Tarvitsenko psykiartia? Kuinka kallista se on?
Olen 21-vuotias nainen. Ollessani 14 vuotias kaksi poikaa painosti ja melkein jopa pakotti seksiin heidän kanssaan. Sen jälkeen en välittänyt vaan harrastin monta vuotta seksiä vastuuttomasti monien eri poikien kanssa. Ehkä sen takia olen alkanut uskomaan ettei miehillä ole syviä tunteita.
Olen 16 vuotiaasta asti seurustellut jatkuvasti ja pettänyt jokaista poikaystävääni.
Ongelmani on, että en osaa olla yksin mutta en osaa olla yhdessäkään. Kun seurustelen, petän ja jätän. Petän koska en halua tulla petetyksi ensin, vaikka en ole koskaan tullut petetyksi. En muuten pettäisi, mutta se tekee olostani paremman kun ei tarvitse pelätä että toinen pettäisi ja satuttaisi ensin. En kerro pettämisistä poikaystäville.
Jätän myös etten tulisi ensin jätetyksi. Rakastan aina sitä kenen kanssa olen, mutta olen niin epävarma rakastaako toinen minua. En kestä tätä ajatusta että olisin se kuka rakastaa enemmän niin päädyn jättämään. Nyt on vaikeaa kun rakastan vielä edellistä poikaystävääni vaikka olen jo uuden kanssa. En pysty elää itseni kanssa kun teen näin toisille ihmisille.
Lapsena tuntui aina, että en saa tarpeeksi huomiota ja rakkautta. En muista kuinka paljon todellisuudessa sain, mutta tuntui aina että en tarpeeksi. Tuntui kuin pikkusiskoani oltaisiin suosittu, koska hän oli helpompi lapsi. Isäni on alkoholisti ja äiti marttyyri ja ehkä läheisriippuvainen. En tiedä miten se on vaikuttanut minuun henkisesti, mutta lapsena oli aina tosi turvaton olo kun isä oli kännissä ja äiti puolusteli häntä. Äiti joskus löi ja potki meitä, en kyllä muista että hän olisi tehnyt niin siskolleni, mutta luulen että teki hänellekin. Isä huusi kännissä, mutta pyysi pian anteeksi.
Ensimmäinen poikaystäväni jätti yhtäkkiä ja sydämeni särkyi. Kolmen vuoden suhteessani mies oli alkoholisti ja minä varmaan se läheisriippuvainen. Tunteeni heittelivät koska kerjäsin miehen huomiota keinolla millä hyvänsä. Suhteessa oli paha olla mutta en osannut ensin päästää irti. Suhteessani joka kesti 8kk mies oli täydellinen. Hän oli ensimmäinen vakaa ihminen elämässäni. Rakastan häntä vieläkin. Syy miksi jätin hänet oli, että en tuntenut oloani rakastetuksi. Syynä tähän on ehkä äitini joka manipuloi kaikkia ja aivopesi minua uskomaan että mies ei rakasta minua vaan eksäänsä ja jättää minut heti kun löytää parempaa.
Nykyinen mieheni on rikas ja se on melkein ainoa syy miksi olen hänen kanssaan. Hän on hyvä mies, mutta en tunne mitään. On helppoa olla kun ei tunne mitään. En uskalla enää heittäytyä suhteeseen koska pelkään itseäni. Pelkään, että satutan itse itseäni uskottelemalla itselleni ettei minua rakasteta. Tässä suhteessa tunnen olevani rakastettu. Se johtuu ehkä siitä että tiedän että mies tykkää minusta enemmän kuin minä hänestä.
Tiedän, että minusta pidetään mutta uskon aina että se johtuu suurimmaksi osaksi ulkonäöstä. Itse en kuitenkaan ole ollut kenenkään kanssa vain ulkonäön takia. Pelkään olla oma itseni kun ei lapsenakaan hyväksytty sitä millainen olen. Luulen, että olen tehnyt itsestäni tahallani erilaisen kuin oikeasti olisin. En uskalla näyttää negatiivia tunteita, koska aikasemminkaan niitä ei ole huomioitu.
Seurustelin ennen nykyistä miestäni toisen kanssa. Erosimme 1,5kk sitten. Rakastin häntä enemmän kuin ketään mutta koska en voi itselleni mitään jätin hänet ilman syytä. Sanoin että haluan hänet takaisin ja hän sanoi että hän muuten haluaisi mutta ei usko että se toimisi kun olemme niin erilaisia. Hän on sosiaalinen, positiivinen, puhelias, rakastaa ihmisiä ja minä olen täysi vastakohta.
Voisiko joku terapia pelastaa meidät? Onko jo liian myöhäistä itkeä hänen peräänsä? Olen kuitenkin ollut niin kamala ihminen enkä ansaitse ketään 😭
Hei! Minusta on hienoa, että tunnistat tilanteesi ja mietit avun hakemista. Sinä olet vielä nuori, joten sinulla on varmasti hyvät mahdollisuudet työstää vaikeaita asioita ja elää vielä pitkään tyydyttävää elämää. 🙂
Psykiatri voi olla yksi avun kanava, mutta ehkä voisit ensin käydä juttelemassa vaikak psykologin kanssa? Oletko opiskelija - pääsisitkö vaikka opiskelijaterveydenhuollon kautta psykologille? Tai ihan terveyskeskuksen? Yleensä pitempiaikaisiin ongelmiin voi terapia olla paras apu, mutta se on pitempi prosessi ja silloin myös psykiatri on yksi hoitava taho.
Tsemppiä ja voimia sinulle. 🙂 Apua kannattaa ilman muuta hakea. 🙂
Itsekin suosittelisin ottamaan yhteyttä ihan terveyskeskukseen. Kerrot vaikka, että haluaisit psykiatrisen sairaanhoitajan puheille. Se on ilmaista ja he osaavat sitten neuvoa jatkon suhteen. Voit hänelle kertoa, että haluaisit ehkä psykologin tai psykiatrin puheille ja käsittelette varmasti yhdessä syitä siihen. Hän laittaa lähetteitä tarpeen mukaan.
Ja suosittelen kertomaan tälle eksällesi, jpnka kanssa haluaisit jatkaa, koko totuuden. Raakoinekin ylsityiskohtineen. Ehkä voisit sopia hoitajan kanssa, että ko. mies tulee joku kerta keskusteluun mukaan. Helpottaa kun on kolmas, neutraali osapuoli mukana.
Onnea parantumisen tielle! 🙂
Moi.
Ei psykiatri maksa mitään jos saa lähetteen omalla paikkakunnallaan lääkäriltä terveysasemlta tai mistä niitä nyt saakaan. Ehdottomasti olet avun tarpeessa ja toisten tunteilla ei saa leikkiä noin raakasti. Vaikka toinen ei oo tehny sulle mitään pahaa. En yhtään ihmettele miksi se boyfriend ei halua sua takasin, en miehenä haluaisi myös takasin jättäjää jos kerran jättää niin takasin ei oo tulemista ja vielä ilman syytä siinä on tarpeeksi sulattemelemista eikä siihen auta maamme laulutkaan ainakaan itseni kohdalla. Ajatteletko yhtään miten toinen voi loukkaantua ja ottaa itseensä, kun et kerro toiselle osapuolelle mitään syitä jättämiseen tai mistään mitään? Todella julmaa.
Kiitoksia todella paljon vastauksistanne ja tuesta. Päätin, että haen apua. Soitan tänään terveyskeskukseen, sieltä voi varata ajan psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle arkisin klo 11-12.
Kiitoksia paljon Kummajainen ja nanie kannustuksesta ja ymmärryksestä. Aloin ihan itkeä kun en ole aikaisemmin uskaltanut sanoa kenellekään mitään ja tuntuu helpottuneelta kun sain avautua täällä.
Kiitoksia myös sinulle häviäjä35v. Olen samaa mieltä kanssasi, harmittaa ja kaduttaa oma käytökseni. En lödä sille itsekään mitään syytä. Toisten tunteilla ei saisi leikkiä, voisimpa kääntää kelloa taaksepäin. Kadun sitä syvästi, ihan oikeasti. Voisin itkeä ja olen itkenytkin niiden ihmisten puolesta joille olen tehnyt niin. Varsinkin jos toinen ei ole sitä ansainnut.
Toivon todella että poika antaisi vielä toisen mahdollisuuden ja kävisin psykologilla tai psykiatrilla että saisin itseni kuntoon. Pelkään kuitenkin että poika ei pysty nielemään ylpeyttään ja ottamaan takaisin koska olin se joka jätti. Tai sitten hän on huomannut että hänen on vain parempi olla ilman minua.
Voin kirjoitella tänne myöhemmin kuulumisiani jos joku haluaa kuulla
Kirjoita ihmeessä! Itse ainakin mieluusti lukisin kuulumisiasi. Ja auttaa itseäkin purkaa sydäntään ja auttaa myös jäsentelemään omia tunteita.
Muista, että vaikka hän ei sinua ottaisi takaisin, sinun pitää hyväksyä se, että teit virheen mutta yritit myös korjata sen. Annat kaikkesi sen eteen, että muutut ja paranet ja annat hänelle kaiken tiedon mitä hän kaipaa. Jos suhde ei onnistu, olet tehnyt kaikkesi ja voit siirtyä eteenpäin.
Toivottavasti saat ajan pian!
Hei taas. Sain ajan 7.1.2015 🙂
Eiköhän kaikki käänny vielä parhain päin.
Nykyinen poikaystäväni asuu eri kaupungissa kuin minä, 100km päässä. En 'onneksi' näe häntä kuin ehkä 2-3 kertaa viikossa niin on aikaa ajatella yksinään.
Eniten tässä mietityttää se kun hän on 25v ja haluaisi joskus lähitulevaisuudessa lapsia. En haluaisi tuhlata hänen aikaansa kun en itse vielä moneen vuoteen halua lapsia, en välttämättä halua ikinä mutta en vielä tiedä. Välitän kyllä hänestä ja hänen kanssa on turvallista olla kun tiedän että ei hän jättäisi minua. Hän on muutenkin hyvä mies ja vanhempani pitävät hänestä paljon.
Ehkä löydän ratkaisun kun olen saanut järjesteltyä ajatuksiani 🙂