Suhteen alussa hairahdus.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kymmenen kuukautta nyt. Olemme nelikymppisiä. Se oli salama ihastumista molemmin puolin..Olimme kumpikin ihan sekaisin ja kumpikaan ei ollut ennen ihastunut niin voimakkaasti! Tapailtiin aluksi välimatkan vuoksi kerran tai kaksi viikossa,ja noin kuukauden kuluttua hän alkoi olla luonani kaiket vapaa-aikansa.Noin kuukauden kuluttua hän jo tunnusti rakkautensa ja olin kuulemma hänelle alusta asti ihan ehdoton ykkönen ja paras kaikista! No,meni ihan hyvin kevääseen asti,kunnes kerran tivasin hänen uskollisuuttaan.Ei meinannut kertoa,vakuutti että ei ole mitään ollut..jostain syystä vaan jankutin,ja hän tunnusti,että yksi juttu on,mitä ei ole antanut itselleen anteeksi ja halunnut unohtaa sen..eli kun olimme tavanneet 2-8kertaa,ei muista ihan tarkasti aikaa..oli baarista lähtenyt kotiin ns. Pakoon yhtä naista,jonka kanssa oli ollut kännipanoja ennen minua.nainen oli halunnut mukaan ja mieheni oli kertonut että on tavannut naisen jonka haluaa ja että heistä ei tule mitään. Ei ollut ennenkään ollut edes ihastunut tuohon naiseen. Mieheni käveli kotiinsa mutta nainen myöhemmin oli soittanut ovikelloa ja itkenyt että haluaa jutella..nainen oli puhunut ja mieheni edelleen kertonut minusta.mieheni oli sitten sanonut menevänsä nukkumaan,humalassa ja väsynyt. Sit se nainen oli kuitenkin kömpinyt viereen ja yritti saada mieheltä seisomaan,ei ollu kuitenkaan seisonut ja nainen yrittänyt survoa päällä istuen siinä onnistumatta,mieheni siis vain makasi selällään. Aamu oli ollu kamala,ja nainen oli lähteny pikaisesti. Mies on katunut siitä asti todella ja ei uskaltanut kertoa peläten minun tapailun loppuvan siihen. Sanonut asian painaneen häntä todella kun periaate on ettei petetä.Tällä hetkellä olemme kyllä umpi rakastuneita,varsinkin mies.mutta minä en meinaa päästä yli tuosta jutusta! Mitä olette mieltä?
Voin puhua vain itseni puolesta, eli jos nyt kuvittelen itseni moiseen tilanteeseen paikallesi, toteaisin, että unohdetaanpas koko asia ja keskitytään tähän päivään. Niin haluaisin myös itseni kohdalla tehtävän, jos olisin hairahtunut. Toki luottamus pitäisi miehen ansaita, mutta sehän tulee näkyviin pikkuhiljaa arjen kuluessa. Kyllä se tilaisuus ja mahdollisuus kannattaa toiselle antaa parisuhteen rakentamiseen. Onnittelut parisuhteestanne!🙂🌻
Susanna2,
mikä mieltäsi painaa tuossa jutussa? Koetko tulleesi petetyksi? Vai oletko ahdistunut miehesi kokemuksesta? Kertomasi perusteella minusta kuulostaa siltä, kuin miehesi olisi yritetty raiskata, ja se on varmasti hänelle kova paikka. Valitettavan usein tuollaiseen ikävään tilanteeseen joutuneet ihmiset tuntevat häpeää ja jopa syyllisyyttä, vaikkei siihen olekaan mitään syytä.
Voisitteko miehesi kanssa keskustella asiasta avoimesti? Voi olla, että hän tarvitsee apua ja tukea tilanteen käsittelyyn. Hänen syyllistämiseensä ei ole mitään syytä. Voimia teille.
Siis olemme puineet tätä sen tuhat kertaa. Ei häntä siis yritetty raiskata! Hän vaan makasi jurrissa ja ei ns.jaksanu panna vastaankaan naisen touhuja,vaikkei sitä halunnutkaan..sanoi rehellisesti,että kai se imeminen on vähän hyvältä tuntunu,mut ei vaan ottanu eteen. Tänään itseasiassa varmistui eräältä henkilöltä kysyessäni,että milloin tuo tapahtui,ja se oli tapahtunut kun me olimme tavanneet kaksi kertaa kahden viikon aikana,puhelimessa kyllä päivittäin useasti juteltiin. Ei varmaan pitäisi ottaa näin raskaasti tätä,mutta se vaan surettaa minua ihan älyttömästi,että en jaksa tehdä edes mitään. Sen lisäksi epäilyttää välillä,tiedänkö sittenkään kaikkea.
Susanna2 kirjoitti 15.8.2012 16:18
Siis olemme puineet tätä sen tuhat kertaa. Ei häntä siis yritetty raiskata! Hän vaan makasi jurrissa ja ei ns.jaksanu panna vastaankaan naisen touhuja,vaikkei sitä halunnutkaan..sanoi rehellisesti,että kai se imeminen on vähän hyvältä tuntunu,mut ei vaan ottanu eteen. Tänään itseasiassa varmistui eräältä henkilöltä kysyessäni,että milloin tuo tapahtui,ja se oli tapahtunut kun me olimme tavanneet kaksi kertaa kahden viikon aikana,puhelimessa kyllä päivittäin useasti juteltiin. Ei varmaan pitäisi ottaa näin raskaasti tätä,mutta se vaan surettaa minua ihan älyttömästi,että en jaksa tehdä edes mitään. Sen lisäksi epäilyttää välillä,tiedänkö sittenkään kaikkea.
Ei kannata ottaa raskaasti. Käy lukemassa minun tekstini. Monta vuotta elin hyvin onnellisena ja ylpeänä Miehestäni ja parisuhteestani, vaikka olikin noin kerran vuodessa jotain epäilyttävää. Sinun miehesi oli rehellinen. Ainakin siitä ajatuksesta kannattaa lähteä.
Loppujen lopuksi meillä ei ole muuta mahdollisuutta, kun uskoa mitä toinen sanoo. Uskoa ja luottaa.
Minä, paraskin puhuja
😟