Tuntuu, että tämä asia kiertää samaa ympyrää, eikä etene minnekään. Exä on sanonut, että haluaa perheensä takaisin ja on kaivannut minua puolisona ja naisena ja että rakastaa minua. Uskoo, että meillä olisi vielä mahdollisuus selvitä tästä kriisistä. Silti mitään konkreettista mahdollisuutta ei ole, kun se nainen on edelleen kuvioissa mukana. Kaksi kuukautta olen kuullut samaa kukkua ja alkaa jo kiukuttaa. Lasten asioiden hoitamisessa on jo ihan tarpeeksi ilman tätäkin. Tuntuu, että exä haluaa vain kääntää veistä haavassa ja piinata. No, pian ollaan jo siinä pisteessä, että en halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan. En voi ymmärtää. Onneksi tänne saa purkaa mieltään, kun läheiset ovat jo aika kyllästyneet. Äidillenkin sanoin jo, että olen jo luopunut toivosta, koska mitään ei tapahdu ja niin taidan ollakin. Nyt yritän vain hyväksyä tilanteen ja toivon kohtaavani jonkun jalat maassa olevan miehen, joka tykkää ulkoilla ja puhua, pussata ja pitää kainalossa.