Vastaan tässä nyt itselleni kun tilanne tuntuu edelleen hurjan absurdilta. Eli nyt tilanne on sellainen, että olen ilmaissut haluni lähteä exän kanssa terapiaan, jos sen myötä meillä on mahdollisuus ottaa selvää onko meillä mahdollisuutta uuteen alkuun yhdessä. Parin viikon harkinnan jälkeen exä sanoi, että on mahdollista ottaa selvää. Alkuperäisestä kysymyksestä no on nyt jo kuukausi, eikä ex ole vieläkään purkanut laastarisuhdettaan. Tunnen oloni erittäin typeräksi, kun olen avannut sydämeni hänelle uudelleen. Haluan uskoa toisin, mutta pelkään joutuvani pettymään. Olimme yhdessä melkein 20 vuotta ja 15 vuotta naimisissa. Virallisesta erosta on nyt puoli vuotta aikaa.

Hei Kesäheinä2020, kumpi teistä halusi alunperin erota? Vai olitteko ehkä molemmat yhteisymmärryksessä yhtä mieltä siitä, että on parempi erota. Voisiko siitä löytää jotakin vastausta pohdintaasi. Jos itse halusit erota, niin yhteen palaaminen ei kai tuo mitään sellaista, mitä et hänestä jo noin pitkän yhdessäolon jälkeen tietäisi ja mitä et olisi kokenut eroon päätyessäsi. Jos hän halusi erota mutta sinä et, ymmärrän hyvin, että koet mahdolliseksi yrittää palata yhteen.

Kiitos vastauksesta Purjevene. Minä otin eromahdollisuuden puheeksi, kun muukaan ei auttanut saamaan muutosta aikaan. Mies vastasi asiaan pettämällä. Todellisuudessa en kuitenkaan olisi halunnut erota vaan saada miehen osallistumaan kotitöihin, huomioimaan minua ja hakemaan töitä/ koulutusta. Eron jälkeen hän on päässyt työelämään.

Tilanne ei ole muuttunut edelleenkään mihinkään. Tunnen itseni täysin hölmöksi. En edelleenkään ymmärrä, miksi exän mielestä meillä on vielä asiat kesken, jos hän vain jatkaa suhdettaan. En ole hänelle kai kovin tärkeä ollutkaan kun minun tunteillani tai tarpeillani ei edelleenkään ole väliä. On kai parempi alkaa tottua ajatukseen, että koska haluan parisuhteen on alettava etsiä uutta miestä. Tai sitten vaan elettävä ilman parisuhdetta.

Hei Kesäheinä2020! Vaikealta tilanteelta kuulostaa. Voimia sinulle asioiden selvittämiseen ja arjen jaksamiseen!

Voitko kysyä exältäsi suoraan, mitä hän tarkoittaa sillä, että hänen mielestään asiat sinun ja hänen välillä ovat vielä kesken?

Usein sitä tuntee itsensä hölmöksi, jos on toiveita eikä saa vastakaikua tarpeeksi tai ollenkaan. Se ei tarkoita, että olisit yhtään hölmö, mutta ymmärrän hyvin, jos tuollaisia tunteita tulee. Itsellenikin on monessa tilanteessa tullut.

Tuntuu, että tämä asia kiertää samaa ympyrää, eikä etene minnekään. Exä on sanonut, että haluaa perheensä takaisin ja on kaivannut minua puolisona ja naisena ja että rakastaa minua. Uskoo, että meillä olisi vielä mahdollisuus selvitä tästä kriisistä. Silti mitään konkreettista mahdollisuutta ei ole, kun se nainen on edelleen kuvioissa mukana. Kaksi kuukautta olen kuullut samaa kukkua ja alkaa jo kiukuttaa. Lasten asioiden hoitamisessa on jo ihan tarpeeksi ilman tätäkin. Tuntuu, että exä haluaa vain kääntää veistä haavassa ja piinata. No, pian ollaan jo siinä pisteessä, että en halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan. En voi ymmärtää. Onneksi tänne saa purkaa mieltään, kun läheiset ovat jo aika kyllästyneet. Äidillenkin sanoin jo, että olen jo luopunut toivosta, koska mitään ei tapahdu ja niin taidan ollakin. Nyt yritän vain hyväksyä tilanteen ja toivon kohtaavani jonkun jalat maassa olevan miehen, joka tykkää ulkoilla ja puhua, pussata ja pitää kainalossa.