Selviytymistarinoita?

Selviytymistarinoita?

Käyttäjä Voima aloittanut aikaan 11.10.2017 klo 10:51 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Voima kirjoittanut 11.10.2017 klo 10:51

Hei!

Ajattelin huhuilla henkilöitä, joilla on kokemusta siitä miten elämä voittaa (?!) kriisin ja isojen elämänmuutosten jälkeen. Tänne kirjoitetaan usein silloin kun kaikki hajoaa ja mieli on sekaisin. Jos joku jo kuiville päässyt vielä käy lukemassa, voisitko kertoa omasta prosessistasi ja antaa omat hyvät vinkkisi selviytymiseen? Tulisi sellainen ketju, josta voisi ammentaa voimaa ja uskoa parempaan.

Erityisesti itse tarvitsisin sellaisia kokemuksia, miten on selvitty kun koko siihenastinen elämä menee uusiksi. Ihmissuhde päättyy, asumisolosuhteet muuttuvat, yksinäisyys ja häpeä vaivaavat… nämä ovat itselläni nyt työn alla, ja mietityttää kaikki ihan käytännön asioista selviämisestä alkaen siihen, kun peikko nimeltä yksinäisyys kalvaa, häpeä erosta painaa eikä toivoa paluusta entiseen ole, koska se on itseltä pois otettu ja se pitää vain niellä. Ja itsekin ymmärtää, että ei mikään olisi enää kuten aiemmin vaikka vanhaan voisikin jäädä.

Tämän kaiken myötä olen muuttunut lähes erakoksi, sosiaaliset suhteet ovat vähentyneet pienestä nollaan enkä kellekään voi puhua. Puhun joskus sitten itsekseni, että saan asioita ulos. Lasten maailmaa koitan pitää kevyenä ja kunnossa, mutta toki oma pahoinvointi välillä puskee väkisin läpi.
☹️

Käyttäjä Julie83 kirjoittanut 11.10.2017 klo 12:47

Hei

Ajattelin nyt kirjoittaa tähän jotain kommenttia siitä kuinka itse koetan selvitä elämässä eteenpäin,vaikka se tuntuu tällä hetkellä erittäin raskaalta! Apua olen lähtenyt hakemaan ihan lääkärin kautta ja sitä myötä saanut jo terapiavuoron ja rauhoittavia,että jaksaisi hoitaa edes pakollisia elämän perusasioita.Ilmeisemmin pitkän prosessin ensiaskeleet...

Lyhkäisesti elämästäni; Ensimmäinen mieheni teki itsemurhan, toinen oli narsisti ja tämä viimeinen suhteeni jotain psykopaatin ja narsistin väliltä kai? Väkivaltaa elämääni mahtuu vuosikymmeniä useista aivotärähdyksistä murtumiin asti. Siitä että miksi moista elämää kestänyt taikka jaksanut on todella vaikea edes itse ymmärtää. Olisin kyllä tarvinnut jo ammattiapua aiemminkin ja nyt kun sitä hain,olenkin jo täysin hajoamispisteessä.
Paljon tuli ennen turvauduttua alkoholiin,että saisi edes hetkellisesti paremman olon,mikä tietty vei vaan syvemmälle suohon.

Nyt yritys nähdä valoa tunnelin päässä.

Voimia sinulle, ja kaikille muillekin vaikean elämäntilanteen kanssa kamppailessa.