Nainen: Onpa mukavaa kun olen löytänyt rakkauden, tuli mieleen että voitaisiin mennä kihloihin! On myös mukavaa ja ihanan kutkuttavaa kun olen valtavan ihastunut edelleen exääni joka löysi lyhyen seurustelun jälkeen toisen naisen.... Ja saan viestitellä tämän ihastuksen kanssa ja suunnitella tapaamista rakkaan selän takana. Tai en tiedä uskallanko rakastaa nykyistä, se kun on mieheksi niin herkkä ja kyselee että haluanko jotain muuta kun hänet... Epäilee, mutta en uskalla/halua kertoa tunteistani hälle koska olen oman elämäni prinsessa ja teen juuri niinkuin haluan. Tämä salaihastus on menestynyt miehinen mies! On muuten ihanaa flirttailla muille miehille oman rakkaan nähden, haluan että tunnen itseni halutuksi ja osoittaa kumppanille että ole täydellisempi, muuten lähden!

Nykynainen: Tuntuu että minua rakastetaan vaihtelevasti. Hellät kosketukset mieheltäni ovat vähentyneet. Johtuu varmasti siitä että olin todella haluton selvittämään asioita silloin kun ne olisi pitänyt selvittää. Mutta mitään en kadu! Paitsi sitä että olisi pitänyt tuolle herkkikselle kertoa aluksi että en voi olla hänen kanssaan, haluan miehen joka ei välitä tekemisistäni. Haukun tuota miestäni kavereilleni koska se ei luota minuun. Epäilee edelleen, miksei se voi jättää mennyttä taakseen? En ole tietenkään kertonut kavereilleni mitä olen tehnyt että luottamus on mennyt... Haluan että kaverini eivät sano syyn olevan minussa. Valehtelin monesta asiasta ja edes kymmenennen kysymiseen jälkeen en myöntänyt mitään, syyllistin vain herkkistä luulosairaaksi. Tuomitsisiko kaverini minut siitä että kertoisin totuuden että miksi toisen on vaikea luottaa? No, en aio ottaa selvää.

Mies: reilu pari vuotta sitten: mielialat vaihtelevia, kotona muuten normaalia, paitsi puhelin liimautunut häneen kiinni. Vaimo vainoharhainen hullu. Viheltelyä ja tanssiaskeleita. Uusia vaatehankintoja, vaimo makutuomarina. Osallistumista yritystapahtumiin, joita ennen karttoi. Vaimon arvostelua.
Mies: nyt etäinen, touhuaa omiaan. Hellyyttä osoittaa kuitenkin. Ahdistus tehdyistä, ikävistä asioista vaimoa kohtaan. Stressikynnys madaltunut eri asioissa. Nukkuu paljon ja syö liikaa (masennus?). Seksuaalisuus hukassa, samoin oma minä. Kokee tulleensa hyväksikäytetyksi tuon toisen naisen (joka perheen tuttu) taholta. Henkisen tuen antamisen sijaan sanoo naisen hakeneen hänestä selvästi muuta. Häpeää itseään ja tekoaan.

Näin käy, kun huomaa, ettei suhde ollut rakkautta, rakastumista tai edes ihastumista, vaan toisen osapuolen mieliksi tehtyjä asioita, joilla halusi "korvata" kuuntelemisen. Ystävyydestä tuli likainen salaisuus, joka painaa mieltä. Ehkä kaikkein vaikeinta on ihmisen antaa anteeksi itselleen omat virheensä elämässä. 😞

Mies: Ärsyttää. Elämä on yhtä siivoamista ja lapsenhoitoa, huoltajuusriitaa exän kanssa. Kunpa kaikki olisi kuin ennen. Tuo nykyinen akka ei tee asioita, joita pitäisi. Kuvittelee, että minä suostun ostamaan yhteisen asunnon ja raahaa tännekin tavaroitaan. Mutta se ei siivoa täällä yksin ja oma-aloitteisesti, eikä suostu tulemaan lapsenvahdiksi. Haluan mennä kavereiden kanssa, harrastaa, olla rauhassa. Mitä elämää tämä muka on? Tyhjän päälle en jää. Sitä en kestä. Mutta on se entinen työkaveri. Aloitan sen kanssa uuden elämän. Sehän palvoo minua, tekee varmasti kaikkensa, että minun on hyvä olla. Mutta nykyisen kanssa on kivaa puuhastella ja koko kesä on jo suunniteltu sen kanssa, kaikki ne matkat ja yhteiset jutut. Kesäloman jälkeen uusi suhde on pohjustettu ja mukava kesä on vietetty. Sitten vaihtoon. Mutta ärsyttää niin pirusti.
Nykymies: Elämä on yhtä siivoamista ja lapsenhoitoa. Olen antanut periksi. Kotona on täysi kaaos ja likaista, mutta parempaan en pysty. En käy enää missään, kaverit ja harrastukset ovat jääneet. En ymmärrä tuota naista. Sillä on ihme periaatteita. Miksei se voi tuoda luokseni vaikka edes yhtä villapaitaa? Se on laittanut asuntonsa myyntiin ja suunnittelee itsekseen jotain järjetöntä talon ostoa. Miksei se voi hoitaa sitä puutarhaansa minun pihallani? Mistä nämä kaksikymmentä kiloakin tulivat? Onneksi kesä on tulossa. Joka toinen viikko voidaan sentään tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Voitaisiinhan me ostaa yhdessä vaikka kesämökki...

Kunpa tietäisikin toisen ajatukset ja mielentilan...sen haluaisinkin selville, mutta kun toinen ei puhu ajatuksistaan, tunteistaan enkä enää viitsi itsekään "avautua" kun tuntuu että puhuu seinälle. Mutta seuraavassa minun oletukseni mieheni ajatuksista:

Mieheni pari vuotta sitten (ennen pettämisen selvittyä): vaimo vaatii kotona tunteista puhumista ja asioiden selvittelyä ja kotitöihin osallistumista, on usein poissa kotoa hoitamassa lastenlapsia, jäi juuri työttömäksikin ja tappelee tyttäremme kanssa ja on ahdistunut ja masentunutkin. Kotona ei ole mukavaa. Otanpa yhteyden vanhaan rakastajattareeni, häntä aina naurattaa minun juttuni ja hänen kanssaan voi puhua kaikesta (näin mieheni minulle sanoi) ja häneltä saa seksiä. Ja minulla on ihana olo, vaikka vähän syyllinenkin, tästä salasuhteesta, vaikka vaimoni sanoikin 10 vuotta sitten, että jos vielä petän häntä, en enää saa anteeksi....

Mieheni nyt: rakastajatar oli pakko jättää (tämä on minun oletukseni, varma en ole...) kun vaimo pahus sai asian selville, eli nyt kotona on tosi hiljaista, tytärkin muutti pois kotoa, vaimo on taas töissä, käy omissa menoissaan ystäviensä kanssa ja minä eläkkeellä. Minulla ei pahemmin ole ystäviä kenen kanssa puhua tai tehdä jotain ja kuka nauraisi minun jutuilleni ja keneltä saisi seksiä...tätäkö tämä loppuelämä on. Vaimo sanoi, että ei pysty seksiin kanssani (minä kyllä haluaisin). Mitähän sitä tekisi.Pitäisi erota, mutta kun se on niin vaikeaa, pitäisi myydä talo ja tavarat ja selittää lapsillekin miksi. Ja sitä on jo niin vanhakin.

Joopa joo.

En tiedä, onko tämä näkökulma vai ihmettely....mutta jos kotona on kaikki Ok, vaimossa/miehessä ei ole, kahtakymmmentä kiloa, vihkimätöntä lihaa, sopuisa perhe-elämä, lapset on kilttejä ja kauniita, työssä menee hyvin, velkaakaan ei ole ...niin sitten räjähtääkin silmille, että on joku säätö/viritys.
Selitys, en minä tiedä, mikä minuun meni ja miksi..
Seuraus voi olla, koko kuvio hajoaa.

Onko nämä säädöt ja virtykset sen arvoisia. Sitä ei auta jälkeenpäin selitellä, kyllä aikuinen jo lähtiessään tietää, mille tielle on menossa.
Sanokaapa, jotka tiedätte, kuinka moni pettäminen pysyy ihan salassa, ettei sitä kukaan tiedä? Uskosin, että aina joku tietää.

Hei. Itselläni tuli tästä jutusta kovin mieleen eilinenravintolareissu ja ajattelin teillekin siitä kertoa. Olen reilu 4-kymppinen asumuserossa elävä nainen. Itselläni ei ole vielä uusien miessuhteiden aika. Tässä taustatietoa siis itsestäni. Eilen olimme ystäväni kanssa katsomassa yhden naisartistin keikkaa ravintolassa. Jammailimme lavan edessä muiden mukana kun taas joku miespuolinen katsoi oikeudekseen olla välittämättä levottomista käsistään. Koska olimme kaikki hauskaa pitämässä yritin huumorin avulla ilmasta hänelle ettei ole sopivaa enkä ole kiinnostunut sellaisesta huomiosta. Miehellä oli sormus sormessa ja hän oli jostain syystä päättänyt ottaa tehtäväksi mun piirittämisen. Loppuillasta taas huomasin hänen hakeutuneen viereeni istumaan ja sillä hetkellä satuin olemaan yksin pöydässä ja ajattelin etten vieläkään halua olla törkeä sanoissani. Tempperamenttisenä ihmisenä olen nyt jopa vähän ylpeä että olin maltillinen. Totesin hänelle että on varmaan pitkään jo aviossa ollut ja siihen vastasi olleensa. Lapsia on ja yhteiset talot kävi ilmi kun juttelu jatkui. Yritti toki väliin kehua mua yms. Johdattelivat asiaa siihen suuntaan että hän ymmärsi ettei kenenkään kannata avioliittoaan ihan hetken nautinnon takia täysin vieraan ihmisen kanssa pilata. Kerroin omista kokemuksista ja siitä että olen kateellinen tai oikeastaan surullinen ettei omalla kohdalla ole sitä toista kenen kans jakaa elämän. Mies vetistelikin ja sanoi ettei hän ole täysi-ikäisenä ikinä ollut sinkku ja kaipaa sitä omaa valinvapautta ja elämää ilman huolta. Juttu jatkui kuitenkin siitä vielä ja musta tuntuu että kyseinen mies lähti seesteisempänä kotiinsa ja toivon että käytös olis toista seuraavalla baarireissulla. Taas tuli osoitettua ettei ihminen joka ajattelee pettämistä tai tekee sen mahdollisen pettämisen eteen jo jotain, ajattele puusta pidemmälle. Mä olen tyytyväinen jos tämä yksi edes sen yhden illan olis muistanut sen oman puolison olemassa olon ja mennyt kiltisti kotiin.🙂

Meilläkin on pian miehen "olen ihastunut toiseen, haluan eron" -ilmoituksen vuosipäivä.

Mies:
Ihastus on niin ihana, jännittävä, tuore ja raikas. On niin levoton olo, haluaisin hänen luokseen. Jos vaikka lähettäisin viestin hänelle; saisin jonkun kivan vastauksen. Pakko päästä pois tästä talosta, taidan lähteä vähän ajelulle. Miten pääsisin mahdollisimman kivasti ja kivuttomasti eroon tästä liitosta? Lapset... no mutta nehän pärjää aina. Tuleekohan ihastukselle hankala ero? Vaimo hössöttää noita omia juttujaan, ei sekään varmaan minusta enää välitä. Eiköhän ero tule helpotuksena sillekin.

Mies:
Arki väsyttää. Kodin hoitaminen käy kakkostyöstä, perheneuvottelut kolmannesta. Vaimo voisi muuttaa takaisin, kaikki olisi niin paljon helpompaa. Eihän se ihastus edes ollut mikään mainitsemisen arvoinen juttu. Virhe joo, mutta ei mitään vakavaa. Enhän minä edes mitään sen ihmisen kanssa tosissani suunnitellut... kaikki asiat vaan jotenkin kaatuivat päälle ja tuli sanottua ja tehtyä sellaista, mitä ei olisi pitänyt. Kun osaisi puhua vaimolle mutta ei se ole niin helppoa. Paha mieli silläkin on, kyllä minä sen näen mutta en silti osaa. Menetänköhän minä sen lopullisesti...

Tässä säikeessä on ilmeisesti tarkoitus projisoida sitä, miltä elämä näytti pettäneen osapuolen näkökulmasta vuoden takaiseen sekä nykyistä tilannetta. Ajattelin kuitenkin avata tässä asiassa myös petetyn näkökulmaa. Olen aikaisemmin kirjoittanut nimimerkillä jäätynytsydän.

Mies: kesä on tulossa, vaimo ja lapset saava nauttia auringosta ja yhdessäolosta – harmittaa, että minulla on useita työmatkoja ulkomaille, olisi mukavaa viettää aikaa yhdessä perheen kanssa. Pidän siitä, että vaimolla on mahdollisuus käydä salilla ja hän pitää itsensä kunnossa. Harmi, että en työkiireiden vuoksi ole ehtinyt juurikaan huolehtimaan itsestäni viimeaikoina.

Vaimo: on imartelevaa, että saan huomiota miehiltä. Katseita ja mukavia kommentteja ulkonäöstäni – huomiota, jota mieheni ei minulle anna, ja jota kuitenkin niin tarvitsen. Onneksi tapasin sen nuoren miehen, joka osaa huomioida minut juuri oikealla tavalla. Yhden illan juttujen sijaan saan seksiä silloin, kun sitä tarvitsen, hän on aina valmiina. Hän osaa huomioida minut juuri niin kuin olen aina halunnut.

Mies: kesä on taas tulossa ja vuoden takaiset tapahtumat palaavat auringon myötä ajatuksiin. Tunne riittämättömyydestä valtaa usein ajatukset. En ole kertonut vaimoni seikkailuista kenellekään, se on liian nöyryyttävää. Viimeinen vuosi on ollut muutosten aikaa. Olen ottanut onneni omiin käsiini, hankkinut uusia harrastuksia ja tutustunut niiden kautta mukaviin ihmisiin. Olen nykyisin samassa kunnossa fyysisesti, kuin yli kymmenen vuotta aikaisemmin. Huomioin vaimoa enemmän mm. viemällä häntä lounaalle, illalliselle. Kysyn kuulumisista, halaan ja suukottelen. Toivoen, että olen nyt riittävä hänelle. Aloitimme noin kuukausi sitten myös perisuhdeterapian, jota hän ei kokenut aikaisemmin tarpeelliseksi. Uskoa siihen, että syrjähyppyjä ei enää tule, ei kuitenkaan ole. Luottamus ei ole palannut. Olen valmistautunut siihen, että saata muuttaa erilleen. Lapset kyllä selviävät erosta.

Vaimo: kadutta, mies toivoakseni luottaa minuun ja siihen, että olen kertonut kaiken. Saan häneltä nykyään enemmän huomiota ja hän on myös aikaisempaa enemmän kotona. Olemme halustani aloittaneet parisuhdeterapian. Se on auttanut minua käsittelemään tekojani ja niiden syitä. Mielestäni se on myös auttanut häntä ymmärtämään, että en ole yksin syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen. Kaikesta huolimatta pelkään, että hän ei virheideni vuoksi enää halua minua ja etsii aktiivisesti kumppania, joka olisi hänelle uskollinen.

Johannamari kirjoitti 15.3.2015 23:25

Yritti toki väliin kehua mua yms. Johdattelivat asiaa siihen suuntaan että hän ymmärsi ettei kenenkään kannata avioliittoaan ihan hetken nautinnon takia täysin vieraan ihmisen kanssa pilata. Kerroin omista kokemuksista ja siitä että olen kateellinen tai oikeastaan surullinen ettei omalla kohdalla ole sitä toista kenen kans jakaa elämän. Mies vetistelikin ja sanoi ettei hän ole täysi-ikäisenä ikinä ollut sinkku ja kaipaa sitä omaa valinvapautta ja elämää ilman huolta. Juttu jatkui kuitenkin siitä vielä ja musta tuntuu että kyseinen mies lähti seesteisempänä kotiinsa ja toivon että käytös olis toista seuraavalla baarireissulla

Ettei se vain olisi juuri niin, että monen pettämään ajaa kohtaamisen ja kontaktin puute enemmän kuin "jännityksen" tai "uusien kokemusten" metsästäminen? Tai paetaan niitä omia tuntemuksia "lohturuokaan", shoppaillaan uusien vaatteiden ja käsilaukkujen sijaan ihmisiä, täytetään tilaa nopealla mielihyväntavoittelulla eikä haluta vastata siihen väijyvään kysymykseen, että miksi minä oikeastaan täytän tilani käsilaukuilla, joita on jo entuudestaan liian monta?

Vähän samankaltaisessa tilanteessa totesin yhdelle miehelle, että mitä sinä hullu täällä vieraita vänkäät, jos kerran on jo ottaa löytynyt niin hyvä nainen että sen kanssa on menty vihille asti. Ehkä sekin siitä vähän heräsi.