Minun on nyt pakko kirjoittaa tämä jonnekin. Mulla ei oikein ole ketään, kelle kertoa tai kehen ottaa yhteyttä niin kirjoitan tänne.
Olen tapaillut nyt noin 4 kk miestä, johon ihastuin voimakkaasti. Meille kehittyi syvällinen suhde. Ollaan keskusteltu paljon ja välillä harrastaneet seksiäkin. Viikko sitten kuulin, että hän on yhtäaikaisesti tapaillut toistakin naista, jonka kanssa välillä harrastanut seksiä. Menin tästä aivan palasiksi. Vaikka yhteistä suullista sopimusta siitä ei ollut, että olisimme vain toistemme kanssa – olen ollut hyvin hämmentynyt. Mitä tämä mies oikein touhuaa ja mitä loppujen lopuksi haluaa.
Jotenkin… ehkä raastavinta/huvittavinta/absurdeinta on se… että en tunnu osaavan päästää hänestä irti. Tajuan ja olen vahvasti sitä mieltä, että olisin toivonut, että nämä asiat menee eri tavalla, mutta välillä hetkellisesti olen ns. suostuvainen jopa jatkamaan. Olen nyt sanonut, etten voi enää olla hänen kanssaan, koska kuvioissa on joku toinen ja kysynyt, mitä hän aikoo asioilleen tehdä. Hän sanoo, ettei tiedä.
Mun tunteet seilaa. Välillä olen hemmetin vihainen ja aivan liinat kiinni meiningillä. Seuraavassa hetkessä kaipaan häntä. Oon kokenut voimakasta pahoinvointia siitä ajatuksesta, että hän on toisen kanssa samalla muistaen meidän välisen hellyyden.
Me emme siis ole olleet parisuhteessa eikä sellaista olla sovittu. Mutta tällainen on mulle yhtäkaikki vaikea asia.
Välillä vihaan häntä – välillä kaipaan. Fyysiseen läheisyyteen en enää pysty.
Kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Olen alkanut pohtimaan, onko tällainen kovin yleistä ja normaalia. Aiemmissa tapailuissa on ollut alusta lähtien selkeää, että tapailemme vain toisiamme – vaikkei vakavasta parisuhteesta olla puhuttukaan. Olen ollut sellaisessa olettamassa, että näin ihmiset toimivat.