Oon tosi herkkä ihminen ja reagoin voimakkaasti asioihin…aloitetaan vaikka näin.oon pian kolme vuotta seurustellut.ei asuta vielä yhes.miehellä on ykdin olemien ja erakkomaisuuden piirteitä toisinaan.ottanu kerran kuussa aina muutaman päivän jaksoja ettei vastaa mun puheluihin vaikka soitan päivittäin paljon.oon saanu joka kerta paniikin huolestun ja pelkään tilannetta.syynä ollut aina kiire väsy oma aika hänellä ja jossain kohtaa siis on vastannut.
Nyt on ollut viikon kohta etten mitään oo kuullut ja oon joka päivä useita kertoja koittanut saada kii.ei vastaa.onko tämä sitä samaa mitä aikaisemminkin? Tiistaina viikko sitten oli pahalla tuulella ja meuhkasi mulle mun soittamisistakin. En tiedä olisiko parempi olla kokonssn soittamatta.auttaisiko se tilanteen rsuhoittsmaan? Oletan että välillämme ksikki muuten ok.
Hei,
Olen pahoillani etten tiedä yhtään kuinka auttaisin sinua. Itsekkin olen samantyyppisessä tilanteessa, jossa poikaystäväni tahtoo vain aikaa itselleen ja harvemmin minun kanssa. Itse omassa tilanteessani olen vain yrittänyt antaa hänelle enemmän aikaan, mutta rajaa ei näköjään löydy. Itseänihän tässä minä satutan, jos siis olet sinäkin siihen valmis, valmis siis olemaan entistä enemmän yksin niin anna hänelle aikansa jonka tarvitsee...
Älä missään nimessä soittele tai viestittele, jos hän haluaa olla rauhassa. Se vain etäännyttää häntä sinusta. Ja jos hänellä on tapana ottaa omaa aikaa, niin etköhän sinä voi luottaa siihen, että hänellä on kaikki kunnossa. Ja vaikka ei olisikaan, niin ei sinun soittelu sitä asiaa miksikään muuta.
Anna hänelle tilaa. Muuten ajat hänet pois luotasi kokonaan. Opettele sietämään tunteita, joita hänen tilan otto aiheuttaa sinussa. Ja mieti miksi reakoit siihen noin voimakkaasti.
Anna olla rauhassa vaikka tiedän hyvin miten hankalaa se on kun itse on aivan päinvastainen. Pitäisikö teidän sopia että hän jatkossa ilmoittaisi etukäteen milloin haluaa olla muutaman päivän rauhassa? Itse olen huomannut että se helpottaa, mutta sitten jos yhtäkkiä tai vaikka vaikean tilanteen jälkeen vaan jättää vastaamatta, menen aivan sekaisin koska yksinkertaisesti pelkään hylkäämistä niin paljon.
Ei ole minun ketjuni mutta liittyy aiheeseen joten ajattelin jatkaa.
On ollut pitkään hiljaista ja vaisua, nykyään kuitenkin täydellinen hiljaisuus hänen puoleltaan on harvinaista. Mutta viikon tai parin verran etäistä ja hankalaa viestittelyä. Hän vastaa tunnin tai viiden kuluttua.
Eilen hän sanoi sille syyksi minun huonot oloni. Ja ymmärrän sen, enhän jaksa olojani itsekään. Hän sanoi että minä juttelen vain silloin kun on paha olla. Se tuli minulle aika puun takaa koska pidän olojani paljon itselläni ja minä vastaan hänelle heti, hän taas venyttää vastaamista. Vaikka yrittäisin jutella aiheesta tai kysellä jotain käytännön asiaa, hän vastaa hyvin hitaasti, minä jälleen heti, hän taas myöhemmin. Miten silloin voi olla minun vikani ettei puhuta, minähän yritän puhua muustakin, kysellä hänenkin asioitaan. Tiedän että hän tarvitsee omaa aikaa ja tekemistä mutta ennen en ole tiennyt sen johtuvan minusta.
Nyt en tiedä mitä tehdä, jätänkö vähäisetkin omat asiani kertomatta (todella huono kausi menossa), yritänkö jutella muuta vai annanko olla kokonaan rauhassa.