tänään niin paljon parempaa
itselläni päättyi noin 1,5v sitten 5 vuoden suhde, jossa mieheni oli myös erittäin mustasukkainen, en saanut käydä ulkona kavereiden kanssa tai edes lähteä hänen seurassaan kavereiden kanssa.. ensimmäiset kaksi vuotta sujui mukavasti ja olimme yhdessä paljon menimme ja teimme, ja sain silloin jopa itsekkin mennä, kun sitten muutimme yhteen alkoi pikkuhiljaa elämä mennä siihen että hän kävi viihteellä kaveidensä kanssa yhä useammin ja useammin, lopulta joka viikonloppu.. minä olin kotona ja odotin, hän soitti baarien sulkeuduttua että piti tulla hakemaan kilttinä ja välittävänä avovaimona menin ja hain..kerran olin sitten sanonut hänelle meneväni viihteelle ystäväni kanssa.. hän ei juuri reagoinut asiaan joten en kummemin ajtellut vaan menin.. yöllä kotiin tullessani hän odotteli kotona ja oli todella vihainen kun olin lähtenyt ”miehiä etsimään” ja ilman hänen lupaansa.. tulihan siinä molemmilta pahoja sanoja huutoa ja itkua, mutta pian se loppui kun sain silmilleni.. pelästyin todella.. hän lähti kotoa ovet paukkuen kun oli ensin tönännyt minun seinää vasten ja oven perässä että oli oven ja seinän välissä olin aivan sekaisin, ikinä ei elettäkään väkivallasta tai mistään.. siitä se lähti.. joka päivä henkistä väkivaltaa haukkumista ja vähättelyä, tunsin itseni täysin hyödyttömäksi.. joka riidan jälkeen elämä oli helvettiä.. tavarat lensivät ja särkyivät.. itkin itseni usein uneen pelkäen samalla uutta iskua.. illat menivät kaveriporukassa aina vain myöhempää ja myöhempään ja itse odottelin kotona ja mietin oliko jotain sattunut..
viime vuoden keväällä sairastuin paniikkihäiriöön minkä jälkeen tein vaikean päätöksen ja sanoin miehelleniettä haluan erota.. pitkän aikaa yhdessä itkettiin ja pyydeltiin anteeksi.. mutta loppu se oli vaikka toinen kuinka lupasi muuttua.. rakastin häntä todella ja kun kaikki oli hyvin niin elämä todella tuntui aurinkoiselta ja hyvältä paikalta.. niin paljon joudun pyytämään turhaan anteeksi..
nyt olen löytänyt elämääni miehen ja olemme asuneet yhdessä jo jonkun aikaa ja todella tunnen kuinka suhde on erilainen..olen kertonut menneestä ja hän tukee täsyin.. tein raskauden keskeytyksen muutama kuukausi sitten vauvan kuoltua kohtuun ja sen jälkeen, mietin vain sitä jos mentän tämän miehen joka on tuonut elämääni enemmän iloa ja rakkautta kuin kukaan koskaan.. kovasti hän vakuuttaa että ei ole jättämässä rakastaa ja haluaa elää minun kanssani. uskon ja luotan todella.. mustasukkaisuutta on minun puolelta jota en halua esille tuoda.. hän on lämpimissä väleissä exänsä kanssa ja paljon ´naispuoleisia ystäviä.. ei se suuremmin häiritse.. pelkään vain todella menttäväni hänet..
olemme suunnitelleet oman talon rakentamista ja elämää eteenpäin muutenkin ja tiedän hänen olevan tosissaan. hänen perheensä on ottanut minut todella lämpimästi vastaan ja tunnen todella olevani onnellinen mutta joki silti kovasti painaa mieltä ja itkettää joka päivä 😭🤕
🙂🌻Ehkä nuo naispuoliset ystävät karisevat pikkuhiljaa kun huomaavat miten tosissanne olette. Harvoin ystävyydet jatkuvat niiiin tiiviinä kun perhe alkaa olla koossa.
Itse en henk`koht` pidä siitä että naiset pörräävät ympärillä ikäänkuin hakien suosiota ja kilpailua viehättävyydestään. Ole oma itsesi ja rohkene kertomaan miehellesi asioista.
Itse olen noiden naisystävien kanssa mennyt ajatuksissani niin pitkälle et jos nyt tuo tai tuo nappaa mun mieheni niin miltäköhän he yhdessä näyttäisivät ja mitähän tuo mieheni tekis ja ajattelis tuon ja tuon naikkosen kanssa. Ei oikei saanut siipiä yksikään "suhde". Luota enemmän itseesi ja siihen että tapahtuipa mitä tahansa sun jalat ovat maassa ja elät järkevästi.😉
Hienoa, että Nipsuliini pääsit irti vanhasta suhteestasi ja olet löytänyt uuden onnen . On harmillista, että pelkäät onnesi puolesta - vaikka vaikuttaa, ettei mitään syytä ole. Toivottavasti kuitenkin pystyt olemaan saamatta turhia mustasukkaisuuskohtauksia tms., sillä ainakin oman kokemukseni mukaan niillä etäännyttää kumppania itsestään enemmän kuin ymmärtääkään. Ainakin jos mitään syytä mustasukkaisuuteen ei ole. Toki pieni mustasukkaisuus voi olla hyvästä. Mutta ei se saisi häiritä elämää.
Olen itse suhteessa, jossa miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä. Jossain vaiheessa en meinannut päästä sen yli ollenkaan, mietin aina, jos mies on harrastuksessaan tai tapaamisissa, missä on hänen naispuolisia kavereitaan. Toisaalta tiedän aina, missä ja kenen kanssa hän on, se tuntuu hyvältä. Ja usein minua häiritsee asia silloin, kun olen itse yksin kotona ja minulla on tylsää 🙂 Minua on myös auttanut se, että olen tutustunut hänen naispuolisiin kavereihinsa, joista osa on sinkkuja ja osa varattuja. Jotenkin tuntuu paremmalta, kun naiset tiedostavat mieheni olevan varattu kun he ovat olleet tekemisissä kanssani ja olen "nähnyt", että he ovat "vaarattomia". Ja tosi mukavia suurin osa heistä on, onhan miehelläni hyvä maku ystävien suhteen - sekä miesten että naisten 😉 Oma mieheni ei ymmärtänyt ollenkaan mustasukkaisuuttani, koska hänen mielestään ei ole mitään syytä - ja tiedän hänen olevan oikeassa - ainakin toistaiseksi. Olen päässyt eroon mustasukkaisuudesta, en kokonaan mutta suurelta osin - jännä juttu, miten edellisessä suhteessa mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen, henkistä väkivaltaa päivittäin - kuulostaa tutulta Nipsuliinin jutut siis (fyysinen väkivalta tosin puuttui). Ja silloin ajattelin, että en itse enää koskaan osaa olla mustasukkainen, koska se tuntuu niin pahalta siitä toisesta. Mutta kuitenkin olen ollut, minkä olen nähnyt ihan hyvänä kokemuksena, etten ota toista itsestäänselvyytenä. Mutta suuremman mustasukkaisuuden olen pystynyt kitkemään itsestäni, koska tiedän, miten pahalta se toisesta tuntuu. Eihän koskaan voi tietää, mutta ei toista voi vahtia koko ajan - toinen pettää jos on pettääkseen. Luottamus on todella tärkeä juttu - ja toista ei saa koko ajan epäillä, se on todella ahdistavaa, tiedät varmasti itsekin, Nipsuliini.
Kyllä sinä olet onnesi ansainnut, yritä nauttia siitä 🙂 Eikä ole mitään syytä, miksi siitä pitäisi luopua. Mutta ehkä elämän voisit saada helpommaksi vaikka näin: Yritä tutustua miehesi naispuolisiin kavereihin, heistä voi tulla vaikka teidän yhteisiä ystäviänne ja olet silloin vähemmän epävarma. Toisaalta voisit myös yrittää kertoa miehellesi, miltä sinusta tuntuu - hän vaikuttaa hyvin ymmärtäväiseltä, mutta älä esitä asiaa liian painostavasti. Kysy, miten hän suhtautuisi sinun miespuolisiin ystäviisi (en tiedä, kuinka paljon sinulla on niitä). Miehen pitää myös ymmärtää, ettei tahallaan provosoi mustasukkaisuuteen. Mielestäni kaikkiin ystäviin pitää olla sellainen suhde, että heitä voi nähdä sekä yksin että yhdessä oman kumppanin kanssa (kumppani ja ystävä "hyväksyvät" toisensa)- eikä esim. kahvilassa käymistä ystävän kanssa tarvitse salailla omalta kumppaniltaan.
Aurinkoista elokuun jatkoa kaikille!
🙂👍