Heippa
Kirjoitan sinulle huomenna nyt on työpäivä täysi.
mutta ikinä ei pidä perheväkivaltaa sallia ja kyllä elämä järjestyy.
Kaunista syksyä sinulle

Tavallaan ymmärrän tunteesi. Et halua kertoa terapeutillesi tai kellekään muullekaan, koska jos et puhu tästä ääneen, sitä kaikkea ei ikäänkuin koskaan tapahtunutkaan?

Lue kirjoitustasi kuin se olisi jonkun muun kirjoittama. Häpeän tunne joka on vallannut sinut, vaikkei siihen ole mitään syytä, saa sinut pelkäämään kertomista. Sinun on kerrottava terapeutillesi. Ette ole seurustelleet niin kauan, että voisit sanoa tuntevasi miehesi ihan täysin. On ikävää, että jouduit taas kokemaan tuollaista.
Toivon että kerrot asiasta ja miehesi hakeutuu HETI hoitoon asian tiimoilta. Jos hän kieltäytyy, tiedät ainakin että on lähdettävä heti eikä vasta ylihuomenna. Syy käsiksi käymiseen oli mitätön, vaikka eihän siihen koskaan hyvää syytä ole. Mutta todella mitätön syy.. Mitä kun käy jotain suurempaa?

Niin pahalle kuin se kuulostaakin, niin lähde pois ystävä kallis ☹️ Ei mikään syy, humalakaan ole se, minkä vuoksi pitäisi yhtään väkivaltaa sallia. Ei henkistä, eikä fyysistä.

Jokaiselle meistä kuuluu parempaa. En edes sano, että ansaitset parempaa, vaan se ihan oikeasti kuuluu jokaisen ihmisen ihmisenä oloon, ettei tarvitse sietää tuollaista. Voimia!

Heippa
No nyt vastaan sinulle kun on alkuviikko ollut vähän kiireellinen.
Niin olen puolestasi kyllä todella pahoillani sillä perheväkivaltaa ei saisi sattua
eikä sitä pidä ikinä sallia.
Toivoisin että puhuisit asiasta terapeutin kanssa sillä se osaa varmasti
sinua auttaa ja saat apua itsellesi ja kerro kaikki asiat rehellisesti.
vastaus menee silleen että jos kokee perheväkivaltaa niin heti pitää
lähteä sellaisesta suhteesta pois.
Mutta ainakin täytys nyt vakavasti asioista keskustella
Esim vastaavaa ei saa ikinä sattua.
Ilmeisesti ei alkoholi sovi niin se täytyy jättää kokonaan pois jne
Oletkos itse työssä , työtön ???
Kukas sinulle on uhkaillut että lapset viedään pois ????
siinä asiassa kyllä täytyy olla aika vahvat perustelut.
Tuossa on pari puhelin numeroa johon kannattaa soittaa niin sieltäkin
saat apua ja neuvoa.
Naisten linja 080002400
Rikosuhripäivystys 020316116
puolisollesi suosittelisin tutustumista http://www.jussityo.fi
Kaunista syksyä sinulle

Noniin.

Siksi tuolta virallisilta tahoilta on sanottu että lapset viedään, koska aiemmissa suhteissa olin kieltäjä.

Silloin se oli jokapäivästä uhkailua ja iltaisin sain useasti myös tuta henkisen lisäksi fyysistä väkivaltaa. Lapsiin ei ole koskaan kohdistunut mitään mutta tottakai he kuulivat öisin (vaikka itselleni hoin että ei kuullut, ei kuulut)..

Lapseni ovat rakastuneet tähän mieheeni ihan tyystin. Hän on ihana. Hellä, lempeä ja kaiken huomioon ottava. Ottaa osaa kotiaskareisiin ja kaikki toimii perheenä hyvin.

Minua hävettäisi valua terapeuttini luokse ja sanoa, se tapahtui taas...

Mies lähti heti apua hakemaan ja sovittiin että ei alkoholia enää. Hän kävikin jo yhdessa paikassa tämän asian tiimoilta ja sai uusia aikoja.

Ihmisten mukaan siellä jotka olivat häntä varten, sanoivat että todennäköisesti tämä asia juontaa juurensa jonnekin syvemmälle, ja että tilanteessa oli jotain muistitunneyhtymiä aikaisemman elämän kaltoinkohteluun mikä sitten vain laukaisi näin..

Ja minä.. ymmärrän..

Mutta minua hävettää, oksentelen kun joudun valehtelemaan muille.

Mutta en pysty kertomaan kenellekään. Soitin kriisipuhelimiin, olen kirjoittanut tänne ja joka kerran kun kuulen saman neuvon, kerro terapeutillesi, minua rupee kuristamaan kurkusta, itku tulee silmään. En halua, en halua..

Se että kerran kun tapahtuu, se on todennäköistä että tapahtuu uusiksi..

Miksi olen jälleen niin heikko, vaikka olen tehnyt monia vuosia jo töitä tämän asian suhteen jotta voin liput heiluen sanoa painu vi**uun minua satuttamasta? MIKSI?

En uskalla luottaa, en kehenkään. En edes omaan terapeuttiini. MIKSI? Hän on se joka on ollut minua varten ja vahvistanut minut kohtaamaan elämäni ylpeästi.

Miksi NYT tunnen kuin olisin pieni ja voimaton.

Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ja jokainen mitä hän sanoo ääneen kuulostaa samalta korviini kuin aiemmassa suhteessani. Anteeksipyyntö herättää vain tunteen joka saa minut kylmäksi. Näen hänet pahana, vaikka hänessä on niin paljon hyvää.

Silti jokainen kerta kun hän laskee päänsä alas ja suree tapahtunutta, herättää minussa sen että kävelen viereen ja halaan.

Voi apua..

Mitä tarkoitit että olit edellisessä suhteessa kieltäjä?

Etkö ole sitä tässä suhteessa nyt?

Totta kai mies itkee ja voivottelee koska haluaa, että tunnet syyllisyyttä ja annat anteeksi. Saa sinut tuntemaan olosi kurjaksi. Hän provosoi ja projisoi kurjuutensa sinuun, häpeänsä sinuun. Ja sinulla on taipumus ottaa ne vastaan: kun otat hänen häpeänsä ja kurjuutensa olet voimaton pitämään omia puoliasi. Olet luuhistumassa hänen häpeäänsä.

Erota rajat itsesi ja miehesi välillä. Hän satuttti sinua. Voit toki antaa anteeksi, mutta silti sitä ei pidä salata eikä kieltää.

Jos kukaan ei saa tietää, se voi pahentaa asiaa. Saa toisen (miehesi) alitajuisesti luulemaan, ettei sillä ole niin väliä, vaikka satuttaa toista. Hänen kuuluu itse hävetä asiaa ja sen hän tekeekin kun kerrot asiasta terapeutille ja niille keille haluat. Ohjaa häntä oikeaan suuntaan ennen kuin on myöhäistä.😟

Varmasti tiedätkin sen, että sinun pitäisi kertoa terapeutille. Terapeutti on kiitollinen sinulle kun kerrot, koska silloin hän näkee, että luotat häneen. Älä luule, että hän pettyy sinuun. Kertomalla osoitat, että olet päässyt pitkälle paranemisessa.

Voimia sinulle. 🙂👍

Tavoistani poiketen, sanoisin, että puhukaa puhumasta päästyänne, jauhakaa sitä niin kauan, että molempien tuntemukset selviää.
Tuohan on selvää mustasukkaisuutta, miehen puolelta, jonka humala on laukaissut, siihen ei monesti paljoa tarvita, kun alitajunnasta räjähtää, entisten kokemusten muistoja. Onko hänellä kokemuksia pettävistä naisista ?
Jos mies todella haluaa välttää samanlaisia tilanteita, hän välttää myös alkoholia ja jos sinä itse haluat välttää samaa, niin onko hirveän tärkeää lähteä ravintoloihin.
Menkää yhdessä terapeutille ja kertokaa koko asia, niinkuin se tapahtui, kertokaa myös pelkonne ja toiveenne.
Tälläisten tapahtumien jälkeen iskee pakokauhu, häpeä ja epätoivo, joko taas?

Yhdyn edellisen kirjoittajan mielipiteeseen.

Asioiden aukaiseminen, tuominen päivänvaloon on omalla kohdallani ollut todella tärkeää vahingollisten kierteiden välttämiseksi. Päätös "katsella josko tämä ei toistuisi" tekee tietä asian uusimiselle, eikä toisella kerralla tule tehtyä ratkaisua asian esiin tuomiselle koska ollaan jo liian pitkällä.

Voisitko ajatella että suojelet suhdettanne hakemalla apua? Vahvistamalla itseäsi ja kitkemällä yhdessä kumppanisi kanssa väkivallan pois jotta voitte molemmat hyvin yhdessä? Tiedät varmasti itsekin että jos annatte tilanteen jatkua, suhde ei voi jatkua onnellisena. Välitä siis teistä molemmista sen verran että pidät omat rajasi etkä anna kenenkään tehdä sinulle fyysistä väkivaltaa 🙂