Selviytymistarinoita?
Hei!
Ajattelin huhuilla henkilöitä, joilla on kokemusta siitä miten elämä voittaa (?!) kriisin ja isojen elämänmuutosten jälkeen. Tänne kirjoitetaan usein silloin kun kaikki hajoaa ja mieli on sekaisin. Jos joku jo kuiville päässyt vielä käy lukemassa, voisitko kertoa omasta prosessistasi ja antaa omat hyvät vinkkisi selviytymiseen? Tulisi sellainen ketju, josta voisi ammentaa voimaa ja uskoa parempaan.
Erityisesti itse tarvitsisin sellaisia kokemuksia, miten on selvitty kun koko siihenastinen elämä menee uusiksi. Ihmissuhde päättyy, asumisolosuhteet muuttuvat, yksinäisyys ja häpeä vaivaavat… nämä ovat itselläni nyt työn alla, ja mietityttää kaikki ihan käytännön asioista selviämisestä alkaen siihen, kun peikko nimeltä yksinäisyys kalvaa, häpeä erosta painaa eikä toivoa paluusta entiseen ole, koska se on itseltä pois otettu ja se pitää vain niellä. Ja itsekin ymmärtää, että ei mikään olisi enää kuten aiemmin vaikka vanhaan voisikin jäädä.
Tämän kaiken myötä olen muuttunut lähes erakoksi, sosiaaliset suhteet ovat vähentyneet pienestä nollaan enkä kellekään voi puhua. Puhun joskus sitten itsekseni, että saan asioita ulos. Lasten maailmaa koitan pitää kevyenä ja kunnossa, mutta toki oma pahoinvointi välillä puskee väkisin läpi.
☹️