruuanlaitot, pyykkäämiset ja kaupassa käynnit ym. ei silläkään ole mitään merkitystä. Miehen käsitys on se, että riittää kun se tienaa enemmän ja käy töissä ja välillä leikkaa nurmikon. Lasten kanssa se jaksaa kyllä touhuta, siitä plussaa. Kotonakaan sillä ei muuta tekemistä ole kuin olla tietokoneen äärellä iltaisin. 😠

Tässä nyt tuli vähän purkauduttua, tuntuu vaan että on niin yksin asian kanssa, että pää halkeaa......hyvä että edes voi kirjoittaa tuntemuksiaan ja iso kiitos kaikille jotka on omia juttujaan kertoneet....niistäkin on apua.

Hei Chilla🙂🌻🙂🌻

Kyllä Sinulta vaaditaan ihan kohtuuttomasti ,työssä käynti perheen ylläpito ja puhtaanapito ja vielä saat haukut ja mitätöidään sinua ihmisenä. Huh mikä vastoinkäyminen on sinun ja miehesi elämäntilanteessa. Ja miehesi jatkaa edelleen etsimistä itseensä chattamalla toisten naisten kanssa. Kyllä olosi on tukala ja pahanoloista.

Onko tullut mieleen että kääntyisitte ihan psyykkisen lääkärin puoleen , minusta miehesi on sairas ja tarvitse apua , koska käyttäytyminen ei ole normaalia ei edes miehenä puhumatta aviopuolisona. Sinäkin tarvitset apua koska taakkasi ei ole ollut helppo kantaa ja olet ollut yksin vastuussa lapsista joten apu ja sairasloma ei tekisi sinullekaan paha.

Ehkä se siinä alkaa pikkuhilja aurinkokin paistaa koko perheelle ja asiat alkaisivat rullaamaan paremmin joko yksin tai kaksin.

Paljon voimia sinulle ja pidä hyvää huolta itsestäsi ja hae apua kun sinä todella tarvitset tällaisessa elämäntilanteessa missä olet🙂🌻🙂🌻🙂🌻🙂🌻

Jos en ole aiemmin tässä ketjussa sanonut, niin sanon nyt, lue kaikki mahdollinen tieto narsisteista. Heidän kanssaan eläminen on kuin taistelua tuulimmyllyjä vastaan.
Syyllinen on aina jossakin muualla kuin hänessä, aina ja syyksi kelpaa kuinka pieni syy tahansa...mutta kun häntä on loukattu näin.

Tyttö kysyi multa tässä yksi päivä: "Mites teidän asiat isin kanssa on? Luotatko sä jo isiin?"
Vastasin hänelle, että kai tässä jo pitää yrittää alkaa luottamaan. Hämmästyksekseni hän vastasi minulle: "Mä en ainakaan luottais. Isi katteli taas jotain treffi-ilmoituksia teksti tv:stä. Se vaihto äkkiä kanavaa kun tulin olohuoneeseen." 🙄

Tätäkö tämä nyt taas on. Yritän seurailla taas miehen käytöstä, josko olisi taas jotain merkkejä siitä, että jotain on taas käynnissä. Mies on ollut taas aika hermostuneen oloinen viime päivinä, mutta voihan se johtua yövuoroistakin. Eilen raivosi mulle siitä kun en vastaa hänen kysymyksiin. Myönnän että se on varmaan raivostuttavaa, mutta kun ei aina keksi mitään sanottavaa. Ei aina jaksa edes puolustella ja selitellä omaa käytöstä. Hän uhosi mulle vielä, että se etten vastaa on hänelle ihan yhtä paha asia kuin mulle se, että hän naisi muita naisia. Olipa outo vertaus kerta kaikkiaan. Onneksi meille oli tulossa kaveri kylään, joten asiasta ei ehditty jauhamaan sen enempää. Illalla sitten kaikki olikin jo toisin ja mieskin rauhoittunut.

En kyllä jaksaisi enää tätä "kissa-hiiri" leikkiä. Olisin niin valmis jatkamaan normaalia elämää, mutta kun ei tosiaan tiedä mitä sen toisen päässä oikein pyörii. Kun se ei puhu mistään mitään. En minäkään näitä asioita jaksa jauhaa elämäni loppuun asti. Haluan vain tietää missä mennään, kai siihen on minulla oikeus.

Luin tuossa yhtä ketjua jossa mies joka oli pettänyt kertoi: "Jäin kiinni suhteesta toiseen naiseen kun oma vaimoni oli raskaana. Olin pettänyt häntä jo monia, monia kertoja aiemminkin eri naisten kanssa. Vaimo vain epäili - nyt jäin kiinni. Tuli paniikki, että jos en osaa sovittaa sanojani oikein, menetän perheeni. Lupaisin, vannoin, itkin, kaduin... Ja vaimo antoi anteeksi. Muutaman kuukauden jälkeen olin siis taas turvallisin mielin niiden toisten naisten sylissä."

Tämä vähän mietityttää. Oman mieheni viestit olivat vastaavanlaisia, kun jäi kiinni siitä että etsi taas uutta seuraa: "Anteex että petin luottamuksesi. En petä enää. Nyt aion keskittyä omaan perheeseen ja elämän laadun parantamiseen. Ei enää hölmöilyä! Kaikki on hyvin! Rakastan sinua ja omaa perhettä, se on aivan varma."

Sitten seuraavan kerran kun taas kärähti seuran hakemisesta viestit oli tätä luokkaa: "En voi sille mitään että sä vaan vihaat minua ja et yhtään välitä meidän yhteisestä ajastamme, viikonlopuista ja muista reissuista. Ei riitely meitä vahvista, vaan päivastoin! Miksi et tajuu, että suhteen eteen pitää tehdä töitä, eikä aina vaan riidellä. Jos kerran kummatkin pitäis kiinni lupauksista. Minä olen valmis pitää lupaukset, jos sinäkin pidät? Vai lopetaanko koko yhteiselo? Usko vaan. Et en muuta halua, kun että lapset, sinä ja minä ollaan onnellisia. Taitaa olla mahdoton yhtälö? Miksi elämän pitää olla näin vaikeaa..jos sä luulet ett mä oon kovin ylpeä tästä..."

Näillä eväillä sitten mennään eteenpäin...onkohan tässä kyseessä nyt kuitenkin se, ettei mies perhettään halua menettää, mutta ei kyllä pidä minuakaan yhtään minään. Olen joskus leikilläni miettinyt, että pitäisikö mun tehdä hänelle sama. Antaa maistaa omaa lääkettään. Vaan mitä se auttaisi, ei se auttaisi mua itseäni yhtään.

Voi, että mä arvostan niitä jotka osaa ottaa vastuun tekemisistään ja haluaa selvittää asiat. Sellaiset ihmiset jotka osaa kertoa omin sanoin mitä ne elämältään haluaa ja elää sen mukaisesti on rohkeita ihmisiä. Kiteytettynä: Kunnioitan enemmän sitä joka panee itsensä likoon kuin sitä joka vain pesee kätensä.
Kumpi näistä mieheni on.....se on mulle se suuri arvoitus...........🤔.