Alan olla jaksamiseni ääri rajoilla. Yritän selitt lyhyesti tilanteen. Voi tulla sekavaa tekstiä mutta saa kysyä jos tulee kysymyksiä.
Mies minua 11 v nuorempi ( 36v.) . Olemme olleet yhdessä 4 vuotta. Miehellä oli sivusuhde 1,5 v.sitten jota oli kestänyt useita kuukausia. Jopa kesäloma reissumme jälkeenkin tämä vei panonsa kaverinsa mökille yöksi, koska minä en lähtenyt mukaan niin hän päätti ottaa sinne lutkansa. Tästä olen edelleen äärimmäisen katkera.
Tätä aihetta ei olla päästy puimaan kunnolla , loppuun asti , mieheni tunnekylmyyden vuoksi. Mies ei vaan ole kykenevä keskusteluun tunteiden tasolla.

Vieläkään en häneen luota. Koko ajan pelkään että hän käy uudelleen vieraissa suoraan nenäni alla.
Hän saattaa olla yötä myöten töissä , toki ammatti on sellainen että voikin mennä myöhään. Ottaa autoon vaihto vaatteita, alushousuja myöten , sateen vuoksi.
Pitää huolen että puhelin on ulottuvilla koko ajan ja tabletti kiinni mikäli minä olen yksin jäänyt kotiin. Nyt roikkuu messengerissä koko ajan kun tavallisesti ei välitä facebookista lainkaan. Laittoi olevansa sinkku, minun halustani ( suutuksissani sanoin hänelle kk sitten että on vapaa mies ) pyysin laittamaan parisuhde merkinnän takaisin, ei muka osannut kun oli niin monimutkainen , joten joko poisti sen kokonaan taikka piilotti.

Ajoi partansa, kun kävi kauppareissunsa aikana kahvilla nais kaverinsa kanssa, tämä nainen ajoi 40min automatkaa tapaamaan miestäni huoltoasemalle. Tästä tuli meillä kotona riitaa. Sain naiselta illalla viestiä ettei minun tulisi olla huolissaan, hän on onnellisesti parisuhteessa.

Nyt pelkään että mielikuvitukseni poukkoilee liikaa , että kaikki on vain minun päässäni. Helposti nämä merkit kielisi pettämisen suhteen mutta voi toki olla ihan tottakin .
Olen liian väsynyt tähän kaikkeen. Miten pääsen eroon näistä ajatuksistani ja peloistani?
Auttakaa , kertokaa omia näkökantojanne, pliis.