Hei kaikille täällä! Olen ensimmäistä kertaa tällä palstalla ja kirjoitan aiheesta: toinen nainen
ÄLÄ LUE TÄTÄ, jos olet herkästi toisia tuomitseva henkilö, kiitos!
Pieni historiikki:
Olen 2 avioeroa pitkistä liitoista läpikäynyt nainen parhaassa iässä(42v). Lapset ovat lähes kaikki aikuisia ja toisesta liitostani erosin 1,5 v sitten. Tämä liitto oli ns.kaveriliitto ja elimme liian pitkään seksitöntä elämää ☹️
Emme syttyneet toisistamme ja koimme olevamme vain esteenä toistemme tiellä edetä elämässä. Lopulta päätimme laittaa pisteen iin päälle. Tein silloin miehelleni ikävän tempun ja jälkeenpäin ajateltuna ilman tätä emme olisi päässeet irti toistamme, vaan riutuneet ties kuinka kauan. Rakastuin silmittömästi toiseen mieheen ollessani vielä avioliitossani. En voinut tunteilleni mitään. Tämä osoittautui kuitenkin ns. pelastusrengas suhteeksi, joka sitten päättyikin melko pian (0,5v). Pääsimme kuitenkin osittain tämän vuoksi eri osoitteisiin silloisen aviomieheni kanssa ja nyt välit ovat meillä oikein hyvät, mutta vain kaverilliset edelleen. Ja niin saa ollakin.
Olen sinkkuna ollessani tapaillut useita miehiä, mutta ei vain ole osunut se oikea vielä kohdalle.
Kunnes nyt koen olevani totaalisen hukassa 😮
Puoli vuotta sitten elämääni asteli mies, joka on noin kymmenen vuoden ajalta vanha tuttu. Selvennys: meillä oli ollut asiakkuus suhde hänen kanssaan.
Muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi tarvitsin hänen palveluksiaan ja otin häneen yhteyttä soittamalla ja sovimme tapaamisen kotiini. Viime keväänä hän sitten saapui työasioissa ja siitä kaikki alkoi….
Juttelimme keittiössäni ja olin todella asiallinen, mutta ystävällinen, kuten aina ja sitten, kun työasiat oli puhuttu hän lähti. Rupesin saamaan häneltä tekstiviestejä tämän vierailun jälkeen, joissa hän kertoi kuinka Ihana nainen olen, hehkeä ja sellainen mieleen jäävä 😳 Kuinka hän on näiden kaikkien vuosien ajan pitänyt minusta kovasti jne..
Hän viestitti, että jos ei olisi parisuhteessa, niin tulisi saman tein luokseni ja suutelisi minua. Vastasin viesteihin aina asiallisesti kuten vastailen ja kirjoittelen muidenkin miespuolisten kavereiden kanssa. Läppää eikä mitään alapää juttuja, koska en ole sellainen.
Toisen kerran tavatessamme hän yllättäen halasi minua lujasti ja minulle tuli tunne, että maailma pysähtyy tähän just nyt, pudotin aurinkolasit kädestä ja olin ja olen edelleen jossain aivan muualla, kun olemme lähekkäin. Tiedän, ettei sydämeni huijaa minua, mutta tiedän myös, että hän on varattu, ollut suhteessaan 20 v, ei lapsia, mutta tässä on se ongelma-ristiriita, joka hajoittaa mua.
Sen jälkeen samana päivänä täyttäessämme jotain papereita yhtäkkiä suutelimme ja olimme lähekkäin, kuin kiihkeät teinit, mutta emme rakastelleet. Tästä alkoi tapaamiset luonani, mutta pidin pääni ja emme rakastelleet, vaan olimme lähekkäin ja juttelimme. Sitten tuli kesä ja sanoin hänelle, että jos sinä olet onnellinen omassa suhteessasasi, niin mene ja pysy siinä! Tein sen verta vuotavin sydämin, mutta rakkaudesta ja tätä on vaikea ehkä uskoa, mutta myös hänen puolisoaan kohtaan! Hän poistui selvästi loukkaantuneena sanoistani ja tämän jälkeen olimme ottamatta yhteyttä toisiimme jonkin aikaa. Hän on kuitenkin usein sanonut minulle, että mikään ei pilaa välejämme! Ja niinhän siinä kävi, että palatessani syksyllä ulkomailta Suomeen hän kyseli text. miten loma meni jne.. Tämä johti uuteen tapaamisrumbaan ja se kierros on ollut todella kaiken pysäyttävä, henkisesti ja fyysisesti. Emme kumpikaan pystyneet enää pidättelemään itseämme ja yksi asia johti toiseen jne..
Tästä on nyt n.kaksi kuukautta aikaa, kun teimme sen ja tiedän varsin hyvin olevani se paha toinen nainen ja kärsin siitä!! En ole kyennyt sanomaan miehelle muuta, kuin mitä minä haluan elämältäni ja se ei ole toisen naisen rooli!! Tahdon lopettaa tämän suhteen, jos mies ei osaa tehdä päätöstä ja koska en tiedä mitä mies tahtoo enkä osaa sitä häneltä kysyä, niin olen umpikujassa! En osaa muotoilla sanojani oikein, koska en tahdo hoputtaa, mutta en myöskään jaksa odottaa enää. Hän on sanonut olevansa tyytymätön nykyiseen suhteeseensa ja että miettii joka päivä mitä tehdä. Miksi sitten ei tule päätöksiä, vaan viestejä kuinka ihanaa meillä on yhdessä jne…
Onko muilla samoja kokemuksia?
Jäädäkö vai lähteä?
Pliis- ei tuomitsemista, vaan rakentavaa keskustelua!
Tiedän, etten ole ainoa tässä tilanteessa oleva, mutta en myöskään ole ylpeä siitä!
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.