Tähän voinkin jo vastata kokemuksesta. Kun itse sairastuin niin se tuntui vaikuttavan tosi paljon suhteeseen. Kun omassa elämässä ei enää ole muuta kuin sairaus, on kuikkuinen ja suuttuu pienimmästäkin, on väsynyt eikä jaksa. Ja kun toinen ei pysty ymmärtämään mitä käy läpi. Kun diagnoosista oli kulunut puolisen vuotta, niin tauti kävi tutuksi ja tilanne helpotti. ja sehän on hienoa että on joku läheinen jonka kanssa käydä läpi vaikeat ajat.