Moi!
Oon 2 lapsen äiti, eronnut väkivaltasesta miehestä 3 vuotta sitten. Käynyt psykologilla, lasten kanssa psykiatrisella ym. Tuntuu että elämässä on vaan kurjuutta. Lapset on ihania mutta riitelee paljon, eikä tottele, käyttäytyy väkivaltasesti. Yritän jäähyjä mutta ei auta. Oon huono äiti ja huudan lapsilleni ja puhun ilkeesti kun suutun. En saa keltään apua vaikka omat vanhemmat kyllä tietää kuinka raskasta mulla on ja oon sanonu että toivoisin että ne ite tarjois apua. Isä tapaa lapsia 2 viikon välein pari tuntia. Toiset isovanhemmat 7-8 tuntia kerran kuussa. En oo ikinä aikusena saanu ketään ystävää kun oon hiljanen, kukaan ei halua olla mun kaveri. Sen lisäks kukaan mies ei oo ikinä osottanu mua kohtaan kiinnostusta (paitsi ex mies). Lukuunottamatta teinisuhteita. Opiskelen ja oon menestynyt hyvin, tykkään siitä paljon.
Eilen olin 100% varma että tapan itteni kun oon niin huono äiti eikä mikään auta. Kukaan ei kuuntele eikä nää hymyn taakse kuinka surullinen oikeesti oon. Mun lapset kärsii kun oon tällanen ja en anna sitä itelleni ikinä anteeks. Mulla ei oo ketään eikä oo ollu ketään kuka oikeesti välittäis musta. Siis sellasta että vois kattoo vaikka leffaa ja pitää hauskaa yhessä, kertoo kaiken. Eikä miestä, jonka kainaloon käpertyä illalla ym.
Tuleeko elämä aina oleen näin surkeeta. Mikä vika mussa on ?? Kyllä mun siskoo vanhemmat auttaa ja sitten ne käyttää aikansa marjastamiseen ym. Enkä mielelläni anna niille lapsia hoitaan kun ne huutaa niille ja on joskus uhkaillu luunapeilla ym. 😭
Enkä usko minkä psykiatrien apuun koska se on niiden työtä, ei niistä saa ystävää…
älä anna periksi vaikka vaikealta tuntuukin!! En tiedä mitä sanoisin että se lohduttaa mutta ainakin itse olen huomannut että tänne kirjoittaminen helpottaa kun saa pahaa oloa purettua.
Siis ihan kun olis joku joka haluasi kiduttaa mua. Olisin viikonlopuks saanu lapset yöks mutta kun lapset ei halunnu niin ne tuotiinkin kotiin, yhtenä päivänä toinen lapsi olis jääny yöks mutta ei jaksettukaan ottaa ja tänään olisin ollu vapaalla niin lapsi sairastu ja mä oon ihan loppu 😭
Onko paikkakunnallasi ensi- ja turvakotia ? Meillä on ollut sellainen mahdollisuus, jossa äidit, joilla ei ole muuten ole irrottautumismahdollisuutta, että saisivat hieman omaa aikaa, saavat lapsensa tiettynä aikana hoitoon, jolloin vanhempi saa vedetyksi hieman henkeä.
Etkö pysty terapiassa puhumaan jaksamisestasi. Ei ole hyväksi sinulle eikä lapsille, että venytät itsesi äärirajoille. Entä MLL, olisiko heillä paikallisjärjestöä, joka voisi auttaa ? Hae apua, voimasi eivät riitä loputtomiin.