Mitä miehesi tekee tilanteen eteen?
Voiko toiselta vaatia muutosta?
Addiktio on vakava asia. Jos siihen haluaa muutosta, ei riitä, että puoliso haluaa. Addiktoituneen täytyy itse haluta, jos hän haluaa muuttua. Ja halukaan ei vielä riitä, vaan tarvitaan toimintaa asian hyväksi.

Seksiaddiktio on aika hankala, koska joka puolella pursuaa asiaan liittyvää juttua. Suosittelisin uskoon tulemista. Noh, kuulostaa vitsiltä, mutta se oikasti on ainut, joka monia auttaa.

Addiktioden kanssa voi oppia selviämään ja kääntämään ne muuhun tekemiseen. Uskon, että puhelinseksin voi jättää, jos vaikkapa keskittyy pornon katseluun. Ellei porno jo ole täysin hauja tuottamatonta, tottumuksista. Kaitpa sielläkin on aina vaan kovempaa tavaraa tarjolla.

Addiktio on sellainen asia, että se ohjaa elämää. Jos se ei niin tekisi, ei puhuttaisi addiktiosta. Sikäli tuollainen pitäisi kyllä huomata aika piankin toisen kanssa ollessa, jos vain osaa kiinnittää merkkejä esimerkiksi hermostuneeseen toistuvaan käytökseen tms. Rakastumisen huumassa sitä tietysti haluaa uskoa toista.

Eikö tosiaankaan ole minkään tason kohtalotovereita? ☹️

En ole juurikaan jaksanut sängystä nousta ylös tänään. Olo on hirveä. Tuntuu että olen menettänyt kaiken. Elämänilon, työn, mieheni, parhaan ystäväni, kotini ja tulevaisuuteeni.

Tilanne on vaikea ymmärtää, sillä koen itseni täysin petetyksi. Samalla yritän ymmärtää mieheni sairautta ja koen etten oikein voi häntä teoistaan syyttää....

Klaudia kirjoitti 5.4.2014 23:57

Eikö tosiaankaan ole minkään tason kohtalotovereita? ☹️

En ole juurikaan jaksanut sängystä nousta ylös tänään. Olo on hirveä. Tuntuu että olen menettänyt kaiken. Elämänilon, työn, mieheni, parhaan ystäväni, kotini ja tulevaisuuteeni.

Tilanne on vaikea ymmärtää, sillä koen itseni täysin petetyksi. Samalla yritän ymmärtää mieheni sairautta ja koen etten oikein voi häntä teoistaan syyttää....

Hei,

En kohtalontoveriksi osaa leimautua, kun puhutaan addiktista. Olen kylläkin pohtinut missä menee addiktin raja. Itse olen hyvin aktiivinen seksin suhteen ja nyt elämäntilanne on sellainen, että olen eronnut enkä halua harrastaa irtosuhteita. No, ei se seksielämä liitossakaan ollut minun tarpeitani tyydyttävää. Harrastan itsetyydytystä, jo jotenkin olen oppinut, että se on varsin luonnollinen tapa ja osa omaa seksuaalisuutta.

Tietty, jos siihen liittyy ns. kolmansia osapuolia, niin en osaa oikein sitä pitää enää niin kovin normaalina. Olisiko teillä mahdollisuutta löytää yhdessä uutta virtaa seksielämäänne? Jos miehelläsi on esimerkiksi sellaisia toiveita tai fantasioita, joita hän haluaisi toteuttaa, mutta ei kehtaa tai pysty niistä kertomaan sinulle?

Mieheni tekee kaikkensa asian korjaamiseksi. Hän on täysin myöntänyt asian. Hän on hakeutuntut terapeutin hoitoon. Yritämme puhua. Pahimmat vihantunteet ovat osaltani jo väistyneet. Hänellä on todella paha olo. Hän ymmärtää miten on minua vahingoittanut. Minun ei ole tarvinnut häneltä mitään vaatia, hän on itse järkyttynyt ja haluaa ymmärtää miksi näin on käynyt.

Tapuksessamme en usko pornon katselun auttavan yhtään mihinkään. Se on osa ongelmaa. En ole oikeastaan koskaan nähnyt mieheni pornoa edes katselevan. Hän on pitänyt sen puolen täysin omana tietonaan ja yöllisenä aktiviteettina. Luulen, että varsinainen porno ei enää hänelle ole toiminut masturboinnin kanssa ja siksi hän on siirtynyt naisten kanssa viestittelyyn. Facebook ystäviensä, oikeiden naisten kanssa.

Uskoon tuleminen on asia josta en usko kummankaan meistä saavan minkäänlaista lohtua tai apua. Se ei ole kaikkien juttu (kaikella kunnioituksella ja lämmöllä).

Hän on kertonut kärsineensä pakonomaisesta masturboinnista teini-ikäisestä asti ja ymmärtänyt sen olevan addiktiivista käyttäytymistä nyt vasta terapiassa. Se on johtanut kovempiin kiksien hakemiseen. "Onneksi" 😭, yllätin mieheni vaiheessa jossa hän ei vielä ollut lähtenyt hakemaan fyysistä kontaktia. Mieheni on onnistunut pitämään nämä asiat täysin omana tietonaan. Luulen, että kaikkien elämässä on satunnaista tressiä. Olemme samassa työpaikassa ja olen luullut hänen satunnaisen huonon tuulensa johtuneen työpaineista. Mieheni on ollut kaikki nämä vuodet (ei siis ole kyse mistään alkumetrien lemmenhuumasta) erittäin luotettava, rakastava, ehkä hieman hiljainen, kaikkien pitämä ja ihana mies. Hänellä on ollut salaisuus.

Meillä on ollut kokoajan täysin normaali seksielämä. Nyt ajatus kuvottaa minua. En tiedä mitä hänen päässään on liikkunut kanssani ollessaan.

Klaudia, minulle myös osui kumppaniksi mies joka oli seksiriippuvainen.
Se oli aivan kamalaa sen minkä sitä kesti. Koko ajan puheet seksissä, kaikkea mahdollista kaksimielistä ihan tavallisista asioistakin ja jatkuvasti lääppimässä ja kourimassa ja kinuamassa.
Vielä erottuamme tivasi onko minulle miehiä vaikka itse petti minua yhdessäoloaikanamme ja jopa meni toisen kanssa naimisiin kun oltiin vielä kihloissa.
En ole voinut sietää seksiä ja miehen läheisyyttä sen jälkeen ja olin yhteen mennessämme vasta 19v. Muutama vuosi sitä yhteiseloa kesti kunnes muutin pois, en vaan kestänyt enää tuota pelleä.
Voin kirjoittaa lisää jos haluat ja löydät tästä jotain yhteistä kanssasi. Nyt on vähän kiire 😉

Hei!
Olen tavallaan kohtalotoverisi, toisaalta vielä huonommassa jamassa kuin sinä.
Noin puoli vuotta sitten mieheni jäi kiinni pettämisestä. Suhdetta oli jatkunut noin puoli vuotta, aikana jolloin itse odotin perheemme neljättä lasta. Elämäni meni täysin palasiksi, nyt jo hieman parempana, mutta olen kamppaillut tunteiden aallokossa siitä lähtien.
Kun pettämisestä on puhuttu on tullut jos jonkinlaista asiaa esille, jotka eivät ainakaan ole oloa helpottaneet. Mutta sellainen asia selvisi että mieheni kärsi jonkin asteisesta addiktiosta seksiä kohtaan ennenkun aloitti fyysisen suhteen. Kun tutkin hänen sähköpostiaan suhteen tultua ilmi, selvisi että ennen tätä toista naista oli ollut nainen jonka kanssa olivat lähetelleet valokuvia itsestään ja elimistään. Kuvottavaa! No yhden kuvan toisen naisen alapäästä löysin siis sähköpostista ja vaadin saada tietää mitä heidän välillään oli tapahtunut. Tämäkin nainen oli naimisissa mutta mieleltään sairas. Se selvisi pian miehelleni, nainen oli hyvin pervo ja paha suustaan. Se onneksi loppui lyhyeen. Mieheni ei kuitenkaan voinut lakata ajattelemasta seksiä. Ajatteli sitä kuulemma kokoajan, jäi iltaisin "televisiota katsomaan" kun menin nukkumaan. Oikeasti hän katseli kännykällä pornoa. Hän oli lukenut jostakin tutkimuksen että suomalaismies harrastaa seksiä keskimäärin 4krt viikossa. Hän ajatteli jäävänsä elämässä paitsi jostakin kun minä en antanut hänelle tarpeeksi, ja ajautui hakemaan "kuuntelijaa" joltain treffipalstalta. Kaipasi jonkun jonka kanssa jutella asiasta. Niin se vaan sitten ajautui fyysiseksi. Hän vielä rupesi syömään jotain luontaistuotetta joka lisää mieskuntoa.
Kun pettäminen tuli ilmi oli sen miehellenikin niin suuri shokki, tajuta mitä on tullut tehtyä, että hän rupesi lukemaan raamattua hakeakseen lohtua. Olemme lukeneet sitä yhdessäkin. Hän ei voinut uskoa mitä on tehnyt. Tajusi tekonsa vakavuuden vasta kun oli menettämässä kaiken. Hän on kertonut olleensa "joku muu", ei oma itsensä addiktion vallassa.
Ymmärrän mitä semmoinen voi saada aikaan, ja nyt hän on päässyt addiktoivista ajatuksista eroon. Meillä on tällä hetkellä seksielämä parempaa kuin moneen vuoteen. Ehkä siskikin että lapsiluku on täynnä ja varmempi ehkäisy on otettu käyttöön.
Terapiassa mekin ollaan käyty useampi kuukausi ja parisuhteen kiemuroita ja solmuja avattu.

Voimia sinulle ja älä anna periksi.
🙂👍

Kiitos Kyynel78!!!!

Sain todella paljon voimaa viestistäsi. Olen myös hirvittävän pahoillani siitä tuskasta mitä sinä olet joutunut kokemaan. Me olemme itse lapseton pariskunta joten olemme todellakin niin monella tasolla helpommassa tilanteessa.

Meidän parisuhde koki jotain aivan uskomatonta. Päätin kertakaikkiaan laittaa sen oman tuskan sivuun ja kuunnella mitä mies haluaa sanoa. Keskustelu kääntyi hyvin nopeasti suhteemme seksielämään. Minusta meidän välinen seksi on ollut toimivaa, mutta ei mitenkään erityisen hienoa. Olen ajatellut että miestäni ei vain jotenkin ole seksi kiinnostanut (voi tuota lauseen ironiaa tässä tilanteessa). Hän on tietyllä tavalla ollut aina hieman etäinen ja varsinkin makuuhuoneen puolella hieman poissaolevan oloinen. Minä olen ollut niin rakastunut ja muuten tyytyväinen puolisooni, että en ole antanut asian itseäni häiritä. Hän sai sitten vihdoin soperrettua että hänestä on tuntunut aina että hän on ollut kykenemätön kunnolliseen intimiteettiin ja on sitä elämästämme kaivannut. Olin aivan puulla päähän lyöty! Sitä minäkin olen halunnut ja puhunut asiasta usein, ei niinkään seksielämän näkökulmasta (olen ajatellut sen loukkaavan miestäni) vaan ihan yleensä siitä tavasta miten hän on minua normaalielämässä kosketellut. Sitten sanoin "mä olen vain aina luullut että olet huono sängyssä".

En olisi voinut ikinä kuvitella tuon lauseen merkitystä hänelle. Hän oli aivan uskomattoman helpottunut. Minä olen ollut aivan paniikissa että seksiaddiktius on tarkoittanut hänen tapauksessaan sitä että hän on jotenkin seksuaalisesti poikkeava tai jotenkin perverssi. Ei ole! Puhuimme ensimmäisen kerran siitä mitä odotamme seksielämältämme ja kävi ilmi että ihan samoja normaaleja asioita. Mieheni muuttui kun silmissä, otti minua kädestä kiinni ja halasi. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut niin läsnä siinä hetkessä ja se oli ihanaa.

Asiat lähtivät aukenemaan sen jälkeen aivan uskomattomalla vauhdilla. Usko uuteen parempaan suhteeseen on syntynyt ja rakkaus palannut kotiimme. On ollut todella mielenkiintoista tutustua omaan puolisoonsa uudelleen.

Tottakai mielessäni takoo välillä tapahtuneet asiat ja aiomme edelleen molemmat tavata seksuaaliterapeuttia, mutta tilannetta helpottaa se, että mieheni touhut eivät ehtineet fyysiseen kontaktiin kenekään kanssa. Olen varsin tietoinen että takapakkia saattaa tulla, mutta olen ollut tänään onnellinen ensimmäisen kerran sitten asian paljastumisen jälkeen. Uskon että kovalla työllä tästä selvitään ja olen myös nyt todella varma siitä, että tuon miehen minä haluan rinnallani olevan.

Sen haluaisin vielä sanoa, että aika huonosti löytyy tietoa ja apua puolisolle näissä tilanteissa. Itseäni on auttanut todella paljon lukea kansainvälisiä artikkeleita ja katsoa englanninkielisiä youtube videoita. Aluksi se oli ihan hirveän rankkaa, mutta voin suositella jos joku joskus itsensä sellaisesta kamalasta tilanteesta löytää. Seksiaddiktius on seuraus jostakin ja se pitää selvittää. Ja se ei ole puolison vika!

Kiitos että olen saanut tänne kirjoitella. Nyt alkaa uusi matka elämässä, ei se helppoa tule olemaan, mutta uskon sen kannattavan!☺️❤️☺️

Minulla oli myöskin mielessä tuo, että seksiaddiktius kyllä kertoo siitä kaikesta muusta, mitä oman pään sisällä on tai miten elämä sujuu. Seksissä kaiketi vain ilmenee ne muut asiat. Toisaalta seksissä huomaa esim. juuri läheisyyden puutteen tai lähelle päästämisen vaikeuden.

Itse ajattelen, että miksi meidän pitäis olla jotenkin kamalan rajoittuneita seksuaalisuudessamme. Että vain ihan normi, tai siksi ajateltu olisi sallittua ja oikein. Jos joku kiihottuu jostakin hiukan erilaisesta, miksi se on kauheaa, jos toisille ei kuitenkaan pahaa aiheuteta. Puhun nyt niinsanotusta pervoudesta. Sekin on kyllä sanana hyvin laaja käsite, kuka mitäkin sillä tarkoittaa. Niin, se, että eihän se jokin mahdollisen pervouden ilmentymä määritä kuitenkaan koko ihmistä. Ihmisissä on usein monenlaisia puolia ja olen antanut itseni ymmärtää, että lahjakkailla ihmisillä saattaa seksielämäkin ja mieliteot olla aika moninaisia ja niinsanotusti jalostuneita.

Addiktius nyt on kuitenkin sitä kiksien hakemista niin, ettei koskaan mikään riitä. Siksipä addiktin pitääkin saada sen harjoittamansa tilalle ihan jotain muuta aktiviteettia, jos haluaa addiktiostaan eroon. On parempi vaihtaa esimerkiksi alkoholismi, seksiriippuvuus tai ruokariippuvuus vaikkapa liikuntariippuvuuteen. Tietysti parempi, että addiktiivisesta käytöksestä ylipäätään pääsisi eroon.

Puhuin uskoon tulemisesta. Sehän on selvää, ettei se asia kaikille natsaa. Joillekin se on vaihtoehto.

Joskus kummastelen sitä,miksi pariskunnat eivät puhu sioista suoraan. Mikä kumma estää puhumasta. Pelko raktiosta? Ja kun kuitenkin usein juuri se puhumattomuus aiheuttaa lopulta sen, että esimerkiksi suhde hajoaa. Kokemusta on.

Olen ollut tekemisissä addiktiivisten ihmisten kanssa ja muutoinkin aihe on tuttu. Upeaa, jos solmuja voi alkaa aukaisemaan ja päästä asioissa eteenpäin.

Seksiaddiktiot ovat minustakin vakava asia. Nykyään valtiomme näyttää olevan niin sairas, että uhriksi joutunut saa hullun paperit, kun puolustaa itseään. Pillereitä uhrille, ja nin peitellään koko juttu. Kyllä ihmisen on oikeus ja velvollisuus puolustaa itseään ihmisiä kohtaan jotka ovat seksuaalisesti pakkomielteisiä vielä. Tästä voi seurata itsetuhoisuutta tai joillekin vielä pahempaa, koska uhri ei tule kuulluksi. Kuitenkin tiedät, että se on omaa itseäsi vastaan. Aina ei kannata välittää väliaikaisita hullun papereista. Saahan ne sitten jossain vaiheessa pois.

Heippa kaikki

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt reilut puolitoista vuotta. Tuosta ajasta olemme - viime viikkoja lukuunottamatta - nähneet toisiamme lähes päivittäin:
Hän on on soittanut minulle lähes päivittäin, mistä johtuen olemme tavanneet, ja lisäksi olemme viime lukuvuoden alusta asti opiskelleet samalla luokalla. Vietimme kesällä myös suurimman osan arjesta samassa työpaikassa, missä majoituimme samaan huoneeseen. Olemme kummatkin noin kolmekymppisiä.

Poikaystäväni seksiriippuvuus näyttäytyi tavallaan jo suhteen alussa. Kerroin hänelle, etten haluaisi harrastaa seksiä heti, sillä tunsin olevani traumatisoitunut vanhasta rakkaussuhteestani, joka oli muuttunut satunnaiseksi seksiksi, jolloin olin kokenut traumaattisesti tulleeni seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Poikaystäväni sanoi kunnioittavansa haluani, ja olevansa valmis seksiin sitten, kun itsekin olisin.

Muutaman viikon päästä harrastimme seksiä ensimmäistä kertaa, ja hän käyttäytyi epävarmasti ja minä arasti. Se oli kuitenkin hyvästä, sillä sen jälkeen olin intohimoisesti ja hyväntuulisesti halukas lakanoiden väliin aina, kun tapasimme. Hän kuitenkin yleensä torjui minut pahantuulisesti. Ristiriitaisesti hän kuitenkin halasi minua rakastuneesti ja kuvaili minua sanoin "enkeli", "jumalatar", "kaunis", "kuuma"... ja kertoi olevansa minuun niin ihastunut, että häntä pelotti. Hänessä vaihtui siis maski jatkuvasti rakastuneesta pahantuuliseen.

Hän kertoi olleensa päihderiippuvainen teini-ikäisestä asti, mutta olleensa lähes raitis viimeiset viisi vuotta.
Hän kertoi käyneensä läheisriippuvaisten tukiryhmässä vuosia aiemmin, mutta jättäneensä sen kesken. Hän kertoi, ettei ollut kanssani sen takia, että olisi läheisriippuvainen, vaan että oli nyt eri ihminen kuin silloin.
Lisäksi hän kertoi olleensa kymmenen vuotta aiemmin suhteessa, jossa koki tulleensa pahoinpidellyksi fyysisesti ja henkisesti sekä tulleensa käytetyksi seksuaalisesti hyväksi, eikä hän halunnut nyt toimia kenenkään muun halujen, kuin omiensa, mukaan.

Muutaman kuukauden päästä hän kertoi eläneensä jatkuvassa synkkyydessä ja masennuksessa varhaisesta teini-iästä asti, eikä muutamista parisuhteistaan huolimatta uskonut todella rakastaneensa ikinä ketään. Hän oli ollut itsemurhan partaalla. Hänen parisuhteensa olivat aina päättyneet siihen, että hän oli halunnut jatkuvasti seksiä muiden ihmisten kanssa, ja voimattaan sitä tehdä purkanut sen sitten negatiivisena käytöksenä parisuhteessa. Hän ei ollut koskaan kertonut näistä seksihaluistaan kumppaneilleen, minä olin ensimmäinen. Hänellä oli ollut aina huono itsetunto voidakseen valloittaa naisia sänkyynsä, mutta seksi minun kanssani oli hetkellisesti nostanut sitä, ja saadessaan huomiota muilta naisilta teki hänen mieli seksiä heidän kanssaan. Hän puhui "perseistä ja tisseistä", joita kadulla menee ja turhautumisesta, kun tunsi, ettei saa tyydyttää himojaan, koska ei halunnut satuttaa minua.

Hänen ajoittaiset "draamakohtauksensa" sisälsivät merkkejä siitä, ettei minun pitäisi jatkaa suhdetta. Hän ei tiennyt, mitä tunsi minua kohtaan. Hän ei tiennyt, rakastaako minua. Hän ei tuntenut minua kohtaan intohimoa, vaan muita naisia kohtaan. Hän ei luottanut minuun. Hän oli masentunut. Häntä pelotti, mitä jos hänellä käy minun kanssani samoin kuin edellisissä suhteissa. Luokkatoveruutemme ei kuulemma tehnyt suhteellemme hyvää: Hän halusi, että hänellä olisi joku oma juttu (mitä hänelle kyllä on) ja läsnäoloni koulussa häiritsi hänen kesittymistään. Kun kevät tuli, ja "naiset laittautuivat viehättäviksi", hän taas ajatteli, kun joku huomioi hänet esimerkiksi katseella ohikulkiessaan, että "siinä menisi taas vapaata pillua", mitä hän ei "saanut" suhteemme takia havitella.

Välillä hän taas kertoi seuraavaa: Hän tunsi minua kohtaan paljon. Hän rakasti minua. Kun seksiä oli, hän vaikutti hyvin intohimoiselta: olin "vitun kuuma". Hän uskoi minulle asioita, joita ei ollut koskaan kertonut kenellekään. Hymyni oli kuin aurinko. Olin hänen valonsa. Hän kertoi, millaiset häämme olisivat, jos menisimme naimisiin. Hän mietti, millaisia lapsemme olisivat. Hän halusi seikkailla kanssani ennen, kun hankkisimme lapsia. Hän ei ollut koskaan rakastanut ketään niinkuin minua. Kun hän kertoi mm. orgia-ajatuksistaan, hän painotti, ettei minua kukaan voisi korvata, olin hänen "pornokuningattarensa".

Hän myönsi vihdoin - puolen tusinan avautumisensa seksiriippuvuuden suhteen ja sen kieltämisen jälkeen - lopullisesti, että hänellä on seksiaddiktio ja että hän alkaa käydä ryhmissä. Hän tajusi olevansa edelleen läheisriippuvainen ja käy siksi ryhmässä. Hän ei halua menettää minua, hän haluaa olla kanssani. Hän ei kuitenkaan tiedä, miksi hän haluaa olla kanssani, "kai hän rakastaa minua", mutta joskus hän ei tiedä mitään itsestään.

Olen musertumassa, mutta onneksi kyynelkanavani ovat avautuneet, en enää yritä "kestää". Itken päivittäin, mutta taistelen elämästäni, ja yritän keskittyä opiskeluun. Aloitin terapian. Hän on käynyt terapiassa vajaan vuoden. En itse ole päihde- läheis- tai seksiriippuvainen. En vaan ole voinut muutamia aloitteitani lukuunottamatta jättää häntä, hän on aina puhunut minut "ympäri". Meillä on ollut myös niin hauskaa, kaunista, ja herkkää yhdessä, ja omaamme hyvin samanlaisen maailmankuvan- ja intressit, että jo suhteen alussa koimme, että olemme tunteneet aina, ja että nyt olemme sitten vihdoin tässä elämässä löytäneet toisemme. Tämä on.. tämä.. tuskani on kauhea.

Kysymykseni teille seksiriippuvaisten ja seksi- ja läheis-riippuvaisten (lisäksi narkkarien ja alkoholistien) ex- tai nykyisille kumppaneille olisi: Voiko seksiriippuvuus näkyä myös niin, että osoittaa haluttomuutta kumppaniaan kohtaan sen sijaan, että haluaisi sitä seksi kumppanin kanssa jatkuvasti?

Pikaista vastausta odotellen, Aurinko22