Hei,
Olen pitkässä liitossa, meillä on ala-ikäisiä lapsia. Olemme ajautuneet tilanteeseen, josta ei tunnu löytyvän ulospääsyä. Mieheni ei suostu puhumaan kanssani, huutaa ja iskee luuria korvaan. Kotona en halua keskustelua yrittää, koska hän ei kykene käyttäytymään nyt niin, että lapsille olisi hyvä olla kuuntelemassa hänen suuttumustaan.
Mieheni on pettänyt minua muutama vuosi sitten yhteisen ystävämme kanssa. Pettäminen tarkoitti meillä vikittelyä, suutelua ei muuta. Aikanaan asia on puitu ja sen yli menty, samoin suhde ystävään on korjaantunut. Edelleen kuitenkin sekä minä, että ystävämme kumppani koemme yhteisissä juhlissa jonkinsortin flirttailun jatkumisen. Tämän kun otin puheeksi, mieheni onkin vain raivonnut minulle. Hän ei ole tehnyt mitään, syytökset ovat kohtuuttomat jne.
Nyt ei kyse ole siitä, että jotain olisi tapahtunut ja mies käytöksellään yrittäisi sitä peittää. Tiedän 100 % varmuudella, että mitään ei ole tapahtunut. Mutta tiedän myös, että heidän tapansa olla yhdessä juhlatilanteissa on sellainen, joka herättää lievää ahdistusta sekä ystävän kumppanissa että minussa. Tästä mieheni ei sanojensa mukaan voi ottaa vastuuta vaikka onkin pahoillaan siitä mitä aikanaan tapahtui. Raivon kohteena olen minä, ”koska syytän häntä jostain, mitä hän ei ole tehnyt” vaikka olenkin vain kertonut (tosin vihaisesti) miltä tuntuu.
Nyt hän uhkaa erolla eikä suostu puhumaan asiasta mitään. Olen ihan rikki, olisko jollain jotain hyvää neuvoa tai mielipidettä. Ahdistaa niin, ettei oikein pysty keskittymään mihinkään.