Hei Elviira!
Itse olen 26v. nainen, elän parisuhteessa, tai ainakin jossain sen tyyppisessä jo yhdeksättä vuotta ja meillä on 4- vuotias poika...
Olen myöskin aina ollut melko seksuaalinen, ja miehet noin ylipäätään ovat pitäneet siitä. Mutta, tämä jonka kanssa kuvittelin eläväni loppuelämäni, inhoaa nykyään tätä ominaisuuttani..
Asiasta olemme vääntäneet jo pitkään... Nyt, viikko sitten jouduin aloittamaan masennuslääkityksen, en kestä enää tulla torjutuksi.
Itsetyydytystä harrastan melko usein, lähes päivittäin. Ja häpeän joka kerta tekoni jälkeen..
Olen myös pettänyt miestäni, mikään ei oikeuta minua tekemään niin, mutta olen ihminen ja kaipaan fyysisyyttä elämääni!!!!!
Eniten ärsyttää kuulla ja nähdä kirjoituksi siitä kun naiset kieltäytyvät seksistä haluttomuutensa vuoksi, tunnen itseni tosi friikiksi...
Haaveilen päivittäin seksistä vieraiden kanssa, ja vaarallista on että tahdon myös toteutaa fantasiani!!!

Voimia sinulle!! oli mukavaa huomata et en ole ihan ainoa tällainen tapaus...🙂🌻

Hei Hämis!

Kiitos kun vastasit viestiini.Luin täältä toisenkin keskustelun jonka olit aloittanut.Tuo,mitä kirjoitat,tuntuu niin tutulta...Itse haluaisi seksiä paljon useammin kuin mies.Ja melkein joka ilta asiasta tulee riitaa.Ne kerrat kun mies haluaa ja minä en,ovat todella harvassa.Sitä tuntee väkisin itsensä jotenkin rumaksi/ei naiselliseksi,kun ei "kelpaa" miehelle...Mutta mikä avuksi?Ja kun asia on niin arkaluontoinen,ei siitä oikein kehtaa muualla puhua kuin netissä.
Hyvää joulua sinulle!

hei, elviria ja hämis. seksiriippuvuus oli asia joka minut johti tälle foorumille. tästä aiheesta kun on vähän vaikea keskustella kenenkään kanssa. olen 26-vuotias mies ja myös kärsinyt masennuksesta ainakin 15-vuotiaasta lähtien. olen nyt jonkin aikaa seurustellut oikein ihanan tytön kanssa. meillä menee vallan mainiosti, tulemme hyvin juttuun ja seksi on aivan loistavaa ja sitä on paljon. ei pitäisi olla mitään valittamista. mutta kuitenkin.. en pääse eroon ajatuksesta että haluan tapailla muitakin naisia ja harrastaa seksiä ilman sitoumuksia ja vaikka hetken mielijohteesta. olen parantumaton flirttailija ja myös heikko silloin kun minua kohtaan osoitetaan kiinnostusta. minulla on useita naispuolisia tuttavia ja kavereita joiden kanssa päädyn usein aika intiimeihin tilanteisiin. toistaiseksi ne tilanteet eivät ole johtaneet seksiin asti, mutta luultavasti se on vain ajan kysymys. lisäksi olen viime aikoina alkanut etsiä seuraa treffipalstoilta ja löytänytkin sieltä pari uutta tuttavuutta. tämä on sinänsä outoa että olen oikeasti aika rehtinä ja oikeamielisenä tunnettu mies tuttavapiirissäni ja mielestäni sitä olenkin. en vain voi sille mitään että janoan seksuaalisia kokemuksia ja seikkailuja, paljon. seksi on ollut jo hyvin pienestä asti mulle jonkinlainen pakkomielle. ennen masturboin runsaasti, nykyään harvemmin. siitä on vähän kuin kadonnut maku, haluan oikeaa seksiä. turvaudun omiin käsiin vasta kun olo käy sietämättömäksi. mulla se tarkoittaa n. 2-3 päivää ilman seksiä. en varsinaisesti kokisi tätä muuten edes ongelmaksi, mutta kun en tiedä mitä tekisin tyttöystäväni kanssa? hän on minulle tärkeä ihminen ja tiedän että hänelle olisi kova paikka jos tietäisi mitä hänen selkänsä takana touhuan tai jos jättäisin hänet. hän on ennenkin ollut itsetuhoinen käytökseltään enkä haluaisi hänelle harmia. olen tämän takia hieman pulassa itseni kanssa kun en tiedä mitä tekisin. tunteet ja halut repivät minua eri suuntiin.

Moi taasen!!
Eli kohtalotovereita löytyy, lohdullista, vaikkei tällaista oloa kenellekkään soisi. Itsellä nyt takana noin viikko ilman seksiä ja torjutuksi tuleminen syö kyllä jo liikaa!! Masturbointi todellakin jo kyllästyttää!!
Olen ensi viikolla lähdössä taas viideksi päiväksi kouluun ja tiedän jo nyt mihin se johtaa!! En tahtoisi olla uskoton,mutta en tahdo tyytyä tähän.. Tämä todellakin syö itsetuntoa, ja jo yleistä jaksamista. Kamala huomata että oma pinna on kokoajan ihan hilkulla katketa.. Mies vittuilee siitä että olen pahalla päällä kun en saa... Mietityttää se että haluanko oikeasti liikaa, vai onko mieheni frigidi.. Olen käyny kerra psykiatrilla juttelemassa tästä ja kysyin suoraan olenko hullu, viiraako mulla?? Psykiatrin kommentti oli että ihmiset ovat niin erillaisia ja kesku´stelemalla löytyy se kultainen keskitie.. Parisuhdeterapiaan en miestäni saa, minullahan se ongelma on, ei hänellä!!
Eniten kaipaan elämääni intohimoa, sitä raivoavaa tunnetta kun tosen kosketus polttaa miltei ihon rakoille... Sen koen aina toisten miesten kanssa.. en sen jota rakastan... Voimia teille!!!! ☹️

moi, hämis! luulen tietäväni miltä susta tuntuu. mulla oli edellisessä suhteessani samanlainen tilanne. aluksi seksiä oli ihan riittävästi, mutta jossain vaiheessa seksielämämme kuivui lähes kokonaan kokoon. se rassasi. ehkä puolisosi tuntee itsensä riittämättömäksi sinulle ja se vie häneltä haluja entisestään? uskon että minulla oli exäni kanssa vähän sellainen tilanne. nykyisessä suhteessani ei edes ole mitään ongelmaa seksin suhteen, siksi tuntuukin vähän oudolta tämä tilanteeni. tullut mieleen että eikö mulle enää mikään riitä?! vähän kuin huvipuistossa, ensimmäiset kerrat uudessa vuoristoradassa tuntuvat hurjilta, sitten kokemus laimenee ja alat haluta jotain vielä säväyttävämpää. särkänniemen laitteetkaan ei tunnu enää missään 😀

no joo, en valitettavasti oikein osaa antaa neuvoja kun on itselläkin vähän sekava tilanne, mutta toivotan jaksamista sulle! tuntuuko sinusta itsestäsi, hämis, että sulla on ongelma? vai ratkeaisivatko ongelmasi jos löytäisit miehen jonka kanssa saisit seksiä tarpeeksi?

Moi.

Ihmettelen kovasti miksi naiset pitävät itsetyydytystä niin häpeällisenä asiana???!!! Uskallan väittää, että suurin osa naisista tekee sitä! Eikä se välttämättä riipu siitä oletko parisuhteessa vai et ja kuinka vilkas seksielämä teillä on jne. Onhan se jopa mukavaa vaihtelua. Ja toisaalta masturboivathan miehetkin, ei me varmasti kuitenkaan niin erilaisia olla, etteikö meillekin se tarve tule ihan omia aikojaan. Olen sitä mieltä, että itsetyydytys on enemmän normaalia kuin epänormaalia, mutta siitä ei vain naisten kesken puhuta. Eikä mielestäni tarvikaan puhua. Eikä sekään ole mielestäni häpeällistä jos fantasioi jostain asioista. Kaikki varmasti teemme sitäkin ja ne fantasiat ovat jokaisella mitä ihmeellisimpiä 😳

Eli turhaan podette huonoa omaatuntoa moisesta asiasta 🙂 se pettäminen onkin sitten toinen juttu....🙄

totta, ella!

olen kanssasi aivan samaa mieltä. ei siinä mitään hävettävää ole. minä väitän, että KAIKKI tekee sitä ainakin joskus, ne jotka väittää muuta valehtelee 😉

ite ei vaan jaksa innostua yksin touhuamisesta enää kovin usein, kaipaan sitä sähköä joka on kahden ihmisen välillä. sitä tunnetta kun molemmat haluaa toisiaan oikein kovasti. toisen ihmisen läheisyyttä, tuoksua, makua, ihoa. koko sitä ihanaa tutkimusmatkaa toisen ihmisen vartaloon ja seksuaalisuuteen.

Heipsan!!
Niinpä, edellisissä suhteissani olen ollut(vihaan tätä sanaa)normaali. Tosin ovat miehet aina olleet hyvillään tästä aktiivisuudestani. Joten varmasti jonkun toisen kanssa olisin onnellisempi. Vielä vain jaksan tuntea rakkautta miestäni kohtaan... Toivon ja odotan että tunteeni kuolevat.
Kaipaan myöskin sitä tunnetta kun toisen sormenpäät polttavat jo vaateiden läpi niin että sattuu, katseita joiden vuoksi voisi olla syömättä, elää toisen tuoksulla... Intohimoa...
Minulla on elämässäni tällä hetkellä "toinen mies", olen ihastunut häneen. Tosin tämä on vain sellainen kauko seksisuhde... Hän asuu kaukana, ja näemme hyvin harvoin. Opiskelen silloin tällöin toisessa kaupungissa ja odotan häntä aina silloin.. Toivotontahan sekin on.☹️ Mutta, sen avulla jaksan tulla torjutuksi... Ja toivon että jopa toivotonkin ihastumiseni toiseen auttaisi minua pääsemään eroon tunteistani ja lähtemään toivottomasta suhteestani!!
Siitä masturboinnista vielä... Kaikkihan sitä tekevät.. Sehän on seksiä itselle rakkaan ihmisen kanssa!! Tosin en tunne itseäni kohtaa kamalasti intohimoa..🙄

Kiva kuulla teistä!! voimia jatkoon!!😉

Moi, olen jo 57v. mies ja yritän pikaisesti kertoa elämäntarinani eli siitä asti kuin muistan, ja opin tietämään miltä pippelin näpelöiminen tuntuu olen ollut sitten pahasti koukussa siihen. Harrastin itsetyydytystä ensimmäisiä kertoja varmaan jo alle kymmenvuotiaana. Silloinhan se oli kivaa mutta enpä silloin tajunnut millainen kirous se tulee elämässäni olemaan. Olin silloin, kun alettiin katsella tyttöjä sillä silmällä ujo ja arka enkä uskaltanut oikestaan ollenkaan lähestyä tyttöjä seurustellakseni.
Sellaista aikaa kesti yli kolmekymppiseksi. Olen itse ajatellut kärsineeni sosiaalisesta fobiasta. Siitä ei ole diagnoosia mutta ADHD on ja nämähän on sille aika tyypillisiä oireita.

Harrastin seksiä itseni kanssa joka päivä vähintään kerran tai kaksi, usein useamminkin.
Tein sitä myös erään pojan kanssa . En tiedä olinko jo silloin bi vai jäikö tällainen muisto niin kiihottavana mieleeni, että haen nykyäänkin joskus seksiseuraa miehistä ja olen ollut kiinnostunut myös miehistä seksikaverina. Muuten en osaa ajatella miestä sen läheisemmin. vain pelkkä seksi on kiinnostanut.
On minulla vaimokin ja avioliitosta yksi lapsi(Vaikuttaa aika normaalilta pojalta🙂) Muuten avioliitossa on ollut karikoita ja myskyjä enemmän kuin ehkä tarvis. Vaimo on sitte aivan toista äärtä kun seksi on kyseessä, ei jaksa innostua seksin harrastamisesta kivana puuhasteluna kanssani... No ymmärrän häntä ja kanssani on ollut rankkaa, eikä siitä sen enempää. Harva jaksais...Ei hän varmaan tiedä kaikkea Olen oikesti pahoillani.

Mutta nämä on asioita joita on vaikea hallita. Olen monta asiaa pystynyt itseni kanssa käymään läpi. Koska olen sosiaalisesti huono minun täytyy aina koittaa selvitä näistä yksin. Olen kärsinyt myös masennusksesta koko elämäni.
Usein mietin että mitä tämä kannattaa ja että haluaisin jo poistua mutta en oikeasti varmaan pystyis sellasiin ratkaisuihin. Se on vaan sellainen pysyvä olotila. Olen kokellut lääkkeitäkin mutta en pidä niiden sivuvaikutuksista ja pelkään että töissä huomaavat että käytän jotain, eikä se minun ammatissani oikein sopis. Yhdestä asiasta olen vähä ylpeä, nimittäin että olen aina tehnyt jotain työtä.

En tiedä että mikä se oikein on että se seksi on kuitenkin aina mielessä. Vaikka sitä nykyisin jonkun päivän saattaa pärjätä ja olemaan ajattelematta niin kuitenkin, vaikka joskus kuvittelen päässeeni voiton puolelle, niin kyllä se aina kuitenkin alkaa vaivaamaan ja on pakko alkaa kaselemaan pornoa netistä ja tarkoitukseella kiihottamaan itseään. Se on paha ettei pysty oikein keskittymään täkeämpiin , kaikenlaisiin keskeneräsiin vaan vapaapäivinä menee aina puoleenpäivään ennenkuin saan tyydytettyä tämän tarpeen. Ei ne orgasmitkaan ole enää niin hyviä mutta kun on pakko...

Ainakin minun lapsuudessa ja myöhemminkin itsetyydytys oli synti, huorintekoa yms. Sain traumoja seksistä jo nuorena kun se oli niin ristiriitaista ja hämmentävää. Ja minua käytettiin hyväksi kun en osannut enkä uskaltanut protestoida vastaan, vaan, niin, ikävä kyllä, taisin tykätä siitä ja sekös on ollut hirveä häpeä mielessä.
Kaikenlainen seksuaalisuus ja siitä nauttiminen oli naisilta kielletty, vain "syntiset" ja "muut" pahat ja riettaat ihmiset tekivät sitä. Naiset kehuivat kuinka olivat "nauttimatta" siitä ja paheksuivat naisia jotka olivat miesten suosiossa.
Meni vuosia ja vuosia ennenkuin vapauduin häpeästä ja syyllisyydestä edes sen verran että uskalsin miehelleni näyttää, että tykkään seksistä.
Siksi siitä tuli pakkomielle kun se vääristy jo lapsuudessa. Ensin kielsin kokonaan ja sitten holtitonta haaveilua ja tekoa, kunnes tuli rauha ja se asettu omaan paikkaansa muiden elintoimintojen joukkoon omalle paikalleen.
Nyt vain on ongelma miehen haluttomuus antaa mielihyvää takaisin minulle, hän ei kykene nyt lähestymään eroottisesti tai muutenkaan suukotella ja hyväillä. Jokin on vinossa, mutta mikä. Itse väittää ettei ole. Minua se häiritsee jo niin paljon, että olen tullut mustasukkaiseksi, näen kaikkialla naisia, johon hän on ihastunut ja joita hän haluaisi ottaa syliin.
Torjuttuna oleminen kyllä vie itsetunnon ja tekee olon sairaaksi.
Mutta sitä en aio tehdä, että vieraisiin menen, kun siinä vain itsensä likaa ja saa itselleen vain pahan olon ja se tie vie eroon. En pystyis itseni kans olemaan ja olis pakko erota. Se kun on tullut jo koettua nuorena, kun olin holtiton. Unelmoin ja unelmoin enkä ymmärtänyt itseäni hillitä. Kun olis pitänyt miehen kans jutella ja hoitaa omaa liittoa, lähdinkin vain muiden mukaan. Ja senhän tietää miten siinä käy? Silloin olin seksiriippuvainen ja se pettäminen aiheutti sen että oli lisää tehtävä sitä ja aina uusi mies.
Uskoakseni ei muu auta kuin pidättäytyminen, selibaatti joksikin aikaa, että ehtii parantua. Kun eihän seksikään ole kuin toimintaa joka aiheuttaa riippuvuutta aivoissa ja muualla, kuin alkoholi, huumeet, pelaaminen yms.
Olenkin päättänyt nyt että alan selibaattiin vähäksi aikaa, että saan itseni tasapainoon, enkä kerjää mieheltä sellaista mihin hän ei nyt kykene. Aloitan uuden harrastuksen ja muuta touhuan niin unohtuu tyhjänpäiväinen haihatus 😀

Olen vähän nuorempi (18v) mutta tunnistan itseni seksiriippuvaiseksi. Joka kerta kun näen poikaystävääni, koen suunnatontonta himoa tätä kohtaan. Pystyisin harrastamaan seksiä useita kertoja päivässä, ja itsetyydytystä harrastan päivittäin. En koe sen jälkeen häpeää tai muutakaan, naisellahan on oikeus kehoonsa, enkä näe sitä mitenkään vastenmielisenä toimintana ja nautin siitä paljon.
Poikaystävääni seksuaalinen käyttäytymiseni häiritsee, eikä hän siksi suostu paljoakaan esimerkiksi sängyllä maaten katsomaan telkkaria kanssani. Osaan toki jotenkuten hillitä itseni, mutta vastineeksi kaipaan hellää syliä tai suukottelua sillointällöin.
Harmittaa, kun edellisessäkin suhteessani oli ongelmana seksin puute, enkä silloin ollut läheskään yhtä virittynyt kuin nyt.
Luojan kiitos kumppaniani on kuitenkin siunattu kestävyydellä sängyssä, ja silloin kun rakastelemme, saattaa itse yhdyntäkin jo kestää 2-3 tuntia 🤨
Homma karkaa käsistä, mitäköhän teen?

Heippa!

Eksyin vahingossa tänne ja rupesin lueskelemaan näitä teidän juttuja ja kas tunnistin itseni! Olen tosiaan nuorinainen ja hyvin hyvin seksuaalinen (jopa ongelmiin asti). Oma kehokuvani on myös outo saatan vilautella huvikseni baareissa sekä pienestäkin innostuksesta riisutua alasti vaikka kavereilla ja tällä hetkellä teen soolo pornokuvia jotka ovat tuoneet helpotusta alati panettavaan mieleeni... En siis koe alastomuuttani omituisena ja unohdan helposti että alaston nainen kiihottaa miestä. Olen suhteessä tällä hetkellä ja seksi on tyydyttävää enkä kyseistä miestä ole koskaan pettänyt, mutta olen pettänyt exsiäni seksin nälässä... Masturbointi on arkipäivää ja yleistä. Välillä olen pulassa kun päähän ei mahdu kuin seksi ja alapäätä kuumottaa... 😍

Välillä kaipaan helpotusta ja välillä olen tyytyväinen tähän olotilaan...

Heippa kaikki

Poikaystäväni seksiriippuvuus näyttäytyi tavallaan jo suhteen alussa. Kerroin hänelle, etten haluaisi harrastaa seksiä heti, sillä tunsin olevani traumatisoitunut vanhasta rakkaussuhteestani, joka oli muuttunut satunnaiseksi seksiksi, jolloin olin kokenut traumaattisesti tulleeni seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Poikaystäväni sanoi kunnioittavansa haluani, ja olevansa valmis seksiin sitten, kun itsekin olisin.

Muutaman viikon päästä harrastimme seksiä ensimmäistä kertaa, ja hän käyttäytyi epävarmasti ja minä arasti. Se oli kuitenkin hyvästä, sillä sen jälkeen olin intohimoisesti ja hyväntuulisesti halukas lakanoiden väliin aina, kun tapasimme. Hän kuitenkin yleensä torjui minut pahantuulisesti. Ristiriitaisesti hän kuitenkin halasi minua rakastuneesti ja kuvaili minua sanoin "enkeli", "jumalatar", "kaunis", "kuuma"... ja kertoi olevansa minuun niin ihastunut, että häntä pelotti. Hänessä vaihtui siis maski jatkuvasti rakastuneesta pahantuuliseen.

Hän kertoi olleensa päihderiippuvainen teini-ikäisestä asti, mutta olleensa lähes raitis viimeiset viisi vuotta.
Hän kertoi käyneensä läheisriippuvaisten tukiryhmässä vuosia aiemmin, mutta jättäneensä sen kesken. Hän kertoi, ettei ollut kanssani sen takia, että olisi läheisriippuvainen, vaan että oli nyt eri ihminen kuin silloin.
Lisäksi hän kertoi olleensa kymmenen vuotta aiemmin suhteessa, jossa koki tulleensa pahoinpidellyksi fyysisesti ja henkisesti sekä tulleensa käytetyksi seksuaalisesti hyväksi, eikä hän halunnut nyt toimia kenenkään muun halujen, kuin omiensa, mukaan.

Muutaman kuukauden päästä hän kertoi eläneensä jatkuvassa synkkyydessä ja masennuksessa varhaisesta teini-iästä asti, eikä muutamista parisuhteistaan huolimatta uskonut todella rakastaneensa ikinä ketään. Hän oli ollut itsemurhan partaalla. Hänen parisuhteensa olivat aina päättyneet siihen, että hän oli halunnut jatkuvasti seksiä muiden ihmisten kanssa, ja voimattaan sitä tehdä purkanut sen sitten negatiivisena käytöksenä parisuhteessa. Hän ei ollut koskaan kertonut näistä seksihaluistaan kumppaneilleen, minä olin ensimmäinen. Hänellä oli ollut aina huono itsetunto voidakseen valloittaa naisia sänkyynsä, mutta seksi minun kanssani oli hetkellisesti nostanut sitä, ja saadessaan huomiota muilta naisilta teki hänen mieli seksiä heidän kanssaan. Hän puhui "perseistä ja tisseistä", joita kadulla menee ja turhautumisesta, kun tunsi, ettei saa tyydyttää himojaan, koska ei halunnut satuttaa minua.

Hänen ajoittaiset "draamakohtauksensa" sisälsivät merkkejä siitä, ettei minun pitäisi jatkaa suhdetta. Hän ei tiennyt, mitä tunsi minua kohtaan. Hän ei tiennyt, rakastaako minua. Hän ei tuntenut minua kohtaan intohimoa, vaan muita naisia kohtaan. Hän ei luottanut minuun. Hän oli masentunut. Häntä pelotti, mitä jos hänellä käy minun kanssani samoin kuin edellisissä suhteissa. Luokkatoveruutemme ei kuulemma tehnyt suhteellemme hyvää: Hän halusi, että hänellä olisi joku oma juttu (mitä hänelle kyllä on) ja läsnäoloni koulussa häiritsi hänen kesittymistään. Kun kevät tuli, ja "naiset laittautuivat viehättäviksi", hän taas ajatteli, kun joku huomioi hänet esimerkiksi katseella ohikulkiessaan, että "siinä menisi taas vapaata pillua", mitä hän ei "saanut" suhteemme takia havitella.

Välillä hän taas kertoi seuraavaa: Hän tunsi minua kohtaan paljon. Hän rakasti minua. Kun seksiä oli, hän vaikutti hyvin intohimoiselta: olin "vitun kuuma". Hän uskoi minulle asioita, joita ei ollut koskaan kertonut kenellekään. Hymyni oli kuin aurinko. Olin hänen valonsa. Hän kertoi, millaiset häämme olisivat, jos menisimme naimisiin. Hän mietti, millaisia lapsemme olisivat. Hän halusi seikkailla kanssani ennen, kun hankkisimme lapsia. Hän ei ollut koskaan rakastanut ketään niinkuin minua. Kun hän kertoi mm. orgia-ajatuksistaan, hän painotti, ettei minua kukaan voisi korvata, olin hänen "pornokuningattarensa".

Hän myönsi vihdoin - puolen tusinan avautumisensa seksiriippuvuuden suhteen ja sen kieltämisen jälkeen - lopullisesti, että hänellä on seksiaddiktio ja että hän alkaa käydä ryhmissä. Hän tajusi olevansa edelleen läheisriippuvainen ja käy siksi ryhmässä. Hän ei halua menettää minua, hän haluaa olla kanssani. Hän ei kuitenkaan tiedä, miksi hän haluaa olla kanssani, "kai hän rakastaa minua", mutta joskus hän ei tiedä mitään itsestään.

Kysymykseni teille seksiriippuvaisille, seksi- ja läheis-riippuvaisille (lisäksi "ex"narkkareille ja -alkoholisteille) ja ex- tai nykyisille kumppaneille (jne.) olisi: Voiko seksiriippuvuus näkyä myös niin, että osoittaa haluttomuutta kumppaniaan kohtaan sen sijaan, että haluaisi seksiä kumppanin kanssa jatkuvasti?

Pikaista vastausta odotellen, Aurinko22