Suhteen jatko uskottomuuden JA VUOSIEN VALEHTELUN jälkeen? Onko sitä?

Suhteen jatko uskottomuuden JA VUOSIEN VALEHTELUN jälkeen? Onko sitä?

Käyttäjä Mayfly aloittanut aikaan 13.05.2021 klo 20:00 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Mayfly kirjoittanut 13.05.2021 klo 20:00

Hei

Olen petetty ja aivan hirveässä tilanteessa. En tiedä pystynkö jatkamaan suhdetta ja kuitenkaan en haluaisi erotakaan, kun jo yli 20 yhteistä vuotta takana, kolme isoa lasta. Ahdistus vain päällimmäisenä.

Haluaisin kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat parisuhteessaan kyenneet onnistuneesti jatkamaan sen jälkeenkin, kun jompi kumpi on ollut uskoton?

Mitkä olivat jatkamiseen johtaneet syyt tai edellytykset? Olitko uskoton vai petetty osapuoli? Jos olit petetty, millä ajatuksilla sait asian hyväksyttyä ja suhdetta jatkettua? Palautuiko luottamus? Miten kauan siinä meni?

Itse olen ihminen, jolla kestää pitkään ennen kuin todella voi luottaa kehenkään ja kun luottamuksen rikkoo, on se vaikeaa korjata. Nyt olen kokenut tämän pahimman ja vielä pahemmin kuin olisin voinut kuvitella. Nimittäin mieheni tunnusti nyt jokin aika sitten sattumien summana pettäneensä minua jo seitsemän vuotta sitten! Epäilin silloin jo asiaa ja mies jäikin kiinni kyseenalaisista asioista, mutta uskottavasti selitti asian muuksi ja kaiken fyysisen kielsi ehdottomasti. Lopulta uskoin, koska tietysti halusin uskoa. Idiootti olin siis.

Nyt en tiedä mitä ajatella. Tuolloin uskottomuuden aikaan meillä oli monella tapaa erittäin kuormittava elämäntilanne. Kuitenkin viimeisimmät vuodet ovat olleet tosi hyviä ja mielestäni onnellisia ja uskon oikeasti, että mies minua rakastaa. Nyt tämä asia kuitenkin veti jalat alta ja saa miettimään onko kaikki ollut vain valhetta. Mies nimittäin on edelleen näiden seitsemän vuoden aikana toistuvasti valehdellut, jopa tarpeettomasti (ehkä myös itseään vakuuttaakseen?), ettei ikinä ole minua pettänyt. En ymmärrä miksi vielä varta vasten valehdella tuollaista, jos kerran tietää pettäneensä? Miksi valehdella turhaan, kun en ollut asiaa edes kysynyt? Miten kukaan edes pystyy noin valehtelemaan päin naamaa? Siksikö että haluaisi itsekin uskoa asian olevan niin? Jos on virheensä tehnyt vuosia sitten, eikö haluaisi sen olevan ainoa virhe, eikä edelleen jatkaa virheitä valehtelemalla?

Mies haluaa jatkaa yhdessä, sanoo katuneensa ja katuvansa edelleen. Kuitenkaan hän ei pysty kertomaan minkä luonteinen suhde tuohon toiseen oli tai miten se ajautui seksiin saakka. Ei kuulemma muista eikä tiedä? Voiko tällaista uskoa? Vai valehteleeko edelleen minulle päin naamaa? Ja jos, niin miksi tekisi niin, jos kerran haluaa suhdetta jatkaa?

Tuntuu, että en pysty asiaa käsittelemään ja hyväksymään, ellen saa noita vastauksia. Onko joku menestyksekkäästi pystynyt? Muita kokemuksia ja mielipiteitä? 

Käyttäjä Tapa77 kirjoittanut 14.05.2021 klo 12:29

Samaan asiaan haluaisin itse saada selvyyttä. Itse syyllistyin pettämiseen ja valehteluun. Tähän minua ajoi vastapuolen hyvin vahva luonne, vaikeista asioista kertomisesta rangaistuksilla uhkailu, ihan avioeroa myöden. Oma henkilökohtainen kriisi ja helppous valehteluun myös osaltaan, valehtelu oli aina helppo tie, sen kun oli opetellut, ei se ollutkaan vaikeaa.

Käyttäjä 11April kirjoittanut 17.05.2021 klo 22:33

Tuollaisessa tilanteessa vaaditaan mielestäni täydellistä avoimuutta molemmilta osapuolilta, jotta suhde voi saada edes edellytykset jatkua. Jos toinen ei pysty tai uskalla kertoa avoimesti tekemistään virheistä, ei luottamuksen menettänyt osapuoli pysty koskaan saamaan luottamustaan takaisin.

Käyttäjä Tamarindi kirjoittanut 03.06.2021 klo 15:26

Vastaan, vaikken olekaan pystynyt onnistuneesti jatkamaan parisuhdetta. Olosuhteet ovat tällä hetkellä sellaiset, että virallinen ero toisi vain lisää ongelmia, mutta sisimmässäni olen jo eronnut. Syvin suru on surtu. Fyysistä pettämistä ei tietääkseni ole ollut, mutta henkiseen uskottomuuteenkin liittyi sen verran valehtelua, mun ja lastemme laiminlyöntiä ja yhteisten rahojen käyttöä, että tilanteen toistuessa tajusin, etten pysty enää selittämään asioita parhan päin enkä mitätöimään omia tarpeitani ja odotuksiani.

Toki molemmilla osapuolilla on vastuunsa suhteesta, mutta pettämiseen ei silti ajauduta. Se on sarja valintoja. Jos suhteessa on ongelmia, niitä voi käsitellä keskustelemalla eikä vetää asioita pahempaan solmuun pettämällä.

Tajusin, että mun ei tarvitse enkä voi ratkaista tätä asiaa. Didn’t cause it, can’t control it, can’t cure it. Ratkaisu on miehen päässä, mutta hän ei ole halukas käsittelemään asioita. Valinta sekin. Ja siksi luottamuksella ei ole enää mitään väliä. Jos mulle on valehdeltu monta kertaa, tietenkään en luota. Pystyn välillä ymärtämään miestäni ja tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan, mutta se ei vain riitä.

Mayfly, jos miehesi ei ”muista” eikä ”tiedä”, se tarkoittaa, ettei hän ota teostaan vastuuta eikä ole oppinut mitään. Sama voi toistua. Simppeli vastaus siihen, miksi joku pettää: koska hän voi. Koska hän katsoo sen oikeudekseen, koska hankala elämäntilanne, koska ajautui, koska kännissä, koska suuri rakkaus – ihan mitä tahansa. Ja häpeän takia teosta on vaikea puhua, vaikka juuri siinä olisi mahdollisuus saada anteeksi ja antaa anteeksi myös itselleen.

Puhe on halpaa, katso sen sijaan tekoja. Puolisolla voi olla pelissä suht mukava perhe-elämä, minkä eteen voi valehdella vähän lisää. Se on helppoa, kun sen kerran oppii. Vaikeampaa on oppia uusia tapoja.

Mitä itse odotin tai odottaisin?

Anteeksipyyntöä, ilman muttia. Usein, kun nostin jonkin asian harkiten ja rauhallisesti keskusteluun, mieheni käänsi asetelman niin, että hänestä tuli uhri, jolle tuli osoittaa myötätuntoa. Ongelma ei yht’äkkiä ollutkaan hänen tekonsa vaan mun reaktioni niihin, ja ”keskustelu” ajautui kummallisille raiteille. Usein kävi myös niin, että hän poistui tilanteesta, koska kanssani ei kuulemma voinut puhua, kun olen tällainen. En ikinä saanut vastausta siihen, millainen olin tai millainen mun olisi pitänyt olla, jotta kanssani olisi voinut puhua.

 

Ymmärrystä siitä, että olen hänestä erillinen yksilö, jolla on omat ajatuksensa, mielipiteensä ja sietokykynsä.

 

Rehellisyyttä, totaalisesti. Pahinta on asioiden selviäminen tipoittain. Joka kerta sattuu.

 

Luottamuksen rakentamista olemalla avoin – pyytämättä, kyselemättä, ihan omasta aloitteesta. Luulin, että kun saan kerrottua miehelleni, miltä musta tuntuu, hän lopettaa. Väärin. Hänestä tuli vain parempi valehtelija. Oli kylmäävää huomata, ettei hän vain välitä tarpeeksi. Hän näytteli välittävänsä, koska sen avulla hänen elämänsä sujui kohtuullisen mukavasti.

 

Aloitekykyä ja vastuuta. Jos ei ”tiedä” tai ”muista”, olisi hyvä hakeutua ammattilaiselle, jonka kanssa käydä läpi ajatuksiaan ja toimintamallejaan. Pettäjän kuuluisi myös olla aloitteellinen parisuhdeterapiaan hakeutumisessa – ei niin, että petetty tekee tässä(kin) suurimman työn.

 

Kärsivällisyyttä. Pettäminen vie pohjan hyvin läheiseltä ihmissuhteelta, johon on sitoutunut ja jonka varaan on laskenut paljon. Mahdollinen toipuminen ei tapahdu hetkessä eikä sitä voi kiirehtiä. Vaikka pettäjä olisikin pyytänyt anteeksi, se ei poista tapahtunutta. Vaikka olisikin pyytänyt anteeksi, silti sattuu.

Sen vielä sanoisin, Mayfly, että sinulla ei ole velvollisuutta antaa toista tai kolmatta mahdollisuutta. Jos suhde ei tunnu hyvältä, se riittää. Enempiä perusteluja ei tarvita. Aivan liian usein petetty on ainoa, joka yrittää muuttua, mikä pettäjälle tietysti sopii hyvin. Sellaisessa tilanteessa petetty saa olla koko ajan varpaillaan ja miettiä, josko pitäisi olla olla vähemmän sitä ja enemmän tätä. Vahvista joka tapauksessa omaa hyvinvointiasi äläkä ratko asioita puolison puolesta. Mielestäni uskottomuudesta selviäminen ei saisi tarkoittaa sitä, että petetty kutistaa omat toiveensa ja tarpeensa.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 viikkoa sitten. Syy: -